Disclamer: En omaa vielä seksuaalineuvojan statusta. Näin ollen mietteeni ovat vain omiani ja toivon niiden olevan tarpeeksi selviä.
Seksuaalinen kanssakäyminen, jossa molemmat eivät ole omasta halustaan täysillä tilanteessa, ei ole seksuaalisista kanssakäymistä, eikä seksiä sellaisessa muodossa, joka olisi ok. Halukkuus seksuaaliseen kanssakäymiseen voi juontaa juurensa muustakin kuin siitä, että himot olisivat sillä hetkellä korkeimmillaan. Sitä on ok harrastaa esimerkiksi tylsyyteen tai prokrastinaatioksi. Sitä voi harrastaa riidan sopimisen päätteeksi tai purkaakseen turhautumistaan. Motiiveja on yhtä monta kuin on tilanteitakin, mutta niiden on silti aina lähdettävä henkilöstä itsestään.
Olivat motiivit mitkä tahansa, kaikkien osapuolten pitää olla sinut mahdollisen kanssakäymisen kanssa ja aktiivisesti halukkaita jakamaan hetki jonkun toisen kanssa. Olennaista on myös tunnistaa halunsa harrastaa seksiä juuri sillä hetkellä, jos ne eivät juonna juuriaan omista himoista. Jos harrastaa seksiä saadakseen hyväksyntää toiselta, ei se ole ok. Ihmisen tulee tulla hyväksytyksi omana itsenään. Sen perusteella, että hän yrittää olla hyvä ja tehdä hyvää muille. Hyväksynnän hakeminen seksin kautta aiheuttaa itselle vain hallaa, monella tasolla.
Suostumuksellisuuden läsnäolo joka kerta pitäisi olla jokaiselle seksiä harrastavalle tai seksuaaliseen kanssakäymiseen ryhtyvälle itsestäänselvyys. Näin ei kuitenkaan aina ole. Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että pitää pyytää lupa koskettaa, jos kyseessä on intiimi, seksuaalissävytteinen tilanne. Luvan voi pyytää esimerkiksi ilmaisemalla kiinnostuksensa korrektilla tavalla. Mikäli henkilö ei reagoi siihen tavalla, joka viestii selvästi kiinnostusta tilanteeseen, pitää peli pistää poikki, ainakin siinä hetkessä. Pieniin signaaleihin ei kannata vedota. Niitä voi lukea väärin, ellei petikumppania tunne hyvin. Osa ihmisistä ei osaa alkuunkaan lukea sosiaalisia vihjeitä. Lukemisen vaikeuden taustalla voi olla monia erilaisia asioita. Näitä voivat olla esimerkiksi vamma, kotoa saatu kasvatus, tai kulttuurierot. Siispä olisi erittäin tärkeää, että jokainen ymmärtäisi vasta selkeän viestin tarkoittavan suostumusta. Ja että jokainen uskaltaisi missä vaiheessa kanssakäymistä tahansa sanoa, jos mieli muuttuukin, ja tulla kuulluksi asiansa kanssa.
Miksi suostumus on noussut viime aikoina niin vahvasti esiin yhteiskunnallisessa keskustelussa? Vasta viime vuosina seksuaalisuutta koskeva keskustelu on muuttunut avoimemmaksi. Tähän on vaikuttanut Amerikasta muutama vuosi takaperin muualle maailmaan rantautunut #metoo-liike. Ihmiset uskaltavat puhua kaltoinkohtelustaan tai kokemastaan häirinnästä. Silti liian monet siitä vaikenevat ja vielä useammat joutuvat sitä valitettavasti kohtaamaan. Sitä voivat kohdata kaikki, sukupuolesta ja taustoista riippumatta.
Mistä se kertoo, että suostumuksesta joutuu erikseen muistuttelemaan? Siitä, että meillä on kummallisia käsityksiä sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyen. Miehien pitäisi jostain kumman syystä olla jatkuvasti halukkaita. Tämä oletus perustuu pelkkiin stereotypioihin, sillä ei oikea elämä koskaan ole niin yksinkertaisia. Halukkuuteen vaikuttavat hyvin monet asiat ja jokainen on haluineen yksilö. Vastaavasti taas miehen ei-toivottu lähentely taas saatetaan kuitata lauseella: ”Pojat on poikia.” Sukupuoli tai mikään muukaan piirre tai ominaisuus ei oikeuta huonoon käytökseen.
Mikäli mies puolestaan on ei-toivotun lähestymisen kohde, ei hän välttämättä uskalla puhua asiasta. Hän pelkää leimaantuvansa. Jos kyseessä on nainen, saattaa hän pelätä muuttuvansa kaveripiirin silmissä nössöksi. ”Kuka nyt ei pesää haluaisi?” Miehellä saattaa myös olla virheellisiä sisäänrakennettuja ajatuksia siitä, millainen on ”oikea” mies. Hän ei ehkä osaa suhtautua tilanteeseen ja antaa asioiden vain tapahtua. Se ei ole ok. Vastaavasti jos tilanne etenee pisteeseen, jossa mies haluaisi ilmoittaa asiasta jonnekin, ei häntä välttämättä uskota. Kyllähän miehen nyt pitäisi pärjätä naiselle ja uskaltaa sanoa ei. Kaikki ei ole kuitenkaan mustavalkoista.
Tilastollisesti naiset joutuvat miehiä useammin lähentelyn kohteeksi. Tämä johtuu siitä, että yhteiskunnassamme nainen nähdään usein miestä heikommassa asemassa olevana ja näin myös helpommin lähestyttävänä ilman suurempia riskejä konfliktiin. Alfana (sukupuolesta riippumatta) itseään pitävät saattavat unohtaa käytöstapansa kotiin ja ajatella voivansa lähestyä ketä tahansa, miten tahansa. Nainen ei välttämättä uskalla sanoa ei, jos hän arvioi olevansa tilanteen eskaloituessa alakynnessä. Pelko väkivallasta on liian suuri.
Mikäli ei-toivottua lähentelyä tapahtuu, on kynnys puuttua siihen ja, tunnusmerkkien täyttyessä ilmoittaa siitä viranomaisille, kovin suuri. Lähentelyn kohdetta tai jo kaltoinkohdeltua saatetaan syyllistää. Voidaan kysyä, mitä hänellä oli yllään tai miten hän käyttäytyi. Sillä ei pitäisi olla väliä. Ellei vastapuoli ole selvästi ilmoittanut halukkuuttaan seksuaaliseen kanssakäymiseen, mitään ei saisi tapahtua. Vain selkeä, toistuva ”kyllä” on suostumus. ”Ei” puolestaan tarkoittaa ei, se ei tarkoita ”suostuttele minut”. Näistä asioista pitäisi puhua jo hyvin nuorille sekä kotona, että koulussa. Seksuaalikasvatus on olennainen osa ihmisen kasvamista kokanaisvaltaiseksi yksilöksi.
Elämme varsin kummallisessa yhteiskunnassa, jossa suostumuksen tärkeydestä vasta nyt keskustellaan ja kaltoinkohteluita nousee enemmän pintaan. Tietenkin olemme varsin kehityskelpoinen yhteiskunta siinä mielessä, että asiasta ylipäätään voidaan keskustella ja suostumuksellisuuden tärkeys tunnistetaan. Mielestäni sen pitäisi olla jokaiseen sisäänrakennettuna, että suostumuksen on oltava selvästi läsnä seksuaalisissa tilanteissa. Jos henkilö ei ole mukana tilanteessa, kyse ei ole seksistä. Kyse on vääryydestä, johon tulee puuttua ja jonka uhrin tulee saada tukea.
Lue myös:
Mistä ihmiset saavat seksuaalikasvatuksen?
Miksi sosiaalinen kanssakäyminen ja havainnot tulisi ottaa osaksi seksuaalikasvatusta?
