Naiseuteen liittyy kulttuurissamme mielenkiintoisia käsityksiä. Naiseuteen perinteisesti liitettyjä piirteitä, kuten herkkyyttä, tunteellisuutta, sekä äidillisyyttä ja hoivaviettiä pidetään heikkouksina. Lisäksi naisen odotetaan olevan tunnollinen ja kunnollinen, joustavan ja venyvän aina tarpeen tullen, eikä hänen odoteta korottavan ääntään yhteiskunnallisista epäkohdista. Vaikka näitä ominaisuuksia ei yleisesti arvosteta yhteiskunnassamme, niitä kuitenkin odotetaan naisilta. Jos taas nainen eroaa näistä asetetuista malleista, häntä pidetään huonona. Kauneusihanteet puolestaan ovat kerrassaan mahdottomia: Tulisi olla hoikka ja mieluusti vaalea, pitkä, muttei liian, jotta miehet eivät tuntisi oloaan uhatuiksi. Vaikka naisen tulee olla hoikka, tulee hänellä olla muotoja oikeissa kohdissa. Se, mikä nähdään ”oikeana” kohtana vaihtelee trendien mukaan. Naiselta odotetaan huoliteltua olemusta, mutta liian laitettu ei saa olla, ettei vaikuta tyrkyltä. Ajatukseen naiseudesta liitetään kaikesta huolimatta myös vahva ajatus kehon toimivuudesta ja fyysisestä itsenäisyydestä.
Nämä vaatimukset voivat helposti saada vammattoman naisen pyörälle päästään. Entä miten ne ovat suhteutettavassa henkilöön, jonka keho ei toimi normien olettamalla tavalla?
Tässä blogipostaussarjassa tutkin ja pohdin, miten yhteiskunta näkee vammaisen naisen suhteessa vammattomaan naiseen. Miten se tapa, jolla vammainen keho nähdään, riippuu kontekstista? Mitä yhteiskunnallisissa diskursseissa tulisi nähdäkseni muuttua, jotta vammainen nainen voisi kokea naiseutensa hyvässä valossa?
Vammainen nainen yhteiskunnassamme on juttusarja, jossa pohdin vammaisen naisen asemaa yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme. Juttusarjan idea lähti liikkeelle osana yliopisto-opintojani Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden kurssille tekemästäni esseestä, jossa vertasin vammaisen ja vammattoman naisen asemaa seksuaalisuuden ja kehollisuuden kontekstissa. Ottaen huomioon kurssin raamit, moni olennainen asia jäi käsittelemättä, ja koen esiin nostamieni seikkojen ansaitsevan enemmän päivänvaloa.
Toisin kuin alkuperäinen esseeni, tämä blogipostaussarja ei suinkaan ole akateeminen teksti, eli se ei sisällä akateemista kieltä tai tekstiin sisään kirjoitettuja viitteitä. Lisäksi tämä postaussarja sisältää paljon enemmän omaa pohdintaani kuin itse essee. Olen kuitenkin merkannut kaikkien postausten loppuun, mitä kirjoja tai muita lähteitä niissä on käytetty hyödyksi. Kuten alkuperäinen essee, myös tämä juttusarja on rajattu koskemaan cis-naisia, joilla on liikuntakyvyn osalta poikkeavuuksia verrattuna valtavirtaan. Tämä essee käsittelee nimenomaan vammaisen naisen asemaa, sillä myös vammaisten keskuudessa on merkittäviä eroja siinä, miten naista ja miestä katsotaan.
Postaussarja on jaettu seuraaviin, myös itsenäisinä lukukokemuksina toimiviin osiin:
- Vammainen keho vs. vammaton keho (julkaistu 15.3.)
- Miten media kuvaa vammaista naista? (julkaistu 29.3.)
- Vammaisen naisen kohtaama väkivalta (julkaistaan 12.4.)
- Vammainen nainen pornossa ja fetissin kohteena (julkaistaan 26.4.)
- Vammainen nainen itsesksualisoijana (julkaistaan 10.5.)
- Miten vammaisen suhdetta naiseuteensa voitaisiin parantaa? (julkaistaan 24.5.)
Tähän osaan päivittyvät linkit juttusarjan varsinaisiin osiin sitä mukaa, kun ne ilmestyvät. Tervetuloa mukaan matkalle.
Lue myös:
Millaisia haasteita erityisesti vammainen nainen voi kohdata?
Seksuaalisuuteen liittyvät myytit vammaisnäkökulmasta
Miten kohdata seksuaalisuus vammaisen kanssa työskennellessä?
