Mielenterveys

Mietteitä platonisesta läheisyydestä

Olen puhunut blogissani paljon ihmissuhteista ja deittailuista. Olen myös nostanut esiin sen millaisia ovat aidot ystävyyssuhteet. Asia, josta en kuitenkaan ole puhunut ja joista yhteiskuntammekin vaikenee, on ystävien toisilleen osoittama hellyys ja läheisyys. Ajatus on viime aikoina pyörinyt paljon mielessäni ja siksipä päätin tarttua tähän kummastusta herättävään aiheeseen. Mikä vaikenemisessa kummastuttaa? Mitkä ovat omat mietteeni teemaan liittyen? Mitä haasteita platoniseen läheisyyteen voi liittyä? 

Kuten postauksessani “Jokainen kaipaa läheisyyttä”, mainitsin aikanaan, fyysinen kosketus ja toisen lähellä olo vaikuttaa aivan valtavasti mielenterveyteen. On tietysti aivan eri asia saada kosketus ihmiseltä, johon on romanttisia tunteita ja/tai seksuaalista vetovoimaa, kuin ystävältä, vaikka tätä platonisesti rakastaisikin. Kaikki nämä kosketuksen muodot ovat kuitenkin henkiselle hyvinvointimme kannalta tärkeitä. Uskaltaisin väittää, että hekin, jotka eivät normaalioloissa miellä itseään koviksi kainalokiehnääjiksi, toivoisivat nyt poikkeavina aikoina, kun ei voikaan samalla tavoin nähdä ihmisiä, että tulisipa joku halaamaan. 

Entäpä ne ihmiset, joilla ei ole parisuhdetta tai energiaa deittailumaailmaan? Entä jos heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta romanttiset tai seksuaalisesti intiimit suhteet? Mistä he saavat läheisyyttä, tuota ihmisten yhtä perustarpeita? Vastaus olisi yksinkertainen: ystäviltä, mikäli heillä vaan sellaisia on. Jostain syystä yhteiskuntamme kuitenkin ajattelee, että platonista läheisyyttä ei voi osoittaa. Varsinkin jos henkilöt ovat vastakkaista sukupuolta keskenään,  alkaa halailun seurauksena heti kiertää huhuja siitä, kuinka he ovat nyt pari. Miksi sama huhumylly ei ala ainakaan kahden naisen kohdalla yhtä herkästi? Miehiä, jotka osoittavat toisilleen läheisyyttä, saatetaan pitää kummallisina, tai leimata homoiksi. Asenteet kertovat mielestäni jotain liian kapeista sukupuolirooleista ja kenties sateenkaarevuuteen liittyvästä fobiasta. Miksi naiselle olisi muka millään tavoin hyväksyttävämpää haluta läheisyyttä kuin miehelle? Läheisyyden kaipuu on jossain määrin ihmisen perustarpeita, sukupuoleen katsomatta. Toisilla sen tarve on suurempi, toisilla pienempi. Kenenkään ei kuitenkaan tulisi joutua peittelemään tai häpeämään sitä.

Asenteellisuus saattaa johtaa siihen , että läheisyyttä ei haluta osoittaa. Joko pelätään ulkopuolisten spekulaatioita, tai sitä että vastapuoli pelkäisi henkilön ihastuneen itseensä, jos läheisyyttä alkaisi esiintyä suhteessa yllättäen. Ainahan tilanteen voi selittää sanomalla, että nyt on vain sellainen fiilis, että kaipaan halauksia. Jotkut saattavat tosin tällaisen selityksen edessä kuitenkin miettiä, uskoako toisen sanoja todeksi.

Friends with benefits – suhteita, eli ystävyyssuhteita, joihin sisältyy seksi ilman romanttista sidettä, on ollut kautta aikojen. Osa kummastelee niitä, mutta silti niihin suhtaudutaan ymmärtäväisemmin kuin platoniseen halailuun. Kai seksi nähdään perustavanlaatuisempana tarpeena kuin läheisyys, mutta mistä tämä johtuu? On hyvä muistaa, että ystävysten väliseen seksiin sisältyy omat kommervenkkinsä: Pelisäännöt eivät ehkä ole ihan selvillä. Toinen saattaakin kehitellä tunteita, joihin toinen ei kykene vastaamaan ja sitten on riski, että toista sattuu. Ehkä läheisyyden ajatellaan olevan intiimimpää kuin seksi ja siksi ajatellaan, ettei platoninen läheisyys voisi olla mahdollista.

Kyllä se voi, ja se on ihan uskomattoman kaunista. Vaikka romanttista kiinnostusta sisältävä kosketus onkin parhaimmillaan kerrassaan kutkuttavaa, on platoninen läheisyys hyvän ystävän kanssa vielä asteen parempaa, ainakin toisinaan. Siinä tietää olevansa turvassa, aivan kuten hyvässä romanttisessa suhteessakin tietää. Tunteet ja välittäminen, joita platonisessa läheisyydessä on läsnä, eivät vain laimene syystä tai toisesta. Tietysti ystävätkin voivat kasvaa erilleen, mutta se on eri asia. Platonisesta halailusta ja muusta läheisyydestä puuttuu myös lataus. Vaikka moni meistä kaipaa latausta elämäänsä, on sen puuttuminen joskus hyvästä.  Ko. suhteessa ei, ainakaan toivottavasti, ole läsnä mustasukkaisuutta ja epävarmuutta, joita romanttisissa suhteissa saattaa olla. Toista ei ole samalla tavoin paineita nähdä. Ystävysten kainalossa voi juoruta romanttisista suhteistaan, jos sellaisia on. Toki suhteista keskusteleminen on mahdollista ja jopa suotavaa esimerkiksi polysuhteissa, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan tämä keskustelu on asteen erilaista kuin ”vain” ystävän kanssa. 

Olen vahvasti sitä mieltä, että ystävysten välinen läheisyys ja se, että esimerkiksi miehet voisivat vapaammin näyttää tunteitaan ja herkkyyttään, pitäisi normalisoida yhteiskunnassamme. Mikäli asenteet ja ajatukset teemasta vapautuisivat, voisivat monet ihmiset paremmin. Mikseivät ystävykset voisi katsella elokuvaa sylikkäin tai vaikka halailla toisiaan? Mikä tekee friends with benefitsistä hyväksyttävämpää ja ymmärrettävämpää, kuin sen, että ystävykset vain puhtaasti halailisivat ja olisivat lähekkäin? Toki tähänkin sisältyisi omat riskinsä ja vaaranpaikkansa, mutta kaikesta selviää, kunhan ihmisten välillä vallitsee rehellinen kommunikaatio.

Lue myös:
Tunnista aito ystävä
Rajojen tunnistamisesta
Suhteiden monimuotoisuudesta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.