Mielenterveys

Sosiaalisen median valheellinen todellisuus

 Media on kautta aikojen luonut ihmisille paineita ulkonäöstä ja ehkä elämästä muutenkin. Sosiaalisen median myötä tämä ahdistus on vain voimistunut. Enää emme vertaa itseämme vain malleihin ja muihin julkimoihin, vaan myös ystäviin ja puolituttuihin nähdessämme “reaaliajassa” heidän elämänsä hohdokkuuden, joka on todellisuudessa lukuisten valintojen tulosta. 

Nykyään koemme enemmän tai vähemmän pakottavaa tarvetta olla jatkuvasti esillä. Tämä selittämätön tarve, tai joissain tapauksissa velvollisuus, aiheuttaa ihmiselle usein vähintään alitajuntaisia paineita. Täytyy miettiä tarkkaan mitä kuvia ja päivityksiä itsestään julkaisee, etteivät kulissit kaadu. Vaikka emme itse tuottaisi jatkuvasti uutta sisältöä, olemme vähintäänkin koukuttuneita selaamaan erilaisten sovellusten tarjoamaa loputonta sisältövirtaa. Ihminen kun on siitä kummallinen otus, että hän tahtoo kovasti vakoilla mitä tuttujen ja tuntemattomien elämään kuuluu. 

Omaa yksityisyyden verhoa halutaan raottaa, mutta aina ei tiedetä, kuinka suuri raotus olisi fiksua. Vahingossa tai ajattelemattomasti internetiin laitettu kuva tai päivitys voi muuttaa kuvaa itsestä muiden silmissä kertaheitolla joko positiivisesti tai negatiivisesti. Sosiaalinen media on siis kätevä väylä mainostaa itseään ja osaamistaan, mutta siihen liittyy myös riskejä ja vastuuta, jota ei nuorena välttämättä tule ajatelleeksi.

Haluamme antaa itsestämme seuraajillemme ja tutuillemme tietynlaisen kuvan. Tahdomme pysähtyä muistelemaan elämän hyviä ja onnellisia hetkiä. Yksinkertaisesti, ehkä turhamaisuuttaankin, ihminen tahtoo näyttää maailmalle vain edustavimman puolen itsestään, vaikka järki muistuttaisi kaikilla olevan joskus huonoja päiviä. Hyvin harvoin nämä huonot mielentilat päätyvät julkiseen tarkasteluun. Synkimmistä ajatuksistamme kun emme välttämättä puhu edes läheisimmillemme.

Masentuneen aivot eivät välttämättä osaa hahmottaa eroa somessa esiin tuodun minän ja todellisen ihmisen välillä. Jos oma arki tuntuu vain synkeältä ja harmaalta ilman pienintäkään valopilkkua, ja muut ottavat aurinkoa jahdin kannella lasi kuplivaa kädessä tai reissaavat ristiin rastiin maailma, saattaa olonsa tuntea varsin mitättömäksi. Kun muut näyttävät kuvissa viimeisen päälle huolitelluilta ja itseä peilistä tuijottaa ihmishirviö, jonka silmäpusseista löytää yhtäläisyyksiä pesukarhuun, hiukset sojottavat jokainen eri suuntaan, naama kukkii ja on kalpea, liekö ihmekään, ettei sitä edes haluaisi lähteä ihmisiä tapaamaan. Puhumattakaan siitä, että ajatus ihmisten näkemisestä nyt on muutenkin kamala. Some voi siis jopa lisätä syrjäytymistä. 

Jokaisen tulisi ymmärtää, ettei media, etenkään some, tarjoa koko totuutta. Jokainen taho, oli kyse sitten yrityksestä tai yksityishenkilöstä, päättää itse millaisen vaikutelman itsestään julkaisujen kautta antaa. Usein, jos julkaisulla on jonkinnäköinen markkinoinnillinen tarkoitus, on sisältö tarkoin suunniteltu ja mietitty. Parhaan vaikutelman antamiseksi ollaan mietitty kuvakulmia ja valittu sopivanlaisia filttereitä hyvä tovi. Yhden kuvan julkaisua varten on saatettu tehdä tuntien työ ja mitä todennäköisemmin yhdellä kertaa on tuotettu materiaalia useampaan julkaisuun. . 

Se, mitä näyttöpäätteiltä näemme, ei välttämättä kerro mitään ihmisen voinnista. Julkaisujen perusteella ei tule tehdä johtopäätöksiä, että oma elämä olisi jotenkin huonompaa tai parempaa kuin muiden. 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.