Postaus on toteutettu ei-kaupallisessa yhteistyössä SelkoSeks-hankkeen kanssa.
Jokaisella on oikeus harrastaa seksiä, tuntea itsensä halutuksi, tulla kosketuksi ja ilmaista omaaseksuaalisuuttaan tavalla, jolla haluaa. Niin kauan kuin kaikki sen mahdolliset osapuolet ovat asiaan suostuvaisia eikä aiheuteta sopimusten ulkopuolelle lukeutuvaa kipua tai tehdä mitään laitonta. Nämä oikeudet pitäisi olla selvillä ja toteutua kaikilla tasa-arvoisesti.
Vammaisella asia ei ole näin. Kuten olen aiemmissakin postauksissa puhunut, vammaisten seksuaalisuuteen liittyy hirvittävästi kysymysmerkkejä. Asioista puhutaan, mutta käytännössä on paljon ongelmia. Esimerkiksi avusteinen seksi on jatkuvasti tapetilla eikä välttämättä hyvällä tavalla. Jo liikuntavammaisilla on tarve apuun ja mahdollisesti ongelmia seksuaalisuutensa toteuttamisessa. Entäpä he, joilla on ongelmia kommunikaation kanssa? He, jotka eivät osaa tai kykene sanoittamaan seksuaalisuuden ilmentämiseen liittyvää avuntarvettaan. Tähän on tullut avuksi SelkoSeks.
Etkö ole kuullut palvelusta? Ei hätää, en minäkään, ennen kuin toinen projektin kehittäjistä, toimintaterapeutti Henna Kekkonen otti minuun yhteyttä. Tai olin minä itseasiassa projektista kuullut, iltapäivälehden eräästä artikkelista. Vammapiireistä – tai järjestöjen puolelta – hanke ei ollut kantautunut korviini. Se oli minusta huolestuttavaa, ottaen huomioon, kuinka tärkeää ja joidenkin elämänaspektien kannalta mullistava hanke voi olla. Minulta pyydettiin kommenttia, sillä tekijät tiedostavat hienosti omat lähtökohtansa. He ovat vammattomia ja heillä on hyvin rajallinen omakohtainen kokemus sateenkaarevuuteen liittyen. Minäkään en ole paras kokemustoimija hommaan, sillä en tarvitse kommunikoidakseni mitään apuvälineitä ja olen cis-nainen. Mielestäni omien ympyröidemme pitäisi rummuttaa entistä enemmän tätä hienoa hanketta, jotta tieto siitä kantautuisi kaikkien tarvitsevien korviin ja saisi laajemman kokemustoimijapiirin ryntäämään apuun laajennusideoiden kanssa.
Mistä sitten on kysymys? SelkoSeks on yli 200 selkokuvasta koostuva seksuaalisuuden ja seksiin liittyvien tarpeiden ilmaisemiseen luotu apuväline. Selkokuvia tai muita kommunikaation apuvälineitä tarvitsee Suomessa arviolta 30 000 ihmistä ja koska seksuaalisuus on osa meitä jokaista, on projektin yleisö laaja. Selkokuvapankissa löytyy kuvat niin seksin apuvälineille, asennoille, suuntautumiselle, kehoille, kuin seksuaaliterveydellekin, sekä paljon muuta.
SelkoSeks ottaa hienosti huomioon seksuaalisuuden monimuotoisuuden ja erilaiset suuntautumiset. Siinä on otettu huomioon niin sateenkaarevuus kuin se, että vammaisillakin voi olla se kinkympi puoli. Tavallisten apuvälineiden hyödyntämistä ei selkokuvapankissa ole pyörätuolia lukuun ottamatta kuvattu. Osittain ehkä siksi, että tekijöiltä puuttuu vammaisuuden kokemus. He eivät siis tiedä miten vaikkapa liikkumisen tai siirtymisen apuvälineitä, kuten henkilönosturia, voi hyvin käyttää seksin apuvälineenä tarpeen vaatiessa. Osittain tähän vaikuttaa varmasti myös se, että ulkopuolinen tuki puuttuu. Hankkeen pankkia ollaan pikkuhiljaa laajentamassa.
Vaikka hanke on erittäin tarpeellinen ja pätevä apuväline heille, jotka tarvitsevat tukea kommunikaatioon, mietin mahdollisia varjopuolia. Mietin, mahdollistaako asian liian voimakas rummuttaminen sen, että vammaisten seksuaalisuus nähtäisiinkin liian erilaisena suhteessa valtaväestön seksuaalisuuteen. Ne ovat loppupeleissä aivan sama asia, vaikka inva tarvitsisikin ko. aspektin ilmentämiseen tukea. Voiko tämä projekti, tai muu inva-aspektin rummuttaminen kuitenkin kääntyä itseään vastaan?
Toinen seikka, joka ehkä häiritsee, on se, että vammaisuutta on kuvattu kuvapankissa jokseenkin kapeasti. Esimerkiksi ainoa näkyvään vammaisuuteen viittaava kuvitus on pyörätuolissa istuva henkilö. Toisaalta ymmärrän tämän täysin, sillä miten kuvata vammaisuutta poliittisesti korrektisti mutta silti niin, että kuvista saa selvää? Aina on joku, joka vetää herneet nenään. Joko siitä, että asioita ei kuvata tarpeeksi hyvin tai että ne kuvataan väärällä tavalla. Kaikkia ei voi miellyttää. Lisäksi huomionarvoista on se, että koska henkilöt eivät ole saaneet ulkopuolista rahallista tukea, ei kaikkien aspektien huomioiminen ja muistaminen ole mitenkään mahdollista.
Toivoisin lisäksi sitä, että tekijät lähtisivät käyttämään vielä enemmän luovuuttaan ja kyselisivät esimerkiksi kokemustoimijoilta miten erilaisia apuvälineitä voisi käyttää hyödyksi myös seksin puolella. Niistä kun on hyötyä, jos haluaa olla luova. Kaikki eivät kuitenkaan osaa tai uskalla ideoida ja siksi erilaiset vinkit voisivat olla hyödyksi monille, heidän etsiessään keinoja nautinnon saavuttamiseksi.
Huolestuttavaa on se, että SelkoSeks – toimijat eivät olleet saaneet rahoitusta mistään, vaikka olivat sellaista hakeneet. Jotkut tahot olivat vastanneet, että onhan kuvastoja jo olemassa. On ehkä, mutta ne ovat hyvin heteronormatiivisia, eivätkä kuvaa seksuaalisuutta tai seksuaalista kanssakäymistä. Tekijät hakivat projektilleen muutaman tuhannen euron tukea samaan aikaan, kun joillekin toiselle tasa-arvoista elämää tukevalle hankkeelle oli myönnetty moninkertainen määrä. On ymmärrettävää, että jotenkin hankkeet on arvotettava, kaikkeen ei voi sysätä saman verran rahaa. Mutta se, että kyseinen hanke ei saanut mitään mistään, puhuu omaa, karua kieltään. Tämän takia kuvapankin käyttö maksaa 16,90e/kk sisältäen käyttäjätunnuksen ja päivitykset kuviin. Hintaan 399e palveluun saa elinikäisen käyttäjätunnuksen
Seksiä ja seksuaalisuutta pidetään kyllä perusoikeutena, mutta vammaiselle se näyttäytyy luksuksena. Meitä ei pidetä tältä aspektilta katsottuna samanarvoisina ihmisinä. Jos avun pyytäminen seksiin on jo henkisesti suuren kynnyksen takana, mitenkäs sitten toimitaan, jos välineitä avun pyytämiseen ei ole? Ei mitenkään. Se turhauttaa, aiheuttaa pahimmillaan kriisin itsestä ja kelpaavuudestaan ihmisenä.
Olen sitä mieltä, että SelkoSeks kuvapankkeineen on erittäin hyvä työkalu heille, jotka tarvitsevat kommunikaation tukea. Toivon, että hanke saisi enemmän tuulta alleen ja eri tahot ymmärtäisivät sen tärkeyden. Toivon myös, että hanke inspiroisi muita tahoja päivittämään ja kehittämään omaa materiaaliaan. Esimerkiksi aiheesta, kuinka spastisuus vaikuttaa seksin harrastamisen eri muotoihin ja miten näitä mahdollisia haasteita voi helpottaa. Näitäkin materiaaleja on, mutta niitä on hankala saada käsiinsä. Usein tieto on rajallista. Ylipäätään vammaisten seksivalistusta on mielestäni parannettava.
Lue myös:
Vammaisuuden fetisoinnista
Mitä tarkoitat tuolla, että seksi on jokaisen perusoikeus? Maailma on täynnä omasta halustaan seksittömiä, jotka eivät vain ole löytäneet sopivaa kumppania. Pitäisikö valtion kustantaa heille prostituoitujen palveluja, jos seksi on kerran jonkinlainen “perusoikeus”.
Mielestäni kenelläkään ei ole mitään mystistä oikeutta saada seksiä, sen enempää kuin vaikka parisuhdetta, avioliittoa tai ystäviäkään. Tällaisten asioiden on perustuttava kaikkien osapuolten vapaaehtoiseen suostumukseen. Jokaisella pitää olla oikeus päättää, haluaako hän osallistua seksiin joko varsinaisesti tai avustajan ominaisuudessa. Mitään velvollisuutta tähän ei kenelläkään pitäisi olla.
Ainakin minusta olisi todella ahdistavaa olla millään tavalla läsnä tilanteessa, jossa jotkut toiset harrastavat tai valmistautuvat harrastamaan seksiä. Koen, että se loukkaisi omaa seksuaalista koskemattomuuttani, vaikken varsinaiseen yhdyntään joutuisikaan osallistumaan. Mielestäni asiasta kieltäytyvien avustajien näkökulmaa pitäisi siis ymmärtää eikä tuomita heitä.
Muuten hyvä blogi, kiitos siitä!
Hei! Kiitos kommentistasi. Haluan selventää että jokaisella on OIKEUS seksuaaliseen itseilmaisuun haluamallaan tavalla. Oikeus ja velvollisuus ovat kaksi täysin eri asiaa. Pahoittelen, jos en ole tehnyt sitä tarpeeksi selväksi.
Missään vaiheessa en ole puhunut mitään siitä, että valtion tulisi kustantaa kenellekään mitään aiheeseen liittyvää. Toivon vain, että seksuaalisuudesta uskallettaisiin puhua avoimemmin JA he, jotka tarvitsevat itseilmaisuunsa apua, saisivat siihen jonkun tavan.
Kuten postauksessani, jossa pohdin avusteista seksiä laajemmin totesin, kenelläkään EI OLE VELVOLLISUUTTA myöskään avustaa seksisisä. Samalla tavalla kun jokaisella on apua tarvitsevalla on oikeus pyytää apua seksuaalisen itseilmaisun toteuttamiseen luotettavalta avustajalta (AVUSTAJA EI OLE OSA TOIMINTAA) on jokaisella avustajalla, joka tilanteen kokee epämiellyttäväksi, myös oikeus kieltäytyä auttamasta ko. tilanteesta. Tätä oikeutta tulee kummankin osapuolen kunnioittaa. Ja epämiellyttäviltä tilanteilta välttyäkseen asioista on kyettävä keskustelemaan.
Jokainen ymmärtää, ainakin pitäisi ymmärtää, että toisille seksuaalisuus on intiimimpi ja arempi asia kuin toisille. Se on okei. Vaikka sinä et haluaisi tai pysytyisi auttamaan tilanteessa apua tarvitsevaa invaa, joillekin avustajille tilanteessa jeesiminen on täysin ok. Keskustelemalla nämä assarit löytyvät.
Ja näitä asioita on tärkeä nostaa esiin, jotta vammaisten ja mahdollisesti apua tarvitsevien seksuaalisuus ei olisi niin kummallinen asia, vaan ainakin ajatuksen tasolla arkipäiväistyisi.
Toivottavasti tämä selvensi.
Vielä linkki avusteista seksiä koskevaan postaukseen: https://kynaniekansalaisetmietteet.com/2020/04/13/avusteisesta-seksista/