Lemmikit ovat monelle elämän pelastus. Niiden vaikutuksista mielenterveyteen on tehty lukuisia tutkimuksia. Jokainen lemmikin omaava voi jo omasta kokemuksestaan todeta lemmikkien merkityksen henkiselle hyvinvoinnille olevan suuri. Pitkällä metsälenkillä koiran kanssa mieli lepää ja arjen stressi kaikkoaa jonnekin kauas. Sylissä onnellisesti kehräävä kissa muistuttaa uskomattoman huonon päivän jälkeen, että maailmassa on sittenkin jotain hyvää. Koska lemmikki ei tuomitse vaan rakastaa ehdoitta, auttaa se esimerkiksi heitä, joilla on hankaluuksia vaikkapa lukemisen kanssa, oppimaan. Karvatassulle on helpompi lukea ääneen kuin ihmiselle.
Toisinaan sitä tuntuu, että on yksin tässä maailmassa. Ettei kukaan ymmärrä, mitä käyt läpi. Ettei kukaan oikeasti välitä ja kaikki käyttävät vain hyväkseen. Erityisesti masentuneelle nämä synkät, usein vääristyneet ajatukset ovat tuttuja. Kun eteisessä odottaa karvainen ystävä iloisena näkemisestäsi, muistat väkisinkin, että ainakin yksi rakastaa sinua tässä maailmassa ehdoitta, juuri sellaisena kuin olet. Ihminen on luonnostaan enemmän tai vähemmän kosketusta kaipaava olento. Silloin kun ihmisten kanssa pyöriminen tuntuu vain kuluttavalta, suorastaan ahdistavalta, vähentää lemmikin halailu tarvetta läheisyyteen. Sen läsnäolo rauhoittaa ja auttaa pitämään pahat ajatukset loitolla. Tutkimusten mukaan jo pelkästään lemmikin silittäminen alentaa verenpainetta ja ehkäisee useita sairauksia.
Lemmikki tuo elämään rutiinia synkimmilläkin hetkillä. Vaikka sitä haluaisi kuinka jäädä sängynpohjalle, tietää, että karvaisesta ystävästä on huolehdittava. Rakkaus omaan pikkuiseen pakottaa liikkeelle, kun ei jaksaisi. Koiran kanssa on käytävä lenkillä, vaikka ulkona sataisi kaatamalla ja mieli olisi yhtä musta. Kunto pysyy yllä, kenties jopa paranee huomattavasti. Lemmikki saattaa toimia siltana uuden ystävän tai jopa yhteisön löytämisessä. Esimerkiksi koirapuistossa tai harrastuksessa on helppo, tai ainakin helpompi, tutustua samanhenkisiin ihmisiin, verrattuna siihen, jos ihmisiä lähestyisi ilman näkyvää yhdistävää tekijää.
Se, ettei välttämättä pysty huolehtimaan lemmikeistään täysin itsenäisesti, vaan kaipaa esimerkiksi kissan hiekkalaatikon tyhjentämiseen tai koiran ulkoilutukseen haastavissa keleissä apua, voi vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin. Haluaisihan sitä nyt pystyä huolehtimaan pikkuisistaan itse. Se voi turhauttaa. Erilaisissa vammaisuuteen liittyvissä Facebook-ryhmissä törmää ajoittain keskusteluun, kuuluuko lemmikkien hoito avustajalle. Avustajan tehtävä on auttaa siinä, minkä vammainen tekisi itse, muttei rajoitteensa vuoksi kykene tekemään. Vastauksen pitäisi olla selvä. Minulla on kaksi kissaa, Perkele ja Rääpäle. Työntekijäni auttavat mukisematta siinä, mitä en pysty itse tekemään. Se on ollut meille alusta asti itsestään selvää.
Olen sitä mieltä, että avustajan tulee toimia käsinä ja jalkoina lemmikkien hoidossa. Häntä ei kuitenkaan pidä pitää siitä vastuussa. Toisin sanoen meillä vammaisilla on vastuu siitä, että lemmikkimme saa ruokaa, tarpeeksi liikuntaa ja siistin elinympäristön. Jos emme esimerkiksi pysty tyhjentämään kissanhiekkalaatikkoa, on se avustajan tehtävä, mutta meidän tulee ohjeistaa työntekijä tekemään niin, eikä olettaa avustajan olevan tietoinen, koska laatikko on putsattava.
Lemmikeillä on valtava merkitys ihmisen hyvinvointiin. Ne pitävät seuraa ja ovat läsnä, rakastavat ehdoitta. Ne motivoivat nousemaan sängystä silloin, kun ei jaksaisi. Ne rakastavat ehdoitta ja saattavat esimerkiksi lisätä vammaisen itsenäisyyttä, kun leikin lemmikin kanssa muuttaa harjoitteen muotoon. Kohdellaan eläimiämme siis rakastavasti. Sen ne ansaitsevat.
