Jokaisella meistä on oma tapansa selvitä ongelmiensa ja haasteidensa kanssa. Näin ollen tarvitsemme myös erilaista tukea näissä keinoissa. On tärkeää, että näistä toiveista ja tarpeista puhutaan etukäteen, vaikka se saattaisi tuntua typerältä, ellei tilanne ole päällä. Etukäteiskommunikaatiolla kuitenkin huolehditaan siitä, että turhilta riitatilanteilta ja väärinymmärryksiltä vältytään. Elleivät kyseessä ole esimerkiksi haitalliset defenssimekanismit, ei ole yhtään oikeaa tai väärää tapaa toimia. Keino, joka itsestä tuntuisi vain ahdistavalta, saattaa olla toiselle ainoa toimiva tapa.
Itse olen ihminen, joka kaipaa ongelmiin ratkaisuja. Haluan selvittää, miten ongelman saa katoamaan. Mitä täytyy tehdä, jotta hommasta päästään selville vesille. Tämä on malli, joka minulle on lapsuudessa opetettu. Negatiivisiin tunteisiin ei saa jäädä vellomaan, vaan ne täytyy setviä käytännön toiminnan kautta. Olen kuitenkin yrittänyt oppia tästä mallista pois, sillä tiedostan, ettei se ole aina paras tapa toimia. Useimmiten on, mutta toisinaan pelkkä purkaminen helpottaa. Aina ei edes ole semmoinen tilanne, että ratkaisuja olisi mahdollista löytää. Joskus on kyse vain mähmäisistä tunteista.
Toisinaan taas tarvitsen alueen, jossa vain huutaa sitä, kuinka paskaa elämä on. Areenan, johon purkaa huonoa oloa. En kuitenkaan kaipaa surkuttelua vaan korkeintaan sen, että joku muu liittyy raivoamaan kanssani, että ”jumalauta, onpa paskaa!” Mutta en välttämättä tarvitsisi edes toista ihmistä. Parhaimmillaan minulle riittäisi se, että pääsisin vain keskelle korpea huutamaan suoraa huutoa.
Osa ihmisistä kuitenkin kaipaa osakseen surkuttelua, jos elämä potkii takamukselle kierrepotkulla. Itselleni tämä malli ei toimisi, vaan se saisi minut näkemään punaista. Mikäli tiedän toisen kaipaavaan tätä toimintatapaa, pystyn sen hänelle tarjoamaan, vaikka oma suhtautumiseni siihen olisi negatiivinen.
Jos mietitään vaikkapa masentunutta, hänellä saattaa olla hankaluuksia lähteä tekemään arkisia asioita. Silloin on erittäin tärkeää, että toisen toimintaa tukee. Masentuneelle asiat tuntuvat raskaimmilta ja asiat hoituvat hitaammin. Heidän toimintansa kyseenalaistaminen ei auta. Jos masentunut kertoo aloittaneensa häneltä ponnistuksia vaatineen asian, ei kannata tivata: ”Mikset ole tehnyt sitä loppuun?” Sen sijaan kannattaa todeta: ”Hienoa! Haluatko että autan sen kanssa tai tarjoan jotain välikommenttia? Avun tarjoaminen viestii välittämisestä. Päteminen ja mielipiteen tyrkyttäminen puolestaan antaa kuvan, ettei hän riittäisi.
Syyllistäminen ei ole missään tilanteessa, oli ihminen masentunut tai ei, tapa, jolla ihmisen saa toimimaan. Se pahentaa eripuraa ja saattaa luoda syviäkin kuiluja ihmisten välille. Sellaisia, jotka eivät ole korjattavissa. Mahdollisen riitatilanteen rauhoituttua, kannattaa rohkeasti pysähtyä miettimään, miksi toisen käytös tuntui pahalta. Onko kyse toisen käytöksestä itsessään, vai onko omissa ajatusmalleissa jotain, mitä pitäisi muuttaa? Näistä asioista täytyy keskustella, sillä muut eivät voi lukea ajatuksiasi. Jos ongelma on omassa toiminnassa, täytyy yrittää pysähtyä miettimään, mikä moiseen käytökseen ajaa.
Omat toimintamallit voivat vaihdella radikaalistikin päivästä ja elämäntilanteesta riippuen. Jos toiselta toivoo normaalista poikkeavaa apua tai tukea, on se hyvä mainita mahdollisuuksien mukaan jo ennen, kuin tilannetta alkaa purkaa sen enempää. Ei haittaa, vaikka toisen toimintaa ei täysin ymmärtäisikään, se täytyy vain yrittää hyväksyä.
Lue myös:
Sinulle, masentuneen läheinen
Välittämisestä
