Vammainen työelämässä – uhka vai mahdollisuus?

80 % vammaisista on työelämän ulkopuolella. Voin taata, että valtaosa tuosta massasta tahtoisi työllistää itsensä ja suurin osa siihen pystyisi. Miksi niin moni meistä ei sitten ole työelämässä? Se johtuu ennakkoluuloista. Yleensä ajatellaan, ettei vammainen pysty tekemään töitä ja työnantaja aristelee palkata hänet. Luullaan, että vammaisen työpanos on heikompi ja hän on hitaampi tekemään asioita. Pelätään, että vammaisella tulisi olemaan enemmän sairaspoissaoloja.

Jostain kumman syystä luullaan usein, että avustaja tekisi työt vammaisen puolesta.  Uskon, että tämä johtuu ainoastaan työnantajien tietämättömyydestä.  Heillä ei ole kokemusta erilaisuudesta. Heidän  tietonsa saattavat perustua median (usein) antamaan negatiiviseen kuvaan.

Erilaisten ihmisten mahdollisuuksista työelämässä tulee puhua enemmän ja aiempaa avoimemmin.  Fakta on, ettei inva hakisi töitä, ellei tietäisi suoriutuvansa ko. pestistä hyvin itse. Me haluamme tehdä, emme olla passattavana.

Vammainen saattaa lannistua työtä hakiessaan, sillä todistuksista huolimatta mieluista pestiä heru, vaikka paperilla pätevyyttä olisikin enemmän kuin jollain toisella hakijalla. Hän ei välttämättä pääse edes haastatteluun, jos kertoo vammastaan jo hakemusvaiheessa. Ehkä työnantaja pelkää menettävänsä kasvonsa, kun näyttää, ettei tiedä miten erilaisuuteen tulee suhtautua.

Vaikka vammaisuuden mainitseminen työhakemuksessa pelottaa, on siitä minun mielestäni+ syytä puhua avoimesti. Jossain vaiheessa ko. seikka tulee kuitenkin ilmi ja puhumalla siitä avoimesti, näyttää olevansa sinut rajoitteidensa kanssa.  Sen voi kääntää myös voimavaraksi.  Usein vammaisella on sellaista näkemystä maailmasta, jota terveellä ei ole.

Nuoresta iästäni huolimatta työhistoriani on ollut kohtalaisen värikäs. Olen ollut kirjastoapulaisena, feissarina, organisoinut ja vetänyt pikkuisten kesäleiriä, nuorisokeskuksen tiedottajana (työkokeilu), varainhankkijana ja järjestölehden kolumnistina. Kaikki tämä siitä huolimatta, että papereissani puhutaan vaikeasta vammasta. Muutamat työnantajani ovat kysyneet, mikä on avustajan rooli, jos he minut palkkaavat. Siihen olen todennut, että avustajani auttelee minua ainoastaan tauolla, esimerkiksi vessaan.

Esteettömyys näyttäytyy asennevamman ja epävarmuuden rinnalla isona ongelma. Vielä tänäkään päivänä kaikki työpaikat eivät ole esteettömiä. Tilat voivat olla niin pieniä, ettei niissä mahdu liikkumaan sähköpyörätuolilla, tai ne voivat sijaita portaiden päässä ilman hissiä. Tämä rajoittaa osaltaan vammaisten mahdollisuuksia työntekoon. Siksi rakennusvaiheessa pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, että kaikki tilat olisivat kaikille saavutettavissa. Tähän ollaan onneksi menossa.

Jotta vammaisten työllisyystilannetta saataisiin kohennettua kunnolla, pitäisi meidän vammaistenkin olla rohkeampia. Meidän tulisi näyttää, että osaamme ja pystymme tähän. Me haluamme tätä. Meidän tulisi puhua avoimemmin. Meidän tulisi uskaltaa myös pyytää, jos tarvitsemme jotain erityistoimenpiteitä työpaikalla päivämme helpottamiseksi, sillä jos meillä on hyvät puitteet, työtahtimme moninkertaistuu.

Työnantaja: palkkaa vammainen ja näytä omalla esimerkilläsi mihin suuntaan yhteiskuntaa tulisi viedä.

One comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.