Blogipostauksen kuvat on tehty AI:ta hyödyntäen.
Vammaisuus on edelleen kulttuurissamme kummasteltu ja hämmennystä herättävä asia, sillä yhteiskunnassamme elää vahvana toimintakykynormi. Yksinkertaisuudessaan siis oletus siitä, että kaikki ihmiset olisivat vammattomia ja kykenisivät samoihin asioihin. Mielissämme vahvana elävä oletus voi johtaa helposti siihen, ettei vammaisen kohdatessaan oikein osaa olla. Hermostuneisuus voi johtaa sammakoiden päästämiseen suusta.
Me vammaiset olemme yksilöitä ja reagoimme eri asiohin eri tavoilla. Tähän postaukseen olen koonnut alaotsikoihin jaoitellen muutamia lauseita, joita ei kannata sanoa vammaiselle ja pyrkinyt avaamaan sitä, miksi ne ovat haitallisia.
Postaus on kooste kahteen huippusuosittuun Instagram-postaukseeni kokoamistani lauseista. Päätin laittaa tämän blogiin, sillä kaikki eivät käytä Instagramia.
KATEELLISUUS JA AJATUSVINOUMAT PALVELUJÄRJESTELMÄSTÄ JA VAMMAISEN ELÄMÄN HELPPOUDESTA
OLISIT VAIN KIITOLLINEN SIITÄ, MITEN ASIAT OVAT. Vammainen on varmasti kiitollinen palveluistaan, sillä ne eivät vaan tipu syliin vaan ovat työn takana. Ilman tukipalveluita olisimme pulassa. Se, että palvelujärjestelmä on olemassa, ei tarkoita, että kaikki olisi mutkatonta. Meillä on lupa myös turhautua toimimattomiin asioihin, Vammainen ei ole kone. Epäkohdista turhautuminen ja jopa suuttuminen ei poista sitä, etteikö arvostaisi saamiaan tukitoimia.
Mikä palveluissa turhauttaa? Palveluiden saaminen ei ole automaatio, niistä joutuu usein vääntämään. Vammaisen arvoa yhteiskunnalle ja yksilöllistä elämäntilannetta ei välttämättä huomioida. Palveluiden tarvitseminen voi turhauttaa. Esimerkiksi vustajia on hankala löytää ja työnantajuudesta syntyy piilotyötä. Vaikka avustaja on välttämätön, turhautuu yksityisyyden rajallisuuteen helposti. Avustajan kanssa on aina päällä rooli, sillä häneen ei halua tai voi purkaa negatiivisia tunteita. Vuorovaikutus avustajan kanssa kuluttaa sosiaalisia akkuja.
“EPÄREILUA, KUN AJELET TAKSILLA”: Monelle vammaiselle taksi saattaa olla ainoatapa liikkua, etenkin lumisilla ilmoilla talvikunnossapidon ollessa heikkoa. Vapaa-ajan matkoja myönnetään lakisääteisesti 9 EDESTAKAISTA matkaa kuukaudessa, mikä tarkoittaa, että vammainen pääsee kodistaan ulos rientoihin ja kauppaan vain rajallisesti, elleivät ne ole lähellä. Kyydit tulevat miten sattuu, mikä tekee menojen aikataulutuksesta haastavaa. Kaikki invakuskit eivät kiinnitä tuolia turvallisesti. Osa kuskeista ei osaa kohdata vammaista, mikä lisää vähemmistöstressiä.
”ON EPÄREILUA, KUN SÄ SAAT VAAN ISTUA.”Apuvälineet tuntuvat herättävän etenkin nuorissa kysymyksiä. Halu kokeilla niitä on ymmärrettävä, ja jos siihen voi antaa mahdollisuuden, kannustan tähän. Kateellisuus puolestaan kertoo, ettei ymmärretä, kuinka laajasti vammaisuus vaikuttaa elämään. Osaa vammaisista tämä voi jopa satuttaa, sillä monesti elämä olisi yksinkertaisempaa, jos kykenisi liikkumaan ilman apuvälineitä. Esteettömyyttä ei ole huomioitu ja ihmisten asenteissa on korjattavaa.
YKSITYISYYDEN UNOHTAMINEN, TURHA LOUKKAANTUMINEN JA PAKKOSAMAISTUMINEN
”ON SE NYT KUMMA KUN EI SAA AUTTAA.” Ihmisellä on luontainen tarve auttaa toista. Ulkopuolisen silmin vammaisen tekeminen voi näyttää haastavalta. Avun tarjoamisessa ei ole mitään väärää, mutta pyytämättä auttamisessa on. Vaikka se vaatisi meiltä enemmän, tahdomme tehdä itse. Jos puolestamme tekee pyytämättä, se vie meiltä onnistumisen kokemuksia. Kysy ensin, jos tahdot auttaa. Jos kysyt, kukaan tuskin loukkaantuu. Jos lähdet esimerkiksi työntämään meitä luvatta, tulet henkilökohtaiseen tilaamme kutsumatta.
”MIKSET SÄ NYT VOIS KERTOA ASIAA X?” Saatat tarkoittaa hyvää. Erilaisuudesta oppiminen on tärkeä osa yhteiskunnan muuttamista saavutettavammaksi. Jotta ymmärtäisimme, mitä vammaiset kokevat ja tarvitsevat, tulee meitä kuunnella. Meillä ei ole kuitenkaan velvollisuutta toimia ilmaisina tietopankkeina 24/7, vaan meillä on oikeus yksityisyyteen. Jos vammainen ei tahdo kertoa jotain elämästään, tulee tätä kunnioittaa. Toimintakyky voi olla arka asia monesta syystä. Mieti, miten itse suhtautuisit, jos sinulta kysyttäisiin terveystietojasi.
”MÄ TIEDÄN MILTÄ SUSTA TUNTUU” Meillä on luontainen tarve kuulua joukkoon. Siksi etsimme usein samaistumispintaa muista ihmisistä. Niinpä ihmiset voivat verrata esimerkiksi hetkellistä jalan kipsissä olemista (laajemmin) vammautuneisiin tai syntymävammaisiin. Kokemus saattaa herättää huomaamaan yhteiskunnan esteellisyyden. Silti hetkellistä tapaturman aiheuttamaa toimintakyvyn laskua ja elämää vammaisena ei voi verrata: pelkästään ihmisten asenteet kipsiä käyttävään ja muutoin apuvälineillä liikkuvaan ovat täysin erilaiset.
ASENTEET VAMMAISUUTTA KOHTAAN
“SAANKO RUKOILLA SUN PUOLESTASI?” Puolesta rukoilu voi lämmittää, jos kysyjä tietää jotakin toisen elämästä. Jos rukoilun ainut syy on vamma, on kysymys vain haavoittava. Vaikka oma toimintakyky voi olla monelle vammaiselle kipeä asia, ovat monet sinut asian kanssa ja se on tärkeä osa heidän identiteettiään. Oli tilanne kumpi tahansa, vammat eivät parane rukoilemalla. Sen sijaan kysyjä viestii, että vammaisessa on jotain vikaa. Vammaisuudessa ei ole vikaa, saavuttamattomaksi tehdyssä yhteiskunnassa on.
”ET SÄ NÄYTÄ VAMMAISELTA”: Vammojen ja niiden oireiden kirjo on laaja. Kaikki vammat eivät näy ulospäin. Näkyvien vammojenkin kohdalla saman diagnoosin omaavat voivat toimia eri tavalla. Ethän kyseenalaista vammaisen toimintakykyä tai terveyttä. Koska olemme yksilöitä, ei meitä tule myöskään verrata keskenämme. Vaikka tuntisit jonkun tietyn vamman omaavan, et voi tietää miten muut toimivat. Jos oletat toimintakykyjä, saatat aiheuttaa pahimmillaan vaaratilanteita.
“EN MÄ NÄE SUN VAMMAASI”: Tällä varmasti tarkoitetaan sitä, ettei vamma ole toiselle osapuolelle kynnyskysymys. Se on hienoa. Vamma on kuitenkin monelle ihmiselle myös identiteetin palanen. Lause voi myös aiheuttaa tunteen, että vammainen joutuu todistelemaan tarvitsemiaan asioita tai vammansa tuomia oireita. Vamma ja vammaisuus tulee nähdä jo yhteiskunnan tasa-arvoistamisen ja saavutettavammaksi rakentamisen nimissä. Sitä ei vain saa nostaa henkilön muiden ominaisuuksien yli.
“SÄ MENET HUKKAAN TUOLISSA”: Toimintakyvyltään normista poikkeava voi kouluttautua korkeasti ja menestyä töissä. Hän voi olla taiteellisesti lahjakas ja toteuttaa luovia unelmiaan. Hän voi urheilla, olla vapaaehtoishommissa, kumppani ja vanhempi. Toimintakyky ei määritä ihmistä tai hänen elämäänsä. Se, ettet sinä näkisi omaa elämääsi rikkaana ja värikkäänä, jos vammautuisit, ei tarkoita, etteikö keskustelukumppanisi eläisi täyttä elämäänsä juuri sillä polulla, jolla hän haluaa olla.
”MITEN SÄ SAAT AIKASI KULUMAAN?” Näin muotoiltuna kysymys ei suinkaan ole sama kuin: “Mitä kaikkea sä puuhailet?” Alussa o oleva muotoilu sisältää oletuksen siitä, että vammaiset olisivat vain passiivisia seinääntuijottelijoita. Vaikka yhteiskunnan syrjivät rakenteet eivät tee osallisuudestamme aina helppoa, monella meistä arkea täyttävät opinnot, työt ja harrastukset. Lisäksi aikaa vievät mahdolliset terveydenhuoltokäynnit, ja arjen toimissa voi mennä esimerkiksi kireyksien vuoksi normaalia kauemmin.
OLETUKSET AVUSTAJASTA
“ON VARMAAN KIVA, KUN JOKU TEKEE PUOLESTA JA VOIT VAIN OLLA”: Avustaja ei tee puolesta, vaan yhdessä vammaisen kanssa niin, että tämä voi toimia mahdollisimman itsenäisesti. Jos jotain tehdään puolesta, tehdään se vammaisen ohjauksessa. On ihanaa, että apua tarvitseva vammainen saa jonkun auttamaan, kun sitä tarvitsee. Helppoa avun pyytäminen, tai toisaalta hyväksyminen ei kuitenkaan ole, sillä vammainenkin haluaa tehdä itse.
OLETUKSET VAMMAISEN PARISUHTEISTA
(Mikäli olet vammaiselle tuntematon tyyppi ja tai et tiedä hänen elämästään mitään tai kumppanistaan mitään): ”SUN KUMPPANIS ON HIENO TYYPPI”: Yhteiskunnassamme on pinttyneitä käsityksiä, joiden mukaan vammaiset olisivat huonompia kumppaneita. Näin ollen vammaton kumppani saatetaan nostaa turhaan jalustalle. Toivon jokaisen vammaisen oman kumppanin olevan hyvä tyyppi, sillä ansaitsemme hyvää kohtelua. Vammaisen valitseminen kumppaniksi ei tee ihmisestä hyvää tyyppiä, hänen persoonansa tekee. Vammainen ei ole vammatonta huonompi kumppani.
“KUKA NYT SUT HUOLISI?”: Vammainen nähdään kulttuurissamme usein huolenpidon kohteena, eikä häntä välttämättä mielletä hyväksi kumppaniehdokkaaksi. Vamma tai sairaus ei kuitenkaan vähennä ihmisen kykyä tai mahdollisuutta olla tasa-arvoinen kumppani. Vammaisen kanssa seurustelu ei vaadi ihmeitä. Kaikkien ei tarvitse haluta seurustella vammaisen kanssa. Se, ettei näe toimintakykynormista poikkeavaa hyvänä kumppanina itselleen, ei tarkoita, ettei hän olisi sitä jollekin toiselle.
Jos vammainen kuulee jatkuvaa viestiä omasta huonommuudestaan, voi hän alkaa uskoa siihen. Omaan huonommuuteen uskominen ei poista ihmisen kaipuuta rakkauteen ja läheisyyteen. Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen voi ajatella, että hänen täytyy tyytyä kaikkiin huomionmurusiin, joita hän saa, koska muuten hän on yksin. Tällainen ajattelu on omiaan altistamaan lähisuhdeväkivallalle.
Jokainen meistä päästää joskus sammakoita suustaan, se kuuluu ihmisyyteen. Mikäli siis huomaat sanoneesi jotain tökeröä. ei kannata ahdistua. Mikäli tilanne on vielä käsillä, eli henkilö jolle olet sanonut jotain nihkeää on yhä läsnä hetkessä, pyydä anteeksi. Pidemmällä tähtäimellä koeta oppia virheestäsi.
Lue myös:
Mistä ableismissa on kyse?
Miten vammaisuudesta tulee puhua?
Miksi vammaisuuden narratiiveja on syytä tutkia?
Miksi kompensoimme?
Kynäniekan salaiset mietteet 