Tämä postaus on hiukan erilainen verrattuna muihin, aiemmin kirjoittamaani kirjeisiin. Muut kirjeeni ovat olleet esimerkiksi personoiduille masennukselleni, vammalleni ja nuoremmalle itselleni. Tämä julkaisu on kuitenkin osoitettu kaikille terveydenhuollon ammattilaisille, alalle suuntautuville ja alasta kiinnostuneelle.
Sinulle, terveydenhuollon ammattilainen.
Tuliko vastaanotollesi vammainen? Etkö tiedä miten toimia? Se on ymmärrettävää. En syytä teitä. Miten voisittekaan tietää, kun ei teitä todennäköisesti ole siihen lainkaan ohjeistettu. Syytän heitä, jotka päättävät koulutuksestanne. Vammaiset ovat lääkäripalveluita käyttävä ryhmä siinä missä muutkin. Oikeastaan, osa meistä saattaa käyttää lääkäripalveluita huomattavasti enemmän, kuin valtaväestön edustaja. Siksi minua hämmentääkin se, miksei koulutukseen kuulu ohjeistusta siitä, miten erilaiset rajoitteet tulisi ottaa huomioon. Valitettavasti voin puhua vain liikuntarajoitteisen näkökulmasta.
Positiivisena kehitysaskeleena havaitsin ensimmäistä vuotta koulua käyvien sairaanhoitajien tentissä kysymyksen: ”Kuinka kohtaat vammaisen asiakkaan / potilaan? ” Oikeaan suuntaan olemme menossa. Se, että yhdessä tenttikysymyksessä huomioidaan vammaisten kaltainen vähemmistö, ei tarkoita, että näin toimisivat kaikki tentaattorit, oppilaitoksista puhumattakaan. Vaikka huomioisivatkin, ei se auttaisi jo nyt kentällä olevia terveydenhuollon ammattilaisia.
Mennään siis asiaan. Kun vastaanotollesi tulee vammainen, älä ajattele, että tilanteessa täytyisi toimia jotenkin erilailla. Kohtaa hänet, kuin kuka tahansa muu asiakkaasi. Älä oleta mitään. Älä oleta, että vammaisella välttämättä olisi avustaja / tai saattaja mukana. Käynnin luonteesta ja toimintakyvystämme riippuen emme välttämättä sitä tarvitse. Esimerkiksi, jos minun ei tarvitse käynnin aikana siirtyä mihinkään, on avustajani usein ulkopuolella odottamassa. En halua, että hän kuulee mitään, mikä ei ole hänen toimenkuvansa kannalta välttämätöntä. Vaikka tarvitsenkin vammani vuoksi apua joissakin päivittäisissä toimissa, on minulla oikeus itsenäisyyteen.
Jos saattaja on mukana, älä puhu hänelle. Puhu minulle, vammaiselle. Minä olen asiakkaasi. Mikäli vastaanotollasi on asiakas, joka ei pysty kommunikoimaan helposti, esimerkiksi puhumalla, puhu silti hänelle. Sinun ei tarvitse miettiä, ymmärrätkö. Yleensä vammainen, jolla on kommunikaatioon liittyviä ongelmia, tiedostaa sen ja ottaa mukaansa tulkin. Tulkki huolehtii siitä, että vuoropuhelunne on mutkaton. Jos et tiedä jotain, kysy.
Muista, ettei fyysinen rajoite tarkoita älyllisen kehityksen hitautta. Ole selkeä ja rauhallinen, mutta niin kuin olisit kenelle tahansa muulle potilaalle. Sinun ei tarvitse puhua korostetun hitaasti ja rauhallisesti. Sinun ei tarvitse selittää asioita kuin potilaasi olisi ikäistään nuorempi.
Kuuntele potilasta ja hänen oireitaan. Kuuntele hänen mahdollisia pelkojaan tutkimuksiin liittyen. Älä vähättele niitä, vaan pyri ymmärtämään ja lievittämään paniikkia. Älä yritä tuputtaa jotain hoitomuotoa ainoana vaihtoehtona, jos muitakin on. Kunnioita potilaan hoitotahtoa ja ja tuntemuksia. Esittele mahdollisten hoitomuotojen riskit ja vaikutukset.
Luota siihen, että olen oman kehoni ja perusvammani paras tuntija. Minä tiedän, miten minun vammani ”oirehtii.” Olen elänyt sen kanssa koko elämäni. Jokainen vamma on yksilöllinen, vaikka diagnoosi paperilla olisikin sama. Minä tiedän, mikä on minun kehossani normaalia ja mikä puolestaan epänormaalia. Tiedän, mistä on syytä olla huolissaan. Älä kyseenalaista tuntemuksiani aloittamalla: “Eikös..?” Esimerkiksi “Eikös CP-vammaan kuulu alavatsakramppeja? “ Ensinnäkin, se että aloitat lauseesi pohtivalla “Eikös” – toteamuksella, syö oitis uskottavuuttasi. Jos epäilet oireiden johtuvan vammastani, ole edes varma väitteistäsi. En sano, ettetkö voisi olla oikeassa, mutta ole vakuuttava.
Mikäli mahdollista, huolehdi saavutettavuudesta. Saavutettavuuteen kuuluu olennaisena asiallinen palvelu, mutta myös asianmukaiset, esteettömät tilat. Esteettömyys ei tarkoita pelkästään ramppeja. Se tarkoittaa tiloja, joissa pystyy liikkumaan erilaisilla apuvälineillä. Useimmilla vastaanotoilla tämä on ongelma.
Hyvä terveydenhuollon ammattilainen, kohtaa asiakkaasi oikein. Kohtaa ihminen ihmisenä, tasa-arvoisena, rajoitteista huolimatta. Näytä toiminnallasi esimerkkiä kanssasisarillesi – ja veljillesi.
