Mielenterveys

Itsetuhoisuudesta

Ihmisillä on erilaisia tapoja pärjätä ja toimia ongelmiensa kanssa. Toiset niistä ovat kannattavampia kuin toiset.  Etenkin masentuneilla tai muilla mielenterveysongelmista kärsivillä, nämä ongelmanratkaisu- ja hallintakeinot saattavat usein olla haitallisia ja vaarallisia. 

Toisia haitallisista malleista demonisoidaan paljon enemmän kuin toisia, vaikka kaikkiin pitäisi puuttua ja ennen kaikkea suhtautua samalla tavalla. Esimerkiksi alkoholin juominen ja irtosuhteet nähdään paljon hyväksyttävämpinä kuin itsetuhoisuus vaikkapa viiltelemällä.  Toki kahdelle ensimmäisellekin saatetaan kurtistella kulmia, mutta ne eivät aiheuta yhteiskunnassamme samanlaista paheksuntaa, kuin viiltely tai muu itsensä suora satuttaminen. Todellisuudessa humalahakuinen säännöllinen juominen tai vahvempien päihten käyttö, sekä holtittomat seksisuhteet kertovat yhtälailla ihmisen hädästä, kuin veitseen tai muuhun terävään tarttuminen. Yhtä lailla kaikki edellä kuvattu on itsetuhoisuutta, vain toisessa muodossa. 

 En sano, että kaikki alkoholia nauttivat ovat ongelmakäyttäjiä ja pyrkivät peittämään ja tukahduttamaan pahaa oloaan tällä toiminnalla. Kaiken ratkaisee se, kuinka usein ja paljon käyttää, sekä käytön syyt. Piilotteleeko käyttöä läheisiltään? Taivasteleeko lähipiiri toistuvasti sitä, kuinka nyt taas on käyttäydytty holtittomasti päihtyneenä? Alkoholismi on usein ongelma, johon puututaan liian myöhään. Lue lisää ajatuksia tästä. Vaikka alkoholisteihin suhtaudutaan usein negatiivisesti, tunnistetaan tila kuitenkin sairaudeksi. Henkilökohtaisesti koen, että asetelma on siis parempi, kuin monessa muussa itsetuhoisuuden muodossa. 

Entä sitten ihminen, joka harrastaa paljon irtosuhteita? Miksi häntä tunnutaan miesporukoissa ihannoitavan ja jos kyseessä on nainen, painettavan alas jonain halpana. Joillekin seksistä saattaa olla tullut väärä keino unohtaa ahdistus ja paineet, unohtaa itsensä hetkeksi. Toisilla tilanne voi olla se, että he  ovat oppineet vällyjen väliin hyppäämisen olevan ainoa tapa saada hyväksyntää. Tämä hyväksyntähän ei tietenkään ole aitoa. Se on kuvitelmaa. Sen sijaan, että henkilön, joka on omaksunut tällaisen käytösmallin, toimintaa taivastelisi, olisi aiheellista pureutua syihin, jotka kyseiseen toimintaan ajavat. Miksi henkilö toimii näin? Onko se hänestä vain hauskaa, vai piileekö taustalla synkempiä syitä? Seksuaalinen aktiivisuus itsessään ei ole pahasta, kunhan motiivit sen taustalla eivät ole yllä kuvatun kaltaisia. Aina on myös huolehdittava omasta, sekä kumppanien terveydestä ja turvallisuudesta. 

Mitä tulee viiltelyyn, sitä ei pitäisi demonisoida. Viiltely kielii suunnattomasta pahasta olosta, haitallisesta selviytymiskeinosta. Vain äärimmäisen harvoissa tapauksissa se on huomionhakuisuutta. Joillekin kivun tunteminen vapauttaa mielihyvähormonia  ja / tai fyysinen kipu vie ajatukset pois hetkeksi henkisestä kivusta ja siitä, kuinka kaikki seinät kaatuvat päälle eikä kukaan tunnu ymmärtävän, tai oikeammin kuuntelevan. Kuinka elämässä tuntee juuri sillä hetkellä olevansa täysin eksyksiksissä ja vailla suuntaa. Pahin virhe, mitä viiltelyyn sortuneen ihmisen läheinen voi tehdä, on saada viillellyt häpeämään arpiaan. Tämä todennäköisesti katuu niitä jo, tai ainakin tulee katumaan myöhemmässä elämänvaiheessa jollain tasolla. Viiltely ei ole merkki huonoudesta tai heikkoudesta, se on merkki siitä, että ihminen koki hetkellisen romahduksen. Vaikka ihmisellä olisi näennäisesti kaikki hyvin, totuus on ehkä toinen. Ulkopuolisena emme voi mennä sanelemaan toisen mielentilaa tai aistia, millainen helvetti hänen päänsä sisällä on. 

Eräs merkki siitä, että ihminen voi todella huonosti, voi olla jonkin elämän aspektin ylikontrollointi. Jos tuntee olevansa hukassa, takertuu niihin asioihin, joita kokee voivansa hallita.  Tämä voi näkyä esimerkiksi terveellisten elämäntapojen korostamisena ja joka voi jatkuessaan johtaa esimerkiksi pakkomielteisiin sekä syömishäiriökäyttäytymiseen. Lue postaukseni syömishäiriöstä tästä ja tästä.

Kulttuurissamme on edelleen vallalla jonkinasteinen vaikeneminen ja yksinpärjäämisen ajatus. Se, että jos ongelmistaan puhuu, olisi jotenkin heikko. Se ei ole totuus. Suomessa hoitoon pääseminen on monin paikoin tuskaisen hankalaa, etenkin, jos ei ole töissä tai opiskele. Jonot saattavat olla pitkät. Lue enemmän mielenterveyspalveluiden parantamisesta. 

Itsetuhoisuus ei tarkoita ainoastaan itsensä suoraa satuttamista. Sillä on monta muotoa. Ne kaikki tulisi nähdä yhtä vakavina. Ihmisten hätähuudot tulisi kuulla, eikä mitään tapaa selviytyä, oli se kuinka vääristynyt tahansa, tulisi tuomita. Jos ihmisen haitallisen selviytymiskeinon tuomitsee, ei hän ehkä uskalla tulla ongelmiensa kanssa esiin, vaan peittelee niitä entistä voimakkaammin. Pysähdy kuuntelemaan läheistäsi. Kysy miten hän voi. Etenkin he, jotka ovat kaikista iloisimpia ja sosiaalisimpia saattavat pitää sisällään jotain synkkää. Välitä, älä paheksu, älä työnnä pois. Kuuntele, välitä ja pyri ymmärtämään. 

Lue lisäksi:
Masennuksesta toipuva taistelee demoniensa kanssa
Sinulle, masennus
Vammauttaako yhteiskunta jäseniään

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.