Mielenterveydellisiin sairauksiin liittyy toisinaan kummallisia ja haitallisia asenteita, jotka vaikuttavat siihen, miten henkilö uskaltaa hakea apua ja puhua ongelmistaan. Ennakkoluulot ja -oletukset vaikuttavat myös siihen, miten muut näkevät mielen haasteiden kanssa painivan. Muiden luulojen kautta henkilö itse puolestaan hahmottaa liian usein itseään. Siksipä tässä kohtaa pureudun muutamaan haitalliseen ajatukseen, jotka ovat aiemmin vaikuttaneet esimerkiksi siihen, miten minut on nähty, tai miten olen hahmottanut itseni.
Mieleltään sairastuneen oletetaan käyttäytyvän jollain tietyllä tapaa. Masentunut voidaan nähdä aina niin lamaantuneena ettei hän kykene tekemään mitään. Jokaisen masennus näkyy haitallisten uskomusten mukaan ulospäin tiettyinä käytösmalleina ja jos ne eivät ole läsnä, ei henkilö voi olla aidosti sairastunut. Todellisuudessa jokainen oireilee omalla tavallaan, ainakin ulospäin, eikä esimerkiksi masennukseen ole yhtä universaalia muottia. Esimerkiksi itselleni päätösten tekeminen on pahimpina kausina valtavan työn takana. Sitä henkistä taistoa, jonka käyn heikoimpina hetkinäni ihan vain sängystä noustakseni, ei ulkopuolelta näe kukaan. Pahimpina hetkinä minut nostaa sängystä vain tieto velvollisuuksista. Tunnollisuus ja perfektionismi ovat toistaiseksi pystyneet huutamaan kovempaa, kuin mieleni demoni. Silloin kun liikun autopilotilla, eli tunnollisuuden voimasta, teen sen, mitä minulta oletetaan ja teen sen (luultavasti) muiden mittapuulla hyvin. En kuitenkaan tee muuta noina kausina. Se, että masennuksen, tai muun sairauden, oletetaan näkyvän tietyllä tapaa, estää ihmisiä hakemasta tarvitsemaansa apua.
Masentuneiden ajatellaan itkevän paljon. Varmasti monet masentuneet purkavatkin tunteitaan itkemällä, kuten kuka tahansa meistä purkaa olon ollessa tarpeeksi paha. Useampi tuntemani henkilö, minä mukaan lukien, menee kuitenkin emotionaalisesti täysin lukkoon. Kyyneleet eivät tule, vaikka rintaa puristaisi ja tahtoisi vollottaa minkä ehtii. Silloin mikään ei oikeastaan tunnu miltään. Paitsi ehkä ärsyttävät asiat, kuten se, ettei sähköpyörätuoli vieläkään toimi, tai se että kehoon sattuu jatkuvasti. Tämäkin vain ehkä, yleensä negatiiviseenkin turtuu jollain tasolla. Jos esimerkiksi ystävä suree, saatan emotionaalisen lukkoni aikana kyllä tukea häntä varsin tarmokkaasti, mutta vaikka tapahtuma hänen surunsa taustalla olisi kuinka traaginen, ei se herätä minussa itsessäni tunteita.
Syömishäiriön ajatellaan näkyvän automaattisesti ulospäin. Esimerkiksi anorektikon ajatellaan aina olevan sairaalloisen laiha. Kyllä, ellei haitalliseen syömiskäyttäytymiseen puututa, alkavat sairauden vaikutukset ennemmin tai myöhemmin näkyä kehossa. On kuitenkin jotain muuta, mikä pitäisi huomioida ensin: Ajatukset ratkaisevat. Hallitseeko ruoka ajatuksia? Aiheuttaako se ylimääräistä stressiä ja ahdistusta? Alkaako ihminen esimerkiksi välttelemään tilanteita, joihin liittyy ruoka? Se, että syömishäiriön ajatellaan usein näkyvän ensimmäisenä ulkonäössä, saattaa estää ongelmien havaitsemista ja niihin puuttumista.
Myytti luovasta, mielenterveysongelmaisesta taiteilijanerosta. Usein kuulee sanottavan, että sairaus x varmasti inspiroi tai auttaa luomistyössä. Haitallinen myytti johtuu siitä, että joidenkin taiteellisesti lahjakkaiden henkilöiden tiedetään kärsineen mielenterveysongelmista. Todellisuudessa esimerkiksi masennus useinkaan ei auta, vaan imee kaiken luovuuden ja ennen kaikkea voiman tehdä asioita. Silloin voi olla valtavien ponnistusten tuottaa yhtään mitään. Oletus siitä, että sairautensa kanssa painiskeleva olisi jotenkin luovuutensa huipulla, on ketuttava ja turhauttava, jos siihen uskoo itse. Toki päästyään pahimman vaiheen yli, voi vaikkapa masentunut ammentaa teksteihinsä niitä syviä tunteita. Mutta tässä myytissä henkilö on luovimmillaan nimenomaan kallistuessaan toipumista kohti, ei rämpiessään sairauden syvimmissä syövereissä. Lisäksi ajatus on haitallinen siksi, että se romantisoi mielen sairauksia. Sairaudet eivät koskaan ole asia, joista pitäisi olla jollain tapaa kateellinen. Ongelmiin tulisi aina hakea ja saada apua.
Lääkkeisiin liittyvä ennakkoluuloisuus on mielenterveyden kannalta haitallinen asia. En itse ole lääkkeiden puolestapuhuja siinä mielessä, että kannatan aina ensimmäisenä keskusteluapua ja jos lääkkeisiin on syystä tai toisesta turvauduttava, tulee se tehdä siten, että keskusteluapu kulkee rinnalla. Siitä huolimatta, joidenkin tilanteissa lääkkeet voivat parantaa ihmisen elämänlaatua, vaikka ne eivät lopullinen ratkaisu välttämättä olisikaan. Ennakkoluuloisuus lääkkeistä voi kuitenkin johtaa siihen, ettei henkilö anna mahdollisuutta kenties auttavalle lääkkeelle, mikä sulkee pois mahdollisen toipumisen apuvälineen. Toki vastapainona tälle taas jotkut lääkärit tuntuvat tuputtavan lääkkeitä liian helposti. He ikään kuin tahtovat nopeita ratkaisuja ja/tai lakaista ongelman maton alle.
Ajatus siitä, että ihminen muuttuisi sairautensa myötä. Kyllä, ihmisen ajattelu tai käytös voivat muuttua hänen sairastuessaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ihminen muuttuisi identiteetiltään tai persoonaltaan perustavanlaatuisesti. Vaikka olisi kuinka masentunut tms. on ihminen silti sama henkilö kuin ennen sairastumistaan. Häntä ei pidä hylätä tai varoa.
Ajatus siitä, että joku olisi immuuni mielen sairauksille. Tässäpä uutisväläys: Jokainen ja kuka tahansa voi sairastua esimerkiksi masennukseen tai syömishäiriöön. Kyllä, sairauksiin on olemassa geneettisiä alttiuksia. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö joku, jolla alttiutta ei ole, voisi sairastua. Elämässämme voi tapahtua mitä vain, emme voi ennustaa tulevaisuutta. Hyvin monet asiat voivat toimia laukaisijana ongelmille, eikä niiden aina tarvitse olla yksittäisiä traumatisoivia tapahtumia. Toisinaan esimerkiksi pitkään jatkunut stressi, ahdistus, vahingollinen ihmissuhde tai mitkä tahansa psyykettä vahingoittavat seikat, voivat laukaista masennuksen. “Enhän minä nyt voi olla… “ On haitallisin ajatus, jonka ihminen voi omata.
Mielen sairauksiin liittyy paljon harhaluuloja. Osaan niistä sairastunut voi itsekin ainakin osan aikaa uskoa. Jotta vääristä ajatuksista sairauksiin liittyen päästäisiin eroon, tulee niitä nostaa esiin. Asioista tulee keskustella avoimemmin.
Lue myös:
Älä sano näin masentuneelle!
Sinulle, joka et ymmärrä mielen sairauksia
Mielen sairauksiin liitetystä stigmasta
Älä sano näin syömishäiriöiselle!
