Lehtiotsikot kertovat, kuinka avoin kommunikaatio on avain toimivaan parisuhteeseen. Samaa sanovat eri alojen asiantuntijat. Olen itsekin useammassa postauksessa puhunut siitä, miten tärkeää kommunikaatio on ja kuinka emme mitenkään voi tietää, mitä toinen ajattelee. Kommunikaation tärkeydestä puhuttaessa unohdetaan kuitenkin eräs hyvin tärkeä asia: neuvoa, kuinka kommunikoidaan.
Mitä jokaisen olisi hyvä muistaa kommunikaatiosta?
KOMMUNIKAATIO ON OPITTAVA TAITO: Kun katsomme esimerkiksi jonkun ihmisen TedTalkia, saatamme olla kateellisia ja miettiä itseksemme, miksi me emme ole noin hyviä puhujia kuin hän. Osa ihmisistä on toki luonnollisia esiintyjiä ja puhujia, mutta siitä huolimatta kukaan ei ole seppä syntyessään. Kommunikaatio, oli kyse sitten ammatillisesta tai parisuhdevuorovaikutuksesta, on täysin opeteltavissa ja harjoiteltavissa. Tärkeää on miettiä ensin, millainen kommunikoija minä olen? Millaista kommunikaatiota kaipaan kokeakseni oloni turvalliseksi ja hyväksi? Kun hahmottaa omia kommunikaatioon liittyviä tarpeita ja toisaalta heikkouksiaan, on helpompaa lähteä kehittymään. Vaikka puhun kehittymisestä, on tärkeää muistaa, kuinka meillä jokaisella on jo valmiiksi valtavasti osaamista liittyen vuorovaikutukseen. Muista siis miettiä ja hyödyntää omia vahvuuksiasi.
JOKAISEN KANSSA TÄYTYY LÖYTÄÄ OMAT TAPANSA KOMMUNIKOIDA. Jokaisella ihmisellä on oma tapansa puhua ja olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Parisuhteessa on suunnattoman tärkeää sopia yhteiset pelisäännöt siitä, miten kommunikoidaan. Millaisen ympäristön toinen tarvitsee voidakseen puhua avoimesti? Tahtooko hän olla lähellä, vai kaipaako hän tilaa? Haluaako hän apukysymyksiä, joiden avulla hänen on helpompi puhua, vai onko hänen helpompaa kertoa vapaasti kaikki, mitä mieleen tulee?
RIITELY ON OSA ELÄMÄÄ. Jostain syystä elämme maailmassa, jossa monet pelkäävät riitelyä, tai pitävät sitä huonona juttuna. Se on suorastaan absurdia. Toisen kanssa on mahdotonta olla koko ajan samaa mieltä. Jos näin on, niin luultavasti tukahduttaa itsessään jotain. Riitelyn välttelemisen sijaan on tärkeä sopia kumppanin kanssa siitä, kuinka riidellään ja muistutettava, ettei esimerkiksi fyysinen aggression purkaminen esineisiin tai toisiin ihmisiin ole koskaan ok. Ennemmin tai myöhemmin on löydettävä sanat omien tunteiden ilmaisuun. Lisäajan pyytäminen on enemmän kuin ok. Ovesta vihaisena ulos törmääminen sanaakaan sanomatta ei kuitenkaan ole viisasta. Se aiheuttaa toiselle helposti turvattomuutta. Sano vain: ”Tarvitsen aikaa.”
MALTTI ON VALTTIA. Hankalista asioista puhuminen herättää aina tunteita. Etenkin, jos toinen avaa keskustelun raskaasta aiheesta, jota et osannut odottaa, saattavat tunteet nousta pintaan. Ihminen tulkitsee non-verbaalista viestintää tutkimusten mukaan herkemmin kuin toisen sanoja, joten omaan olemukseen on syytä kiinnittää huomiota. Tarkoittaako tämä, että mikäli purskahdan itkuun kesken hankalan aiheen, olen epäonnistunut keskustelijana ja viestini ei mene perille? Ei. Tunteet ovat inhimillisiä. Jos itkettää, anna kyynelten tulla. Pyri kuitenkin pysymään rauhallisena. Jos esimerkiksi korotat ääntäsi, saattaa toinen mennä puolustuskannalle.
KOMMUNIKOINTI ON AINA PAREMPI KUIN VAIKENEMINEN. Parisuhteessa ja ystävyyssuhteissakin, tuppaamme liian usein vaikenemaan, jos tunnemme olomme epämukavaksi tai huonoksi. Vaikenemisen riski kasvaa, jos emme aivan saa kiinni mikä aiheuttaa mähmäisen tunteen sisällämme. Lisäksi sorrumme usein näkemään totuutena harhaluulon, jonka mukaan ajatuksen tulisi olla jotenkin valmis siinä kohtaa, kun alkaa puhua. Kommunikointi on aina parempi valinta, kuin hiljaa pysyminen. Niinpä, jos saat jostain ajatuksesta kiinni, pue se sanoiksi vaikka et olisikaan varma siitä, mihin se johtaa. Yleensä ajatus hahmottuu kokonaisuudeksi silloin, kun alkaa selittää asiaansa ja toinen esittää täydentäviä kysymyksiä.
ANNA VAIKEILLE KESKUSTELUILLE AIKAA. Haastavista aiheista keskustelu on emotionaalisesti kuluttavaa ja vaatii usein aikaa. Huolehdi, että käyt suuret ja/tai haastavat keskustelut rauhallisessa ympäristössä. Usein elokuvissa toisesta erotaan esimerkiksi ravintolassa. Ratkaisuun päädytään, jotta vastapuoli ei voisi tai kehtaisi aiheuttaa kohtausta. Todellisuudessa julkinen paikka on pahin mahdollinen paikka käydä suuria keskusteluja, oli niiden aihe mikä tahansa.
Miten suuria keskusteluja sitten tulisi käydä? Huolehdi, että olette rauhallisessa paikassa. Häly saattaa häiritä keskittymistä. Julkisella paikalla voi olla hankala kuulla, mitä toinen sanoo. Me suomalaiset olemme varautunutta kansaa: emme siis välttämättä tahdo näyttää suurimpia tunteitamme, tai kailottaa syvimpiä ajatuksiamme tuntemattomien pällistellessä. Isojen keskustelujen käyminen vie aina aikaa. Älä siis ota isoa juttua puheeksi silloin, kun toinen, tai sinä itse, olette esimerkiksi lähdössä jonnekin.
KYSY, ÄLÄ OLETA. Kommunikaation pahin moka on se, että päätyy olettamaan toisen viestin esimerkiksi oman historiansa pohjalta, eikä tule ajatelleeksi muita tulkinnan mahdollisuuksia. Jos sinusta tuntuu, ettet aivan ymmärrä, mitä toinen sanoo, tai tulkintasi ei tunnu käyvän sellaisenaan järkeen, on syytä pohtia, olisiko tilanteessa tapahtunut joku väärinkäsitys. Kulttuurissamme tuntuu elävän sitkeästi käsitys, ettei asioiden varmistaminen toiselta olisi ok, vaan kaikki tulisi tajuta heti. Liian usein sorrumme myös ajattelemaan jostain asiasta, kuinka toinen nyt varmasti tajuaa jotain, mikä itsestä tuntuu ilmiselvältä. Emme näe asioita samalla tavalla, emme siis voi myöskään olettaa toisen ajatteluprosessin olevan samanlainen. Jos olet epävarma, kysy: “Mitä tarkoitit?” tai “Tarkoititko tätä?” Voin vakuuttaa asian selvittämisen olevan helpompaa heti, kuin sitten, kun se on paisunut massiiviseksi väärinkäsitykseksi ja mahdollisiksi riidoiksi.
VALMISTAUTUMINEN VOI HELPOTTAA PUHUMISTA. Jos jännität jonkin asian esiin ottamista, kannattaa sinun ehkä valmistautua jollain tavalla. Mieti ensin, mikä sinua hermostuttaa, ja mitä hermostuminen voi aiheuttaa. Jos stressaat nimenomaan toisen reaktiota, mieti erilaisia vaihtoehtoja sille, miten keskustelu voi mennä. Mikä on paras tilanne, johon keskustelu voi kuvitelmissasi päättyä? Entäpä huonoin? Mitä tunteita nämä skenaariot voivat sinussa herättää? Mitä tarvitset näiden tunteiden käsittelyyn?
Toisilla meistä on stressatessa tapana unohdella sanoja, tai puolet siitä, mitä he halusivat sanoa. Unohtelu vaikuttaa paitsi omaan oloon ja itsevarmuuteen, niin pahimmillaan myös siihen, kuinka viesti menee perille ja millainen keskustelu tulee lopulta olemaan. Ratkaisu tähän saattaa olla yksinkertainen: kirjoita ylös ne pääpointit, joita haluat keskustelussa nostaa esiin.
Jos puhuminen on sinulle kertakaikkisen hankalaa, kirjoita. Jäsentele ajatuksiasi esimerkiksi kirjeeseen tai sähköpostiin. Jos et halua, sinun ei tarvitse lähettää kirjettä, vaan voit käydä keskustelun kasvotusten. Kirjeen jälkeen olet kuitenkin luultavasti paremmin selvillä siitä, mitä tahdot toiselle sanoa. Prosessin aikana luultavasti omat tunteesi ja ajatuksesi asian suhteen ovat selkiytyneet. Mikäli asian käsittely kasvotusten tuntuu täysin mahdottomalta, voit toki lähettää kirjeen vastaanottajalleen. Tässä valinnassa on sekä hyvät, että huonot puolensa: Toisaalta, kirjoitettu viestintä estää reaaliaikaisen viestinnän. Siitä puuttuu sanaton viestintä, kuten ilmeet ja eleet. Emme voi tulkita toisen olemuksesta, miltä hänestä tuntuu. Hyvänä puolena asiassa on se, että vastapuoli saa aikaa miettiä vastauksiaan. Näin ollen ei tule sanottua jotain sellaista, mitä katuu.
ÄLÄ SORRU SYYLLISTÄMISEEN. Jos ihmisellä on paha olla, on asioiden sanoittaminen hankalaa. Pahassa olossa sorrumme helposti syyllistämiseen. Jos sinusta tuntuu, ettei kumppanisi ole esimerkiksi huomioinut sinua tarpeeksi, saattaa suustasi kuulua: ”Mikset sä koskaan halaa mua?” Hienoa, että sait olosi sanoitettua. Vastapuoli saattaa tulkita tuon lausemuotoilun syyllistämiseksi, vaikka et olisi sitä niin tarkoittanut. Jos vastapuoli tuntee olevansa syytettynä, hän ei ole avoin keskustelulle. Tunnelma muuttuu helposti vihamieliseksi, eikä näin ollen ole avoin keskustelulle. Olosuhteet muuttuvat vain silloin, jos molemmat ovat valmiita keskustelemaan ja tekemään töitä yhteiselonsa eteen. Pyri keskustelemaan omista tuntemuksistasi käsin: ”Minusta tuntuu, ettemme ole ehtineet pysähtyä ja viettää toistemme kanssa aikaa. Minusta tuntuu, ettei meillä ole ollut läheisyyttä viime aikoina ja se vaivaa minua. Miltä sinusta tuntuu?” Tällainen lähestymistapa sallii kumppanin pohtia tilannetta ja kertoa oman näkemyksensä.
Kommunikaatio on hankalaa, vaikeaa, ja joskus aivan suunnattoman turhauttavaa. Jos haluamme kuitenkin elää pitkissä tai hyvissä ihmissuhteissa, sekä selvitä elämässä, on meidän opeteltava kommunikoimaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että meidän tulee tiedostaa omat puhumiseen liittyvät vahvuutemme ja haasteemme. Niissä asioissa, joissa emme ole hyviä, voimme onneksi aina kehittyä. Kommunikaatiota pohtiessa on myös tärkeä miettiä, millaista kommunikaatiota me itse kaipaamme voidaksemme hyvin.
