Seksuaalisuus fiktiossa on juttusarja, jossa käsittelen esimerkiksi elokuvien ja sarjojen antamaa kuvaa seksuaalisuudesta. Miten mediatuotokset onnistuvat huomioimaan seksuaalisuuden moninaisuuden? Kuinka ne esittävät käsittelemänsä asiat?
Big Mouth on on ronski aikuisille suunnattu animaatiosarja, joka kuvaa esiteini-ikäisen kaveriporukan matkaa ihmissuhteiden ja muuttuvan identiteetin maailmassa. Matkan keskiössä on oman seksuaalisuuden löytäminen. Sarjassa nostetaan esiin tärkeitä ilmiöitä ja teemoja, paitsi yleisellä tasolla, myös jokaisen hahmon kautta. Yliampuvat juonenkäänteet olivat minusta toisinaan liikaa, mutta hahmojen mietteet ja pohdinnat olivat paikoin ihailtavan inhimillisiä ja samaistuttavia. Moni meistä löytää usein fiktiivisistä hahmoista jotain tuttua. Voisiko hahmojen mielenliikkeisiin syvemmin paneutumalla huomata itsessään jotain sellaisia teemoja, joista olisi hyvä päästä puhumaan seksologin ammattilaisen kanssa? Tästä pohdinnasta syntyikin Big Mouth – hahmoanalyysikokonaisuus, jossa keskeinen hahmo kerrallaan käyn läpi teemat, joita hänen kauttaan käsitellään. Tuon esille, millaisia ajatuksia nämä teemat minussa herättävät. Lisäksi tuon esiin, millaisia teemoja kunkin hahmon kanssa olisi mahdollista käsitellä neuvonnassa. Lue analyysin ensimmäinen osa, jossa käsittelyssä ovat Andrew, Nick ja Jay, tästä. Lue näkemykseni sarjasta kokonaisuutena tästä.
JESSI – KAPINOINTIA, ITSENSÄ ETSIMISTÄ JA TABUJEN MURTAMISTA
Jessi on luokan kiltti tyttö, josta kuoriutuu paha tyttö. Liian klassinen tarina, ainakin päältäpäin katsottuna. Aluksi pidin Jessistä, mutta sarjan edetessä hänestäkin on vaikea pitää. Viimeisten kausien hahmokehitys viittaisi kuitenkin onneksi siihen, että hahmosta on muotoutumassa enemmän sellainen, kuin mitä hän alussa oli.
Jessin oireiluun on syynsä: hänen vanhempansa ovat eroamassa. Kun ottaa huomioon, että erotilanteeseen liittyy myös pettäminen, on aivan loogista olla vihainen. Jessi vihaa äitinsä uutta naiskumppania. Minun tulkintani mukaan viha ei kuitenkaan kohdistu varsinaisesti siihen, että äidin uusi kumppani on nainen (vaikka asia onkin yllätys tytölle), vaan siihen, että hän kokee äidin kumppanin hänen perheensä rikkojana. Lisäksi tyttöä tuntuu ärsyttävän se, kuinka äidillä ja tämän kumppanilla Dianella tuntuu olevan varsin vilkas seksielämä.
Vaikka Jessi onkin pahimmillaan oireillessaan hankalasti pidettävä, käsitellään hänen kohdallaan monia tärkeitä asioita: varsinkin kuukautisiin liittyvä häpeä on sellainen, jonka käsittelyä arvostin. Se on myös omasta nuoruudestani tuttu teema. Sarja käsittelee ilmiötä mielestäni hyvin ja normalisoi kuukautisia. Ne ovat merkki siitä, että naiskeho voi hyvin. Jessi myös tutustuu anatomiaansa. Alussa se tuntuu tytöstä vieraalta, minkä veikkaan johtuvan siitä, ettei omaan kehon tutustumisen, tai sooloseksin merkitystä omalle hyvinvoinnille, tuoda tarpeeksi esiin seksuaalikasvatuksessa. Onkin varsin ihailtavaa, että Big Mouthin kaltainen sarja ottaa nämä asiat käsittelyyn.
Jessin hahmon kohdalla käsitellään myös seksin harrastamiseen liittyviä paineita. Nickin jälkeen tyttö seurustelee erään nuorukaisen kanssa, johon hän on korviaan myöten ihastunut. Poika tahtoo seksiä, mutta Jessi ei ole valmis. Jessi pitää hienosti puolensa ja ilmaisee rajansa, vaikka alussa meinaakin suostua tekemään asioita miellyttääkseen kumppania. Vähemmän yllättävästi Jessin poikaystävä suuttuu ja Jessiin sattuu.
Halu miellyttää toista ja omien rajojen venyttäminen toisen takia on etenkin nuorena varsin yleistä. Se on kuitenkin asia, johon kenenkään ei pitäisi suostua. Jos joku ei kunnioita rajojasi, ei hän ole oikea ihminen sinulle. Jessin hahmon kohdalla käsitellään seksuaalista suuntautumista myös hänen itsensä kohdalla. Kun luokalle tulee uusi tyttö, Ali, huomaa tyttömme ihastuneensa.
Neuvonnassa Jessin kanssa voitaisiin puhua esimerkiksi nautinnon löytämisestä, omien rajojen sanoittamisesta, sekä seksuaalisesta suuntautumisesta ja minäkuvasta.
MISSY – KEHONKUVAN ONGELMAT VAIKEUTTAVAT OLEMISTA
Missy on hahmoista se, josta en oikeastaan ole saanut kiinni. Hän on porukan outolintu, jonka vanhemmat näkevät yhä lapsena. Hän on hyvin seksuaalinen, mutta ajatus seksuaalisuutensa toteuttamisesta muiden kanssa on hänelle vieras ja jopa häpeällinen. Hän kokee ulkonäköpaineita ja yrittää muuttaa itsensä ihmiseksi, jollaiseksi olettaa muiden haluavan hänen olevan. Pidän hänen hormonihirviöstään. Viidennellä kaudella viha ja katkeruus valtaavat Missyn. Ehkä hahmon kohdalla tärkein opetus onkin, miten vihasta voi päästää irti.
Missyn hahmo on kiinnostava siinä mielessä, että Andrewn tavoin hän on hyvin seksuaalinen ja toteuttanut seksuaalisuuttaan jo hyvin nuoresta iästä. Hänet on kuitenkin nähdäkseni opetettu häpeämään seksuaalista ilmaisuaan. Ainakaan hänelle ei ole opetettu asioiden oikeita nimiä tai puhuttu asioista muutenkaan kuten kuuluisi. Missyllä on kuitenkin värikäs mielikuvitus, joka on johtanut siihen, että hänellä on hyvin vilkas fantasiamaailma. Fantasiat ovat tärkeitä ja ne voivat auttaa ymmärtämään omaa seksuaalisuutta. Fantasiat voivat tuoda jotain uutta seksuaalisuuden toteuttamiseen, joko yksin tai yhdessä kumppanin kanssa. Niitä ei kuitenkaan tarvitse toteuttaa, jos ei tahdo. Kuitenkin, jos ei ole koskaan kuullut puhuttavan siitä, millaisia seikkoja seksuaaliseen kanssakäymiseen voisi, ja jossain määrin jopa tulisi, kuulua tosielämässä, saattaa turhan värikäs mielikuvitus olla haitaksi tosielämän kanssakäymiselle.
Mielenkiintoisena vastapainona tietyntyyppiselle seksuaaliselle vaikenemiselle, mikä Missyn hahmoon liittyy, on kehopositiivisuuteen liittyvä jakso. Missy on kehostaan epävarma ja joutuu kiusatuksi esimerkiksi pukeutumisensa takia. Äiti huomaa tyttärensä kipuilun ja vie tämän kylpylään hemmottelulomalle Jessin kanssa. Kylpylässä Missy kohtaa erilaisia kehoja ja naiset laulavat siitä, kuinka olennaista on, että omaa ja muiden kehoja pyrkisi arvostamaan ja näkemään omilla tavoillaan kauniina.
Missyn kanssa neuvonnassa voitaisiin pohtia mm. kehosuhdetta ja siihen liittyviä paineita. Hänen odotuksiaan liittyen ihmissuhteisiin. Omaako hän jonkin ihannekuvan siitä, millainen kumppani hän haluaisi olla tai millaisen kumppanin hän haluaa? Onko hänen kuvansa realistinen? Miten hänen fantasiamaailmansa on vaikuttanut siihen, miten hän ajattelee seksuaalisuudesta? Millaisista asioista hän kokee vaikeuksia kommunikoida?
MATTHEW – Epävarmuudet ylimielisyyden takana
Matthew on sarjan alussa ainoa avoimesti homo hahmo. Vaikka hän on aluksi vain toisen pilkkaamisesta nauttiva, aavistuksen epävarma ja tietyllä tapaa jopa haitallisen stereotyyppinen suuntautumisensa edustaja, pidän hänestä. Sarjan edetessä Matthewn hahmosta paljastuu enemmän tasoja. Vaikka hän on koulussa avoimesti ulkona kaapista, kotona tilanne on eri. Itsevarmalta ulospäin vaikuttava ihminen voi oikeasti olla hyvinkin epävarma itsestään ja naljailulla usein peitetään oma paha olo. Niin myös Matthewn tapauksessa.
Käsikirjoituksessa on mielestäni onnistuttu kuvaamaan sitä, kuinka paljon kipua oma seksuaalinen suuntautuminen voi aiheuttaa, jos perheeltä ei saa tarvitsemaansa tukea. Äiti on ollut pojalle aina läheinen ja tärkeä, mutta hän menee aivan solmuun poikansa tullessa kaapista. Hän lähes kieltää poikansa, sillä kokee miesten välisen romanttisen vetovoiman syntiseksi. Vastaavasti isä, jonka kanssa Matthewilla on ollut aina viileät välit, suhtautuu poikansa ulostuloon positiivisesti ja kannustavasti. Ihmiset osaavat yllättää ja isän reaktio oli mielestäni hyvä ratkaisu.
Matthew pehmenee jonkin verran sarjan edetessä. Hän päätyy osaksi kaveriporukkaa, jossa kehuskellaan hirveästi erilaisilla seksuaalisilla saavutuksilla. Käy ilmi, että ne olivat tyhjiä leveilyjä, sillä pojat olivat kokemattomia. Matthew kokee tarvetta edetä poikaystävänsä kanssa, sillä hormoonimonsteri usuttaa häntä tekemään niin ja sanoo kumppaninkin odottavan sitä, mutta onkin väärässä. Tämä osoittaa oivasti sen, että kukaan ei ole ajatustenlukija.
Matthew voisi hakeutua seksuaalineuvontaan esimerkiksi puhumaan seksuaalisesta suuntautumisestaan ja siihen liittyvistä epävarmuuksista. Eittämättä vanhempien nihkeä suhtautuminen omaan suuntautumiseen ja rakkauselämään aiheuttaa säröjä minäkuvaan. Lisäksi seksuaalineuvoja voisi ohjata pojan muiden sateenkaarevien piiriin. Selvästi myös äiti hyötyisi ammattilaisen kanssa puhumisesta, sillä hänen näkökantansa maailmasta ovat vanhentuneita.
Seksuaalineuvonta on usein yksilöllistä. Kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta, esimerkiksi taloudellisista syistä. Siinä missä nuoren seksuaalikasvatus on ensisijaisesti nuorta ympäröivien aikuisten vastuulla, on seksuaalineuvonta puolestaan asia, johon nuoren tulisi itse, omasta tahdostaan osata hakeutua. Ajatus saattaa tuntua luotaantyöntävältä ja pelottavalta. Seksuaalineuvonnan ohella nuoret kaipaisivat ennen kaikkea seksuaalikasvatusta. Kasvatuksessa tulee olla riittävästi tietoa ehkäisystä, jotta vältytään taudeilta ja ei-toivotuilta raskauksilta. Lisäksi on kuitenkin puhuttava kommunikaatiosta, rajoista ja nautinnosta. Varoittelukeskeinen seksuaalikasvatus ei toimi.
Kuten huomataan, jokainen hahmo tuo sarjaan jotain ja oman näkökulmansa seksuaalisuuteen. Mikään hahmoista ei varsinaisesti tuntunut minusta katsojana kovin samaistuttavalta, tai edes pidettävältä. Heidän kohtaamansa haasteet ja mietteet olivat sen sijaan aitoja, samaistuttavia ja ennen kaikkea yleisiä. Liian moni on kuitenkin haasteidensa kanssa yksin, sillä seksuaalisuutta pidetään turhan yksityisenä asiana. Se toki on yksityinen ja intiimi, mutta yleistasolla intiimiasioista keskustelu auttaa ymmärtämään seksuaalisuuden moninaisuutta. Kuten Big Mouthkin osoittaa, voi vertaistuellinen keskustelu olla toisinaan haitaksi levittäessään virheellistä informaatiota. Vanhemmille ei aina uskalla puhua, eikä heillä välttämättä ole työkaluja lastensa kysymysten käsittelyyn. Seksuaalisuudesta, seksistä ja kehonkuvasta voidaankin puhua myös ammattilaisen, kuten seksuaalineuvojan kanssa. Kynnys tähän tulisi olla pieni.
