Mielenterveys, seksuaalisuus

Mitä polyamoria vaatii toimiakseen?

Olen puhunut aiemmassa postauksessa suhteiden monimuotoisuudesta. Tuo kirjoitus pohti lähinnä sitä, mitä polyamoria (ja toisaalta muut suhdemuodot) oikeastaan ovat ja mitä niistä kukin on minulle tarjonnut. Lyhyesti sanottuna polyamoria sopii ihmisille, jotka uskovat aidosti, että montaa ihmistä voi rakastaa yhtä aikaa ilman, että se veisi jotain pois muilta suhteilta. En oikeastaan kyseisessä postauksessa käsitellyt sitä, kenelle nämä suhteet eivät sovi. Sellaisiakin ihmisiä nimittäin on. Tänään siis pohdin, mitä polysuhteet vaativat toimiakseen ja millaisia ihmisiä ne mahdollisesti sulkevat pois? Huom! Mielipiteet ovat vain omiani, eikä niiden tarkoitus ole vähätellä kenenkään muun kokemusta polyamoriasta. En myöskään ota postauksessa kantaa siihen, olenko tällä hetkellä suhteissa. Statukseni ei  kuulu ”julkisuuteen.” Matkastani polyksi ja ajatusprosesseista, joita itse kävin läpi, voit lukea tästä.

Toimiva polysuhde vaatii kommunikaatiota ja itsetuntemusta. Omista tunteistaan ja ajatuksistaan pitää olla hyvin tarkka. Ne täytyy tunnistaa ja osata sanoittaa. Se vaatii siis tunnetaitoja. Kumppanien täytyy antaa toisilleen tilaa puhua ja kuuntelun tulee olla vastavuoroista. Kyllä, tunteista avautuminen pelottaa aina, varsinkin kun kyseessä on uusi ihminen. Se on täysin normaalia, eikä muuta tarvitse esittää. Myös tässä suhdemuodossa esim. pettäminen ja luottamuksen rikkominen on mahdollista. Yhteisiä sopimuksia esimerkiksi siitä, kuinka usein pyritään näkemään tai mitä muista suhteista kerrotaan, on tärkeä noudattaa. Jokaisessa suhteessa on omat sääntönsä, eikä jonkin säännön olemassaolo tai puuttuminen tee jostain polysuhteesta parempaa kuin toisesta. 

Mahdolliset hierarkiat ja niihin suhtautuminen on jokaisen monisuhteissa olevan hyvä tunnistaa. Niitä ei kaikissa suhteissa välttämättä ole, eikä tarvitsekaan olla. Osa sen sijaan kokee tärkeäksi ja itselleen helpommaksi arvottaa henkilöt mm. ajankäytön tai tulevaisuuden suunnitelmien suhteen. Siitä, onko suhteessa hierarkiaa, on hyvä keskustella ihan siksi, ettei joku kumppaneista elättele suhteessa toiveita sellaisesta asemasta, joka on tälle mahdoton saavuttaa. Vaikka en itse hierarkiaan usko, olen tehnyt ihmisille jokseenkin selväksi, etten välttämättä koskaan löydä sellaista henkistä tilaa, jossa esimerkiksi jonkun kanssa yhteen muuttaminen ei ajatuksena aiheuttaisi minussa ahdistusta. Vaadin paljon omaa tilaa ja siksi siitä ns. luopuminen on kamala ajatus. Tarvitsisin ainakin oman työhuoneen. En kuitenkaan koskaan sano ”ei koskaan”, ties millainen ihminen joskus kävelee elämääni.

Polysuhteet eivät sovi ihmisille, jotka tuntevat herkästi mustasukkaisuutta. Pieni mustasukkaisuus on, tai voi olla suhteessa täysin normaalia ja tervettä. Se osoittaa, että henkilöstä on kiinnostunut ja hänestä välittää. Mikäli mustasukkaisuus alkaa vaikuttaa käytökseen ja ajatteluun tai mielialaan, on se epätervettä. Polysuhteissa kun ei edes millään tavoin pitäisi käyttää resursseja sen pohtimiseen, missä ja kenen kanssa toinen pyörii. Muihin suhteisiin kun on lupa. Mustasukkaisuuden tunteita voi lievittää mm. avoimella keskustelulla omista tunteista, tarpeista ja toiveista. 

Seksuaaliterveydestä ja asiaan kuuluvasta ehkäisystä  on aina tärkeä huolehtia. Polyamoriassa vastuu kuitenkin tietyllä tapaa korostuu, sillä silloin on ns. automaattisesti useamman ihmisen kanssa, mikäli seksuaalinen kanssakäyminen näihin suhteisiin kuuluu ja on useammassa suhteessa. yhtä aikaa.  (Poly voi olla silloinkin, jos ei ole yhtään suhdetta.) Huolehtiakseen muista ja ollakseen hyvä kumppani, on ensisijaisesti huolehdittava omasta terveydestään. Polyys ei siis sovi ihmiselle, joka on säännöllisen huolimaton ehkäisyn suhteen tai ennen kaikkea, mikäli hän arastelee käydä testeissä. Itsensä säännöllinen testaaminen on vain vastuullista, eli sitten monogaamisessa tai polyamorisessa suhteessa.

Olen vahvasti sitä mieltä, ettei polyamoria sovi henkilölle, joka on hirvittävän epävarma itsestään suhteessa. Polyamoriassa voi päätyä tilanteeseen, jossa kumppanilla on monta muuta kumppania ja itsellä taas ei muita kuin yksi. Mikäli kyseessä on uusi suhde ja henkilö vasta totuttelee polyamoriaan, saattaa se aiheuttaa ihmiselle kriisejä ja hän voi tuntea olevansa riittämätön. Alussa epävarmuus on normaalia.  Ihmisen täytyy ajatella, että hän on hyvä juuri sellaisena kun on. Ei kumppani hänen kanssaan muuten olisi. Polyamoriassa kun ei ole kyse siitä, etteikö kumppani riittäisi, tai että hän olisi jotenkin epäkelpo. Polyamoriassa on vain kyse ihmisistä, jotka ovat sisäistäneet ajatuksen, että useampaa ihmistä voi rakastaa samanaikaisesti. Se ei vähennä ihmisten arvoa tai tärkeyttä.

Itselleni ”minä riitän” – ajattelun oppiminen oli pitkä ja monimutkainen prosessi. Olin vuosia ollut epävarma itsestäni ja kelpaavuudestani.  Tilanteet, joissa itselläni ei ollut muuta kuin yksi suhde ja kumppanillani useita, olivat minulle aikanaan raskaita. Olin varma, että jään lopulta yksin, sillä kumppani tajuaisi rikkinäisyyteni ollessaan muiden kumppaniensa kanssa ja saisi siitä tarpeekseen. Keskustelin asiasta kumppanini kanssa ja purin avoimesti pelkoani. Se, tietoiset ajatusprosessit, omat säätöni, jotka eivät kuitenkaan suhteiksi saakka edenneet, sekä aika, auttoivat minut ahdistuksen yli ja tunsin oloni kotoisaksi monisuhteissa. 

Polyamoria ei sovi henkilölle, joka tahtoo olla yhden ihmisen romanttisen elämän keskipiste. Keskipiste – ajatus kuuluu enemmänkin suljettuihin suhteisiin.  Polyamoriassa romanttinen rakkaus on jakautunut, tai voisi jakautua useamman ihmisen välille.

Oma viehätykseni polyamoriaan koostuu kahdesta asiasta. Ensinnäkin uskon ihmisen voivan rakastaa useampaa ihmistä samaan aikaan. Toisekseen polyamoria antaa minulle vapautta. Minun ei tarvitse olla kaikki kaikessa mahdolliselle kumppanilleni. Minun ei tarvitse täyttää hänen kaikkia tarpeitaan ja toiveitaan tulevaisuudesta. Osan, kuten vaikkapa mahdollisen jälkikasvun,  hän voisi saada toisen kumppaninsa kanssa.

Suljettuihin suhteisiintottuneessa yhteiskunnassamme polyamoria vaatii uudenlaisia ajatusprosesseja, joiden läpikäyminen ottaa aikansa. Polyamoriassa on monta seikkaa, jotka vaikuttavat siihen, onko se jollekin ihmistyypille sopiva suhdemalli. Mikäli teema kiinnostaa ja tuntuu siltä, että ko. elämäntapa voisi toimia itsellä, kannattaa sitä lähteä tutkailemaan. Siinä ei ole, ainakaan ei pitäisi olla, nykypäivänä mitään kummasteltavaa, vaikka monet sille kulmiaan voivatkin kohotella. Jos on jo suhteessa, kannattaa kumppanin kanssa keskustella avoimesti siitä, voisiko suhteen järjestelyjä muuttaa, esimerkiksi avoimeen tai polymaailmaan. Mikäli kokeilun jälkeen toteaa, että ei olekaan oma juttu, voi vanhaan aina palata. Tärkeintä on ottaa suhteiden osapuolten tunteet ja tarpeet tasapuolisesti huomioon kokeiluprosessin aikana. 

Lue myös:
Mitä eristäytyminen tekee ihmissuhteillemme?
Yksinäisyydestä ja yksin olemisesta
Onko parisuhteen päättyessä hyvästeltävä ihminen?

Vastaa