Sellainen seksuaalinen kanssakäyminen, jossa molemmat osapuolet eivät ole osallisina omasta halustaan, on rikosoikeudellisesti rangaistava teko. Vaikka olisi kerran antanut suostumuksensa, se ei tarkoita, että vastaus on aina vastaavassa tilanteessa kyllä. Vaikka suostumuksen alussa antaisikin, on tilanne ok keskeyttää koska vain. On kuitenkin huomioitavaa, ettei se, että henkilöllä on jälkikäteen huono mieli jostakin tapahtuneesta aktista, tarkoita, että tilanteessa olisi käynyt jotain väärää. Vain silloin, jos tilanteessa ei ole ollut varmaa suostumusta, on siinä tapahtunut vääryys. Suostumus ei myöskään ole oikeaa suostumusta, mikäli se on esimerkiksi maaniteltu tai syyllistetty toisesta ulos tai jos toinen on ollut kykenemätön antamaan suostumustaan. Kykenemättömyyteen voi olla syynä esimerkiksi päihtymys. Suostumus ei ole “ei”:n poissaolo, vaan “kyllä”:n läsnäolo.
Halukkuus seksuaaliseen kanssakäymiseen voi juontaa juurensa muustakin kuin siitä, että himot olisivat sillä hetkellä korkeimmillaan. Sitä on ok harrastaa esimerkiksi tylsyyteen tai prokrastinaatioksi. Sitä voi harrastaa riidan sopimisen päätteeksi tai purkaakseen turhautumistaan. Motiiveja on yhtä monta kuin on tilanteitakin. Olivat motiivit mitä tahansa, osapuolten pitää olla sinut mahdollisen kanssakäymisen kanssa ja halukkaita jakamaan (mahdollisesti) hetki jonkun toisen kanssa. Olennaista on myös tunnistaa halunsa harrastaa seksiä juuri sillä hetkellä, jos ne eivät juonna juuriaan himoista. Jos harrastaa seksiä saadakseen hyväksyntää toiselta, ei se ole ok. Ihminen tulee hyväksyä itsenään. Sen perusteella, että hän yrittää olla hyvä ja tehdä hyvää muille. Hyväksynnän hakeminen seksin kautta aiheuttaa vain hallaa itselle, monella tasolla.
Suostumuksellisuuden vaatimus pitäisi olla jokaiselle seksiä harrastavalle tai seksuaaliseen kanssakäymiseen ryhtyvälle itsestäänselvyys. Näin ei kuitenkaan ole. Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että aina pitää pyytää lupa koskettaa. Pieniin signaaleihin ei kannata vedota. Niitä voi lukea väärin. Osa ihmisistä ei sitä paitsi osaa alkuunkaan lukea sosiaalisia vihjeitä.
Lähtökohtaisesti “Ei” on aina ei. Poikkeuksena tähän ovat esimerkkinä BDSM-leikit ja sessiot, joissa on yhdessä sovittu, ettei normaalissa ympäristössä stopiksi tarkoitettu “ei”, tarkoittakaan kyseisessä hetkessä sitä itseään. Näissä tapauksissa Ei:n virkaa ajaa jokin yhdessä sovittu turvasana, tai liikennevalotaktiikan punainen väri. Keltainen väri puolestaan tarkoittaa, että nyt ollaan mukavuusalueen rajalla, eikä tästä sovi mennä eteenpäin.
Omista rajoista, tarpeista ja haluista on tärkeä keskustella. Ajankohta saattaa elää. Toisinaan suu tulee avata kesken aktin, esimerkiksi tilanteen keskeyttämiseksi, kumppanin ohjaamiseksi tai kehumiseksi. Joskus taas kannattaa puhua heti aktin jälkeen: Mitä tapahtunut tuntui? Jäikö jotain kaipaamaan? Yleisistä rajoista ja toisaalta myös haluista, on toisinaan olennaista keskustella myös täysin neutraalissa tilassa: Jos mitään ei ole juuri sillä hetkellä tapahtumassa, kumppani ei koe paineita ottaa esimerkiksi uutta lelua käyttöön tai tarvetta toteuttaa toisen fantasiaa heti, vaan hän voi tutkailla rauhassa, millaisia tuntemuksia uusi asia hänessä herättää.
Mitä suostumukseen tulee, on olemassa teknisesti neljä erilaista mallia, joiden kautta suostumusta voidaan tarkastella. Mikään niistä ei ole aukoton, vaan jokaisesta niistä löytyy omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Nämä mallit ovat No means no, Yes means yes, Vahvistaminen sekä Innokas suostumus.
No means no, eli Ei-mallissa ei tarkoittaa ei ja homma loppuu sillä siunaamalla, Muussa tapauksessa ko. mallissa intiimit tilanteen etenevät omalla painollaan, kunnes toinen osapuoli stoppaa tilanteen. Tätä stoppia tulee kuunnella saman tien. Tämä malli mahdollistaa jatkuvan suostumuksen ja spontaaniuden. Malli on eettisesti ja juridisesti vahva, sillä kiellosta ei pitäisi olla epäselvyyksiä. Henkilön pitäisi voida kieltäytyä helposti, eikä kuuntelun tulisi olla ongelma. Yksilön vastuu siis korostuu puolin ja toisin. KUITENKIN: Mallin riski on esimerkiksi se, että se nojaa kulttuurisiin normeihin, joten kulttuurierot voivat värittää tilannetta. Lisäksi se voi asettaa esimerkiksi vahvasti päihtyneet, tai lamaantuneet henkilöt vaaraan. Ei ole lamaantuneen osapuolen syy, jos hän ei ahdistavassa tilanteessa kykene sanomaan ei, onhan kriisitilanteessa jäätyminen yhtä luonnollinen puolustusreaktio kuin pakeneminen tai taisteleminen. Unohtamatta sitä, miten torjuvat eleet saatetaan tulkita väärin, esim. kulttuurierojen tai sosiaalisten tilanteiden hahmottamisen hankaluuksien vuoksi.
Yes means Yes, eli Kyllä –malli, tarkoittaa sitä, että kaikki minkä on joko elein tai sanoin hyväksynyt, on luvallista toimintaa. Kehollisia eleitä voivat olla esimerkiksi suutelu, tai kasvojen ilmeet. Kiihottumista ei sokeasti kannata tulkita suostumukseksi tilanteessa kuin tilanteessa, sillä joskus ihminen voi saada orgasmin esimerkiksi väkivaltatilanteessa. Näin kumppanilta, etenkin jos kyseessä on vieraampi henkilö, on hyvä varmistaa aina silloin tällöin, onhan kaikki ok. Kyllä-mallin vahvojen signaalien edellytys suojaa haavoittuvia yksilöitä. Tämä malli on myös hyvä seksuaalikasvatuksessa, sillä se on yksinkertainen ja mutkaton tapa opettaa lapselle, mikä on suotavaa ja mikä ei ei. Se on kuitenkin eettisesti ja juridisesti jäykkä malli, joka syö spontaaniutta, sillä aivan kaikesta tulee keskustella etukäteen. Joidenkin mielestä tämä voi toimia myös tunnelmantappajana. Jokaisella on oikeus ajatukseensa, mutta mielestäni meidän tulisi muuttaa keskustelua siihen suuntaan, että luvan kysyminen *lisää tähän mikä tahansa fyysinen lähestyminen uuden kumppanin kanssa* tilanteessa on paljon kuumempaa, kuin se, että joku vain suutelisi (muusta puhumattakaan) ilman hajuakaan siitä, kuinka suhtautuisit tilanteeseen. Lisäksi tämä malli sulkee ehkä-politiikan pois. Ehkää ei saa koskaan yrittää kääntää kylläksi manipuloiden. Suostumukseen ei koskaan kuulu suostuttelu tai manipulaatiota. Kaikki eivät kuitenkaan osaa lämmetä tilanteelle tai kokeilulle heti, etenkin jos ajatus on vieras. Näin ollen pitäisi ymmärtää, että ehkä voi kääntyä kylläksi, jos tunnelma muuttuu ko. lausahduksen sanoneen mielestä siihen suuntaan. Ehkä ei siis ole “Suostuttele minut siihen.” vaan yksinkertaisesti: “Ei, ainakaan toistaiseksi. Tilanne voi kuitenkin muuttua, mutta sanon siitä erikseen.”
Vahvistaminen taas on jatkuvaa kommunikaatiota siitä, mikä on ok ja mikä ei. Toinen ehdottaa jotain ja toinen ilmaisee pitävänsä siitä, mikäli siis todella pitää siitä. Malli sulkee pois epäselvyydet. Se suojaa heikompia yksilöitä, ja on tietyllä tapaa hyvä heille, joilla on kommunikaatiovaikeuksia. Kuitenkin, koska se vaatii aina nimenomaan sanallista kommunikaatiota, saattaa se olla haasteellinen heille, joita pelkkä ajatus seksistä puhumisesta lähinnä ahdistaa. Entä jos ei osaakaan sanallistaa mitään kokonaisiksi kysymyksiksi? Toisaalta, jos tätä mallia käyttäisi, ei ainakaan olisi muuta vaihtoehtoa kuin oppia.
Innokas suostumus on yksinkertaisesti voimakkaan halukkuuden ilmaisemista silloin, kun tilanne alkaa syventyä intiimillä tasolla. Yksinkertainen esimerkki innokkaasta suostumuksesta voisi olla esimerkiksi lause: “Haluan sua niin paljon”, tai intohimoinen päättäväinen suudelma vastareaktiona tekoon tai ehdotukseen. Mallin hyvä puoli on se, että se on seksipositiivinen ja haastaa kulttuurisia normeja. Samalla se kuitenkin mm. sulkee seksin harrastamisen varovaisempien ihmisten ulottumattomiin. Innokas suostumus voi lisäksi olla epäkäytännöllinen arjen tilanteissa, monelle seksi kun on varsin arkista. Pakko myöntää, etten ole itse aivan ymmärtänyt tämän suostumusmallin ydintä, enkä sitä miten se voisi etenkään uuden kumppanin kanssa toimia. Jokainen kun ilmaisee halukkuuttaan hyvin yksilöllisesti. Näin ollen, jotta tämä suostumusmalli olisi ns. turvallinen ja varteenotettava, täytyy kumppani tuntea.
Intiimit tilanteet vaativat aina yksilöllistä ja tilannekohtaista tarkastelua. Ei ole yksiselitteisesti sanottu, mikä malleista sopii parhaiten uuden kumppanin kanssa toteutettavaksi. Toisille seksuaalisesta kanssakäymisestä puhuminen voi olla esimerkiksi kasvatuksellisista syistä, tai vaikkapa traumoista, johtuen haastavampaa kuin eri lähtökohdista tilanteeseen tulevalle. Se on ymmärrettävää. Jos seksistä ei, edes omien rajojen kautta, kykene puhumaan henkilön kanssa, jonka kanssa olisi vällyjen väliin päätymässä, kannattaa, miettiä, onko todella valmis harrastamaan seksiä, ainakaan ko. henkilön kanssa.
Tutki tilannetta. Kysy ja keskustele. Varmista, että molemmat ovat samalla sivulla sen kanssa, mitä tulee tapahtumaan. Akteista keskusteleminen, kieltäytyminen (tai kieltäytyminen toistaiseksi) ei tee kenestäkään “nynnyä” tai tylsimystä, vaan on ainoastaan oikein. Keskustelemalla osoitat kunnioittavasi paitsi itseäsi, myös kumppaniasi.
Lue myös:
Mietteitä suostumuksesta
Suostumuksellinen kipu – mitä se on?
Seksuaalisesta väkivallasta – etenkin vammaisnäkökulmasta
Mistä ihmiset saavat seksuaalikasvatuksen?
