Tämä postaus on osa “Mitä BDSM voi tarjota vammaiselle ja miksi teemasta tulisi puhua enemmän?” -juttusarjaa, jossa avaan laajemmin lopputyössäni esiin nousseita seikkoja. Tarkemmin juttusarjan rakentumisesta ja tarkoitusperistä voit lukea tästä. Ko. postaukseen on listattu myös sarjan muut osat ja linkit niihin löytyvät ko. postauksesta aina, kun uusi osa on julkaistu. Kokonaiskuvan saamiseksi suosittelen lukemaan jo ilmestyneet osat ja jäämään odottamaan tulevia.
Huom! Kyselyni kaikkiin kohtiin ei ollut pakko vastata, joten siksi vastausten määrä voi vaihdella kysymyksestä toiseen.
Kommunikaatio on tärkeää kaikessa seksuaalisessa kanssakäymisessä. Suostumus ilmaistaan kommunikoimalla, oli se se sitten sanallista, tai esimerkiksi ilmein ja elein viestittyä. Ilman suostumusta ei ole seksiä. BDSM:ssa, koska siinä leikitään suurilla tunteilla ja tuntemuksilla, kommunikaation merkitys korostuu. Aivan yhtä tärkeää kuin suostumuksen ilmaisu on omien tarpeiden, toiveiden, halujen ja rajojen sanoittaminen. Jos omia rajojaan ei kykene ilmaisemaan kumppanille, uskaltaisin sanoa, ettei kumppani ole oikea valinta sessioihin. Rajat voivat muuttua myös kesken aktin ja tämä on ok. Ilman kommunikaatiota rajat voivat ylittyä pahemman kerran, tai voi syntyä muunlaisia vaaratilanteita. Kommunikaatio luo turvaa ja lisää nautintoa.
Vaikka BDSM tavalla tai toisella rajuine elementteineen itsessään ei sinänsä kiinnostaisi, on keskustelukulttuuri jotain sellaista, mitä aivan jokainen voisi ottaa omaan elämäänsä. Paitsi että keskustelukulttuurin oppiminen vähentäisi rajojen ylittämistä ja epäasiallista käytöstä, auttaisi se ihmisiä myös sanoittamaan tunteitaan ja tarpeitaan paremmin. Kyselyni toisen osan väitteeseen “BDSM on opettanut minulle keskustelukulttuuria seksuaalisuuteen liittyen” tuli 34 vastausta. Yhteensä 23 vastaajista oli väitteen kanssa lähes samaa mieltä tai täysin samaa mieltä. Eräs vastaaja toteaa, että epäsovinnaisista tai sellaisista aiheista, jotka eivät mene valtavirtaan, on helpompi puhua. Toinen kertoo saaneensa yleistä itsevarmuutta, ja että hänen on helpompi keskustella ylipäätään seksuaalisuuteen liittyvistä asioista.
Yhteensä 25 34:sta vastaajasta puolestaan oli täysin, tai lähes samaa mieltä sen väitteen kanssa, että on oppinut kulttuurin kautta rajoista. Eräs vastaajista miettii, olisiko hän koskaan oppinut kommunikoimaan rajojaan ja tarpeitaan niin hyvin kuin mitä nyt osaa, jos olisi ollut vain vaniljasuhteessa. Eräs vastaaja toteaa sessioinnin tuovan uuden keskustelullisen ulottuvuuden myös pitkään suhteeseen: “BDSM-leikeissä on pitänyt aktiivisemmin ja myös enemmän sanoittaen ilmaista mikä on ok/mistä pitää. Muuten näin pitkässä parisuhteessa sitä luottaa oletuksiin ja hyväksi havaittuihin käytäntöihin joista sitten voidaan välillä syvällisemmin puhua seksikertojen välissä. BDSM-leikit ovat tuoneet mieleen suhteen alkuajan kun toiseen oli vasta tutustumassa.”
Paitsi että BDSM:ssa on olennaista keskustella siitä, mitä sessiolta haluaa ja mihin on valmis, on aivan yhtä olennaista pysähtyä tunnustelemaan sessiossa heränneitä tunteita ja kommunikoida niistä. Tätä kutsutaan jälkihoidoksi. Jokaisen jälkihoito tarkoittaa eri asioita: Osa haluaa olla fyysisesti kumppanin lähellä halailtavana ja siliteltävänä. Osa haluaa käpertyä vilttiin juomaan teetä ja katsomaan sarjaa, samalla kun puhutaan ja rauhoitutaan. Osa kaipaa hetken omaa tilaa esimerkiksi suihkussa. Jos ei muuta, on tärkeää tietää, että sessiointikumppanin saa vähintään viestillä yhteyden, jos kokee tarpeelliseksi puhua. Sekä dominoiva että alistuva kaipaavat jälkihoitoa.
Jos ihmiset uskaltaisivat vaniljammassakin kanssakäymisessä sanoittaa halujaan, tarpeitaan ja toiveitaan nykyistä paremmin, muuttuisi ihmisten keskinäinen seksielämä luultavasti paljon paremmaksi. Ihmiset kun eivät osaa lukea toistensa ajatuksia. Suu on vain pakko saada auki. “Voisitko sä..” / ”Miltä susta tuntuu kun..” / “Saisinko mä” – kysymyksissä ei ole mitään noloa tai tunnelmaa tappavaa.
Vammaisen käsitys rajoista voi olla hämärtynyt, sillä hän joutuu päästämään joukon ihmisiä iholleen selvitäkseen arkisista toimista ja askareista. Hän turtuu kosketukseen, eikä hänelle ole välttämättä koskaan opetettu, ettei kaikenlainen kosketuksi tuleminen ole ok. Perustavanlaatuinen keskustelu omista rajoista, ja siitä, mitä itse haluaa, voi antaa vammaiselle vallantunnetta omasta kehosta ja omasta elämästä. Samalla tavoin se voi synnyttää oivalluksia omista toiveista tai antaa uskallusta sanoittaa itseään muussa elämässä.
Miten rajoista voi kommunikoida?
Intiimissä tilanteessa, joka BDSM-sessiokin on, oli siinä seksuaalista aspektia tai ei, ei koskaan tule olla toista henkilöä miellyttääkseen. Jokaisen on kunnioitettava rajojansa. Myös toisen henkilön rajoja on aina, tilanteesta riippumatta, kunnioitettava. Tapoja omista rajoista kommunikointiin ennen sessiota ja session aikana on useita ja jokainen löytää niistä omansa.
Asioiden listaaminen eri sarakkeisiin voi olla helppo tapa hahmottaa suhdettaan kulttuuriin silloinkin, kun varsinaista kumppania ei ole. Listat toimivat luonnollisesti silloin, kun session sisällöstä ollaan vasta keskustelemassa, eivät itse aktin aikana. Listat ovat hyvä keino etenkin silloin, jos asioiden ääneen sanoittaminen tuntuu syystä tai toisesta haastavalta. Oma suosikkini listoista on “Kyllä – Ei – Ehkä.” – lista. Kyllä – sarakkeeseen tulee luonnollisesti kaikki se, mitä olisi sessioissa halukas kokeilemaan, tai on jo kokeillut ja kokenut omaksi jutukseen.
Ei-sarakkeeseen tulevat ne seikat, joita ei yksinkertaisesti halua tehdä. Sarakkeen sisältöä ei luonnollisesti tarvitse selitellä tai perustella kenellekään. Mikäli syistä, aiemmista kokemuksista tai mistä vain tahtoo kuitenkin sessiointikumppanille avautua, on tämä omiaan syventämään yhteyttä kumppaniin. ”Ehkä”- sarakkeeseen kuuluvat ne asiat, joita haluaa mahdollisesti joskus tulevaisuudessa, tilanteen ollessa suotuisa ja turvallinen, kokeilla. Ainakin teorian tasolla aihe voi kiinnostaa. Ehkää ei tule yrittää muuttaa. Se on ei, ellei ehkän sanoja itse, ilman painostusta, muuta sitä kylläksi.
Miten tilanne keskeytetään, jos raja ylitetään? Rajojen ylittäminen ei automaattisesti tarkoita sitä, että toinen henkilö olisi tehnyt jotain väärää. Raja voi tulla vastaan ihan siinä, että henkilö toteaa kesken jonkun aktin, ettei homma tunnukaan enää mielekkäältä. Turvasanaa käytetään silloin, kun tilanne halutaan keskeyttää välittömästi. Turvasanasta ei sovi yrittää kiemurrella ulos. Se, mikä on turvasana, on täysin sessiointiparin sovittava. Itse sekä seksuaalineuvojana että kulttuurin harrastajana suosin sitä, että turvasana demonstroidaan, etenkin, jos kyseessä on uusi kumppani. Tämä voi tarkoittaa sitä, että ennen sessiota dominoiva osapuoli tarttuu luvalla esimerkiksi hiuksista ja pyytää sanomaan turvasanan. Kun näin on tehty, ote hiuksista irtoaa. Tämä luo turvaa antaen todisteen siitä, että sanottua aidosti kuunnellaan. Vaikka käytinkin esimerkkinä sitä, kuinka dominoiva tarttuu hiuksista, myös dominoivan rajoja voidaan ylittää. Sub voi esimerkiksi vaatia niin rajuja otteita, tai sellaisia akteja, että dominoivalle tulee epämiellyttävä olo. Myös hänellä on oikeus käyttää turvasanaa.
Jos tilanne on sellainen, ettei koe turvasanaa aiheelliseksi, voi rajoista kommunikoida esimerkiksi liikennevalotaktiikalla. Vihreä valo tarkoittaa kaiken olevan hyvin: Tilanteessa voidaan mennä eteenpäin, vaikkapa kipu voi olla kovempaa. Keltainen puolestaan tarkoittaa, että mennään esimerkiksi kivun vastaanottajan rajoilla. Punainen tarkoittaa rajan tulleen vastaan. Siitä ei mennä eteenpäin ja peruutetaan huomattavasti taaksepäin. Käytännössä aina punaista käytetään kuin turvasanaa. Se keskeyttää tilanteen. On mahdollista, että ihmisillä on kuitenkin hiukan eri sävyjä väreissään, jos henkilö on esimerkiksi syystä x tottunut käyttämään valoja eri tavoilla. Onkin hyvä varmistaa ennen sessiota, ovatko henkilöt samalla sivuilla värien kanssa.
Osa ihmisistä unohtaa välillä kommunikoida. Osapuolet eivät välttämättä, vasta toiseen tutustuessa, ole varmoja toisen rajoista. Niitä on ok varmistaa kesken session. Kysymällä esimerkiksi väriä voidaan selvittää, missä tuntemuksissa sessiointikumppani siinä hetkessä menee. Joskus sessioissa ollaan tilanteessa, joissa sanallinen kommunikaatio ei esimerkiksi suun tukkimisen vuoksi onnistu. Joskus henkilö menee lukkoon, eikä osaa löytää sanoja. Tämä ei tarkoita, että kokemus olisi paha. Oli syy nonverbaalisen kommunikaation tarpeeseen mikä tahansa, on turvaesine silloin kätevä ratkaisu. Henkilö (sub) puristaa kädessään esinettä ja kun esine tippuu, tilanne keskeytetään ja hänen vointinsa tarkistetaan.
Kaikki nämä taktiikat ovat sovellettavissa myös tilanteisiin, joissa ei ole varsinaisia BDSM-elementtejä.
Kommunikaatio on avainasemassa kaikessa seksuaalisessa kanssakäymisessä. BDSM-kulttuurissa tärkeää on keskustella ennen sessiota, sen aikana ja jälkeen. Jatkuvan kommunikaation mallista voisi kaikenlainen intiimi kanssakäyminen ottaa mallia, sillä se lisäisi paitsi nautintoa, myös turvallisuutta.
Lue myös (lista päivitetty 17.9.2022):
Yes means yes, no means no ja muita suostumusmalleja
Miten tehdä BDSM – sessiosta turvallinen?
