Sinulle, joka olet lapseton

EDIT:Tekstiä on korjattu 12.1.2021 ja poistettu maininta sijaissynnytyksen mahdollisuudesta. Tekstiä editoitu 13.10 klo 19.50 ja tekstistä korjattu kohta koskien vammaisten adoptio-oikeutta. Pahoittelen virheestä mahdollisesti aiheutunutta hämmennystä, sekä sitä, että virhe oli jostain ajatuskatkoksesta johtuen päässyt käymään. 

Disclaimer: Tiedän lapsettomuuden koskevan myös miehiä. Aihe on vakava ja siihen tulee suhtautua niin, oli asian kanssa kamppaileva mitä sukupuolta tahansa. Tämä kirje on kuitenkin kirjoitettu naisnäkökulmasta.

“>Sinulle, joka olet lapseton,

Syitä tilanteeseesi voi olla monia. Kyse voi olla omasta halustasi tai siitä, että et jostain syystä kykene jälkikasvua saamaan. Kumpikin syy on yhtä aito, yhtä pätevä. Niistä kumpikaan ei tee sinusta millään tavoin huonompaa ihmistä tai “vähemmän naista.” 

Yhteiskunnassa vallitsee sellainen kummallinen oletus, että kaikki naiset haluaisivat lapsia. Näin ei läheskään aina ole. Vaikka kovasti pitäisitkin lapsista, et välttämättä tahdo jälkikasvua jokapäiväisesti vastuullesi. Haluat ehkä keskittyä enemmän itseesi, uraasi tai intohimoihisi. Ei ole mitään väärää, jos tahdot äidin sijaan olla suosikkitäti tai lempikummi. 

Voi olla, että yksinkertaisesti tunnistat omat rajasi ja kykysi. Tiedostat, että vaikka kuinka pidät lapsista, sinusta ei syystä tai toisesta olisi tarjoamaan hänelle sellaista elämää, kuin hän ansaitsisi. Sekään ei ole itsekkyyttä, vaan päinvastoin hyvin vastuullisuutta. On myös täysin ymmärrettävää, jos sairastat vaikkapa perinnöllistä sairautta, tai suvussasi kulkee mielenterveysongelmia, etkä halua siirtää niitä eteenpäin. 

Sinun ei tarvitse tuntea häpeää siitä, ettet halua lapsia. Sinun ei tarvitse myöskään perustella sitä muille. Kyse on sinun kehostasi ja sinun elämästäsi. Päätöksistä, joilla on vaikutuksia ennen kaikkea sinuun. Ne eivät kuulu muille, ellet niitä itse halua jakaa. Se on täysin oma valintasi. Jos kumppanisi tahtoo lapsia, mutta sinä et, on aika yhdessä miettiä minkä valinnan teette yhteisen tulevaisuutenne suhteen. Jatkatteko eri teitä, vai löydättekö yhteisen sävelen? Ketään ei pidä taivutella kulkemaan polkua, jolle hän ei halua astua. 

Vastaavasti voi olla, että haluaisit kyllä lapsia, mutta kehosi ei syystä tai toisesta pysty niitä kantamaan. Tällöin yhteiskunnan ajatus siitä, että naisen tarkoitus on tulla äidiksi, voi olla erittäin haitallinen ja kipeä. Sen vuoksi et välttämättä tunne itseäsi kokonaiseksi. Voit kokea kehosi jotenkin epäonnistuneeksi, tai huonoksi. Saatat soimata itseäsi tai  jopa vihata kehoasi, olevasi turhautunut ja hukassa. Voit tuntea, että palanen itsestäsi on kadoksissa. 

Kaikki nämä tunteet ovat luonnollisia ja ymmärrettäviä. Sinulla on oikeus niistä jokaiseen. Sinunkaan ei tarvitse perustella tai selittää lapsettomuuttasi kenellekään. Se on vain sinun asiasi. Jos tuntuu, että sinun olisi hyvä keskustella näistä asioista henkisen hyvinvointisi vuoksi, hae ihmeessä ammattiapua tai vertaistukea. Kannustan sinua siihen vahvasti. Vain asioita käsittelemällä arvet voivat alkaa parantua ja asiat tuntua edes inan vähemmän kipeiltä.  Muista kuitenkin, että vaikka kuinka turhautuisit itseesi ja läheistesi “Koskas sitä jälkikasvua on tulossa?” -uteluihin, kehosi ei ole yhtään sen huonompi tai vähäisempi, kuin kenenkä tahansa muun naiseksi identifioituvan. Sinä et ole rikki. Sinä et ole epäonnistunut. Olet kaunis, arvokas ja hyvä juuri tuollaisena.

Jos olet fyysistä seikoista johtuen lapseton ja lähipiirissäsi putkahtelee vauvauutisia joka suunnalta, älä katkeroidu. Tiedän, että aihe on arka ja voi viiltää syvältä. Heillä ei ole kuitenkaan osaa eikä arpaa lapsettomuuteesi. Yritä iloita heidän puolestaan ja olla läsnä heidän arjessaan sen verran, kun itsellesi on hyvä olla. Kerro heille mitä käyt läpi, älä patoa kaikkea sisääsi.  Vaikka kertominen voi aluksi tuntua haastavalta toisen ollessa lapsionnen keskellä, puhuminen helpottaa. Usko minua. 

Nykymaailmassa on onneksi muitakin vaihtoehtoja lapsirikkaaseen elämään, mikäli biologisten lasten saaminen ei onnistu. Aina voit yrittää hedelmöityshoitoja tai adoptoida. Jos pelkäät pitkäaikaista sitoutumista lapseen, jonka kehitysvaiheita et ole sisälläsi tuntenut, tai haluaisit auttaa useampaa, voit toimia esimerkiksi sijaisperheenä.

Vammaisuuden tai muiden rajoitteidenkaan ei, ainakaan lähtökohtaisesti pitäisi olla adoption esteenä. Toki herää kysymyksiä, miten mahdollisesti pärjätään lapsen kanssa, mutta toisaalta niin on kaikkien kanssa, oli vammaa tai ei. Vaikka itse laki ei adoption esteenä olekaan, voi adoptiona olla huomattavasti hankalampaa invana, etenkin jos molemmat vanhemmat omaavat vamman. Yhteiskuntalla kun olettamuksia vammaisen pätevyyteen vanhempana.

Tiedän, että nämä prosessit ovat pitkiä, raskaita ja usein kalliitakin. Esimerkiksi keinohedelmöitys voi epäonnistua. Moni muukin asia voi mennä pieleen. En sano, että prosessit ovat yksinkertaisia. Haluan vain muistuttaa, että muitakin vaihtoehtoja on. Jos päädyt lapsen hankkimaan ei-biologisin keinoin, on pikkuinen silti sinun. Sinä vaikutat siihen, millainen hänestä kasvaa. Sinä voit ja saat tarjota hänelle rakkaudentäyteisen kodin. 

Sinulle, joka olet lapseton: Olivat syysi siihen mitkä tahansa, muista, että olet hyvä juuri tuollaisena. Ansaitset rakkautta niin muilta, kuin itseltäsi. Kenenkään, varsinkaan itsesi, ei tulisi sinua tuomita.

Muut Sinulle-juttusarjan jutut löydät tagilla kirje.