Disclaimer: En omaa henkilökohtaista kokemusta maksullisesta seksistä työntekijänä tai asiakkaana, dominapalveluita olen käyttänyt. Minulla ei myöskään ole aikomusta hypätä alalle. Olen vahvasti sitä mieltä, että työhön liittyvää stigmaa tulee purkaa, jotta kaikki saisivat ansaita elantonsa kuten haluavat, ilman pelkoa leimaantumisesta. Ja että kaikki he, jotka haluavat ammattilaisella käydä, saisivat tehdä niin ilman häpeää ja epävarmuuksia.
Maksulliseen seksiin liittyy usein vääriä käsityksiä. Kaikenlaisen seksityön ajatellaan olevan laitonta, vaikka asia ei niin ole. Monelle käynti maksullisissa saattaa tarjota sellaisia kokemuksia, joita siviilielämässä ei voi syystä tai toisesta saada. Miksi vammainen voisi ”turvautua” ilolinnun palveluihin? Suomessa kaikki ammattikunnan edustajat tekevät työtä omasta tahdostaan, vai tekevätkö? Voisiko inva työskennellä alalla? Näihin kiistanalaisiin kysymyksiin, sekä muutamiin yleisiin seksityöhön liittyviin harhaluuloihin, paneudun tässä tekstissä. Pakko myöntää, että allekirjoittaneellakin oli ammattiryhmään liittyviä ennakkoluuloja, ennen kuin otin asiakseni perehtyä siihen kuin puolivahingossa. Tai ehkei ennakkoluuloja, mutta työhön liittyviä harhaluuloja.
Ihmisillä on paljon olettamuksia seksityöstä. Stereotyyppisesti ajateltuna se nähdään usein yksilön vapauden riistona. Totuus on kuitenkin toinen, ainakin jos puhutaan Suomessa tapahtuvasta seksityöstä, sillä Suomessa iso osa seksityöstä on suostumuksellista eli perustuu työn tekijän omaan tahtoon. Seksipalveluiden myyminen ja ostaminen on Suomessa laillista. Seksityötä ei vaan ole mahdollista mainostaa ihan avoimesti. Itsenäinen ammattirakastaja päättää itse asiakaskuntansa ja on oman työnsä herra. Paritus ja ihmiskauppa ovat Suomessakin rikoksia, mutta siihen ei keskitytä nyt.
Asiakaskuntaan liittyy yhtä lailla paljon stereotypioita. Usein ajatellaan, että asiakas on aina se keski-ikäinen mies, joka mahdollisesti pettää kumppaniaan. Todellisuudessa asia ei ole niin. Asiakkaiden kirjo toiveineen ja tarpeineen on laaja. On lukemattomia syitä hakeutua ammattirakastajalle. Näistä asioista ei kuitenkaan uskalleta puhua. Siihen, onko tämä toimintamalli ensikohtaamisten kohdalla kannattavaa, en ota ehdotonta kantaa, sillä ihmiset ovat niin erilaisia. Osa huomaa jälkikäteen, että olisikin tarvinnut kohtaamiselta jotain muuta kuin mitä asiakastapaaminen pystyy tarjoamaan.
Entä mikä on vammaisten suhde seksityöhön? Vammat ja rajoitteet ovat yksi erityisen suuri syy siihen miksi maksulliseen intiimiin kanssakäymiseen liittyvää stigmaa tulisi poistaa. Vammaisilla kun ei likikään aina ole samoja mahdollisuuksia toteuttaa seksuaalisuuttaan kuin vammattomilla. Siksi olisi tärkeää, että heillä olisi erilaisia apukeinoja helpommin saatavilla, oli se sitten maksullinen ammattilainen tai vammaisille erityisen hyvin soveltuvat lelut.
Monelle vammaiselle seksityöntekijän kanssa tapahtunut kohtaaminen saattaa olla ensikosketus seksiin. Voi esimerkiksi olla, ettei kokemusta seurustelusuhteista ole, koska ajatus ihmisten lähestymisestä on pelottanut. Joko kyseessä on omat epävarmuudet ja ujous, tai sitten kohdalle ei ole vain sattunut vielä ihmistä, joka kykenisi näkemään vammaisen ihmisen kokonaisuutena.
Joidenkin invojen kohdalla tilanne saattaa olla sellainen, ettei oma motoriikka mahdollista itsetyydytystä, eikä sitä nyt ihan ketä tahansa voi pyytää itseään koskettamaan. Avustajan tehtäviin tumputtaminen ei missään tapauksessa kuulu. Jotta oikeus seksuaalisuuden ilmaisuun toteutuisi, olisi erittäin tärkeää, että ammattirakastajiksi vihkiytyneet henkilöt voisivat olla paremmin saatavilla. Nämä ihmiset, jotka eivät sooloseksiä pysty harrastamaan, ovat tällä hetkellä valovuosien päässä siitä oikeudesta, joka on monelle meistä itsestäänselvyys, eli oikeus seksuaaliseen itseilmaisuun. Se on hyvin surullista. Se, ettei seksuaalisuuttaan pääse ilmaisemaan ja purkamaan, vaikuttaa suoraan mielenterveyteen. Leimatuksi tulemisen pelko voi kuitenkin nostaa kynnystä ostaa kosketusta. Toki palvelun ostamiseen voi olla vammaisellakin samoja syitä, kuin vammattomalla.
Osalle kohtaaminen seksityöntekijän kanssa voi omalla tavallaan antaa rohkeutta kohdata joku muu ihminen kevyenkin tapailun muodossa, sillä asioista ei ole enää samalla tavalla kujalla. Toisaalta, jos kyseessä ei ole tarpeeksi ammattimainen ilolintu, eikä aikaisempia kokemuksia keveistä suhteista ole, voi kohtaaminen luoda vääriä ajatuksia kanssakäymiseen liittyvistä valtasuhteista tahi rooleista. Mikäli aikaisemmat kokemukset puuttuvat, saattaa asiakkaalla myös syntyä tunteita, joita on tärkeä päästä käsittelemään. Tunteet voivat vaihdella ihastuksesta hämmennykseen. Taivas on rajana. Käsittely voi olla erittäin hankalaa, jos palvelua tarjoava henkilö ei osaa omalta puoleltaan kohdata asiakkaan tunteita ymmärtävästi, mutta rajoista kiinni pitäen. Vaikka seksin ostaminen voi antaa ihmiselle paljon, täytyy muistaa, että turvallinen ja asiallinen kokemus voi jälkikäteen jäädä harmittamaan. Ehkä omia tunteitaan ja tuntemuksiaan ymmärtää paremmin ja saattaa huomata, että olisikin kaivannut jotain kokonaisvaltaisempaa, kuin mitä seksityöntekijä toimenkuvansa puolesta pystyy tarjoamaan. Oivallus ei tarkoita, että kyseessä olisi ammattilaisen vika. Jotta harmittavia kokemuksia ei kaikesta huolimatta pääse syntymään, tulee omia motiiveja ammattirakastajalle menemiselle miettiä. Kiireen tai paineen menettää neitsyys ei tulisi koskaan olla syy seksin harrastamiselle, oli kyseessä sitten kasuaali deittailu tai maksettu asiakaskohtaaminen.
Kokonaan vaiettu asia suomenkielisessä tutkimuksessa on vammaisten itse tekemä seksityö. Siis että mitä? Voimmeko me tehdä seksityötä? Kyllä. Vammaisia seksityöntekijöitä on. Käsittääkseni suuri osa ammattikunnan vammaisista on autismikirjon jäseniä, mutta myös esimerkiksi liikuntavammaisia löytyy. Invojen esiintyminen alalla johtuu usein siitä, että vammaisella on vaillinainen toimintakyky. Toimintakykyä kun on hankala muuttaa, samoin kuin työnantajien asennetta, joten moni päätyy työllistämään itsensä. Yrittäjyys on muutenkin vammaisilla yleistä työmarkkinatilanteen vuoksi. Miksei yrittäjien joukosta löytyisi myös ilolintusia?
Liittyykö vammaisten tekemään seksityöhön sitten jotain suurempia riskejä, verrattuna samalla alalla työskenteleviin vammattomiin ihmisiin? Käymieni keskustelujen perusteella ei, ainakaan välttämättä. Kaikenlaisissa kahdenkeskeisissä asiakaskohtaamisissa on silti aina olemassa riskejä, joita maksetun intiimin kanssakäymisen stigmaisuus voi lisätä. Ko. palvelujen ostamisessa liikkuvat rahamäärät yleensä kuitenkin heittävät pois suurimmat hyypiöt ja haittatekijät. Näin paikalle usein tulevat vain ne ihmiset, jotka luultavasti eivät aiheuta vammaiselle ihmiselle mitään riskejä tai vaaratilanteita. Omat haasteensa luo kuitenkin se, kuinka intuitio voi joskus pettää ja uhkaavia tilanteita syntyä. Siksi on hyvä ottaa huomioon turvasäännöt, jotka on syytä muistaa myös arkipäiväisessä seurusteluelämässä. Jollekin on aina hyvä kertoa, missä on ja kenen kanssa.
Ko.työtä tehdessään invat pystyvät itse määrittämään työtehokkuutensa ja millaisia asiakkaita itselleen ottavat. Osalle asiakkaista rajoite toki on kynnys myös palvelua ostaessa. Toisaalta inva löytäisi varmasti asiakaskunnakseen ihmisiä, joille vamma on jonkinlainen fetissi.
Seksityötä tekevän henkilön, oli kyseessä vammainen tai vammaton, olisi hyvä, olla sinut oman seksuaalisuutensa ja itsensä kanssa. Näin työ ja asiakaskohtaamiset eivät mene liiaksi ihon alle. Hänen tulee myös tietää ja sanoittaa selvästi omat rajansa.
Toisaalta työhön liittyy vammaisnäkökulmasta monia kysymyksiä: Kuinka pitää työ salassa mahdollisilta avustajilta? Harva kun muutenkaan haluaa ko. ammattia kerrottavan julkisesti. Miten sosiaalityöntekijä suhtautuisi asiaan, jos hän saisi tietää? Yrittäisikö hän evätä vammaisen tarvitsemat palvelut tämän seikan varjolla?
Periaatteessa kyseessä on varma tapa työllistyä. Käytäntö ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Ei voi tietää sopiiko seksin myyminen itselle elannon hankkimisen keinona, ennen kuin sitä kokeilee. Sama pätee mihin tahansa työhön. Ei myöskään voi olla varma, kykenevätkö keho ja mieli työtä kovin pitkään tekemään. Ammatin harjoittaminen kun voi olla raskasta niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Riittääkö asiakaspalveluhenkisyys? Saako kentällä tarpeeksi hyvää mainetta, jotta ihmisvirta ovista pysyy tasaisena? Nämä ovat kaikki asioita, joita jokaisen ammattirakastajaksi ryhtyvän on hyvä miettiä ennen alalle hyppäämistä ja sen alussa, miksei myös sen eri vaiheissa.
Maksullisiin rakastajiin liittyy paljon ennakkoluuloja. Stigmat ja harhaluulot ovat haitallisia paitsi työntekijöille, myös asiakkaille. Ko. palvelut voivat kuitenkin tarjota vammaisille mahdollisuuksia seksuaaliseen itseilmaisuun, mutta toisaalta myös työntekoon. Kaikkien osapuolten ihmisarvon, turvallisuuden ja hyvinvoinnin vuoksi olisi tärkeää, ettei ilolintuilua demonisoitaisi.
Lämmin kiitos Tiia ja Jouni Forsströmille, jotka kommentoivat tätä postausta sen tekovaiheessa. Ottakaa ihmeessä kuunteluun myös H-sana.
Lue myös:
Miksi vammaiset loistavat poissaolollaan eroottisessa sisällössä?
Harhaluuloja vammaisten seksuaalisuudesta
BDSM – mitä se on ja miten se voi näyttäytyä vammaisnäkökulmasta?
Mikseivät aikuisten lelumarkkinat huomioi kaikkia?
Avusteisesta seksistä
