Terapeutin valintaa pitäisi edeltää kokeilukäynti

Terapeutin löytäminen on haastavaa. Oikeastaan se on hakuammuntaa. Kun valitsee fysioterapeuttiaan, täytyy päätös tehdä vähäisten tietojen varassa. Yleensä tiedot on vielä kerätty puhelujen ja verkkosivujen avulla. Mielestäni tämä on väärä tapa muodostaa sellaista asiakassuhdetta, joka perustuu fyysiseen yhdessä tekemiseen ja toimimiseen. Unohtamatta sitä, että nykytilanteessa asiakas joutuu etsimään terapeuttinsa itse hyvin sekavasta materiaalista, sillä terapeutin tietoja ei ole kirjattu mihinkään Kelan sivuille helposti haettavaksi, vaan kaiken tiedon löytyminen vaatii omatoimista googlaamista ja tiedusteluja. Entä he, jotka eivät esimerkiksi vammansa vuoksi siihen pysty? Asia tulisi hoitaa järkevämmin. Kuntoutujalla tulisi olla mahdollisuus kokeilla terapeuttia kerran tai kaksi ennen valinnan tekemistä.

Ottaen huomioon, kuinka suuri merkitys fysioterapeutilla on vammaisen fyysiseen toimintakykyyn, on naurettavaa, että terapeutin valintaan liittyy oikeastaan vain paperihommia ja byrokratiaa. Fyysinen toimintakyky ja sen parantaminen nimittäin mahdollistavat vammaiselle itsenäisemmän elämän, millä puolestaan on suuri vaikutus mielenterveyteen.

Terapeutti voi vaikuttaa paperilla hyvältä ja osaavalta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että terapeutti sopisi automaattisesti kuntoutujalle x omatessaan taidot y. Kaikki tuntevat ilmiön, kun vaikkapa deittiappissa tapaamasi ihminen vaikuttaa ihan täydelliseltä esittelytekstinsä perusteella. Keskustelukin sujuu verkon välityksellä. Mutta kun ihmisen tapaa kasvotusten, tajuaakin, että ei hittolainen, tuo tyyppi ei ole sitten yhtään minun juttuni. Kemiat eivät kerta kaikkiaan kohtaa. Sama asia voi aivan yhtä hyvin päteä fysioterapeutteihin.

Kun fysioterapeutin tapaa, voi huomata, että hänen asenteensa kuntoutukseen on ihan erilainen kuin mitä itse tarvitsisi saadakseen parhaimman mahdollisen hyödyn käynnistä. Jos kuntoutuja esimerkiksi tarvitsee sisäisestä motivaatiosta huolimatta vahvaa ulkopuolista käskytystä saadakseen liikesarjan mahdollisimman puhtaaksi ja terapeutti pysyttelee hiljaa, ei hyöty ole paras mahdollinen. Tarve ulkopuoliseen käskytykseen voi johtua esim. vamman vuoksi poikkeuksellisesti toimivasta ennakointi– ja palautejärjestelmästä.

Vaikka terapeuttia ohjeistaisi käskyttämään, ei hän välttämättä toimi, tai osaa toimia, sen mukaan. Yhtä lailla terapeutin pitäisi kyetä haastamaan kuntoutujaa ja kokeilla rohkeasti uutta. Pahimmassa tapauksessa huono yhteensopivuus terapeutin kanssa voi heikentää vammaisen toimintakykyä huomattavasti lyhyessäkin ajassa.

Terapeutin vaihtaminen on työlästä ja vaatii kuntoutujalta henkisesti paljon. Pelko siitä, että vaihto menee toistamiseen pieleen, saattaa lamauttaa, ja hän saattaa jäädä itselleen sopimattomalle ammattilaiselle. Jatkuva terapeutin vaihtelu aiheuttaa turhaa työtä kuntoutujan lisäksi myös terapeuteille ja Kelalle. Lisäksi prosessi saattaa olla hidas, sillä päätös terapeutin vaihdosta pitää laatia, hyväksyttää Kelalla ja maksusitoumusten ynnä muiden tulee siirtyä paikasta toiseen.

Kaikelta tältä vältyttäisiin, jos kuntoutujalle tarjottaisiin mahdollisuutta kokeilukäyntiin, ennen päätöstä. Jo yhdellä tapaamisella on mahdollisuus huomata, sopivatko kuntoutuja ja fysioterapeutti toisilleen. Sopivatko terapeutin käyttämät harjoitteet ja käsittelyt kuntoutujan keholle ja tilanteelle? Ovatko heidän ajatuksensa fysioterapiasta samanlaiset?
Tiedän, että omakustanteisesti kuka tahansa voi käydä niin monella kokeilukäynnillä, kuin sielu sietää. Kaikilla ei kuitenkaan ole tähän varaa. Lisäksi, pahimmassa tapauksessa, jos ei ole aavistustakaan sopivasta terapeutista, voi kokeiluja eri ammattilaisten välille tulla useita ja siihen luultavasti kenenkään vammaisen kukkaronnyörit eivät veny.

Ymmärrän senkin, että kokeilukäyntien järjestäminen Kelan maksamana voisi olla haastavaa, mutta varmasti siihen keksittäisiin ratkaisu, jos ko. instanssissa toimivat ymmärtäisivät sen, että hyvän asiakassuhteen muotoutuminen vaatii monen eri asian yhteensopivuuden.

Perusteet sille, miksi asiakkaan tulisi saada valita terapeuttinsa käytännön kokeilun myötä, ovat selkeät. Miksei tällaista mahdollisuutta siis anneta?