Erilaiset ihmissuhteet ovat aina kiinnostaneet kanssaihmistä. Minäkin haluan kuulla uusimmat käänteet, jos lähipiirissä olevan suhteissa on tapahtunut jotain. Olen tottunut olemaan kuunteleva korva ongelmissa ja puimaan hauskoja sattumuksia. Moinen on minulle luontaista. Ymmärrän täysin, että kokemukset ja mietityttävät asiat halutaan jakaa ystävien kanssa. Vaikka jakaminen onkin normaalia, on jokaisen oma asia, millaisessa / millaisissa romanttisissa suhteessa hän on. Samalla tavoin kun meidän tulisi ymmärtää oikeus ihmisen yksityisyyteen, olisi meidän olennaista ymmärtää se, että suhteita on muitakin kuin monogamia, johon olemme tottuneet.
Yleensä ajatellaan, että pari- tai seurustelusuhde kattaa kaksi ihmistä. Se on se, johon meidän ajatellaan pyrkivän ja kaikki muu tuntuu oudolta. En ymmärrä, miksi valtavirrasta poikkeavista ihmissuhteista keskustellaan kyseenalaistavaan sävyyn. Miksi suhde, jossa on useampi osapuoli, tai jonka ulkopuolella voi käydä tapaamassa muita ihmisiä intiimeissä merkeissä, olisi yhtään vähemmän aito tai rakkaudentäyteinen? Mitä se kenellekään kuuluu, millaisessa ihmissuhteessa ystävä, tuttava, tai tuntematon on? Jos ihmistä kohdellaan suhteessaan tai suhteissaan hyvin, emmekö voisi olla iloisia siitä, että hänellä on elämässään ihmisiä, jotka välittävät hänestä? Miksi emme jo näin 2020-luvulla voisi ymmärtää, että kaikki ihmissuhdemuodot ovat yhtä aitoja ja arvokkaita, vaikka emme itse johonkin tiettyyn ihmissuhdetyyppiin taipuisi. Ei meidän tarvitsekaan. Jokainen voi valita itselleen sopivan suhdetyypin, johon liittyvät sopimukset tuntuvat hyviltä. Nämä ajatukset itselle sopivasta muodosta elää ja tuntea voivat muuttua ajan saatossa ja näkemysten muovautuessa.
Itselläni on kokemusta sekä perinteisistä, suljetuista suhteista, avoimista suhteista, että polyamorisista suhteista. Jokainen näistä suhteista on yhtä arvokas ja aito. Niihin liittyy omanlaisia sääntöjään, joista on tärkeä sopia yhdessä kumppaninsa kanssa ja noudattaa niitä, jotta osapuolet eivät satuttaisi itseään tai toista. En sano, että joku näistä muodoista olisi parempi kuin toinen. Kunhan ihminen tai ihmiset ympärillä ovat oikeita. Kaikkiin muotoihin liittyy omat haasteensa.
Perinteiset parisuhteet ovat tietenkin itsestäänselviä. Niissä ollaan sen yhden ihmisen kanssa, eikä vieraisiin pöytiin niin sanotusti huudella. Jotkut kokevat perinteisen parisuhteen rajoittavaksi, ja sitä se ehkä jollain tavalla onkin. Jos ihastuu johonkuhun muuhun, täytyy tunteen antaa mennä itsestään ohi.
Avoimissa suhteissa ollaan suhteessa yhden ihmisen kanssa, mutta saadaan heiluttaa peittoa myös toisten kanssa. Erilaisissa avoimissa suhteissa voi olla erilaisia sääntöjä ja se on ihan ok. Jokainen sääntösetti on hyvä, oli se millainen tahansa, kunhan säännöt koskevat tasapuolisesti molempia osapuolia ja asioista on oikeasti sovittu yhdessä. Ei voida olettaa, että esimerkiksi toinen puolisko voi vapaasti käydä treffeillä ja säätämässä samaan aikaan, kun tämä kukasta kukkaan lentelevä osapuoli yrittää rajoittaa kumppaninsa menoja. Silloin kyseessä ei ole aidosti avoin suhde. Toiset saattavat päättää, että kavereihin ei kosketa tai toiset ovat sitä mieltä, että treffeillä ei saa käydä. Osalle kaikki on ok, niin kauan kuin tunteita ei muodostu. Joillekin tunteet ovat ok, kunhan niiden eteen ei tee mitään ja asioista puhuu kumppanin kanssa.
Sääntövaihtoehtoja ja -kokonaisuuksia on yhtä paljon kuin on avoimia suhteitakin. Kyseessä on valinta. Jokaisen kohdalla täytyy pysähtyä miettimään, tuntuuko se hyvältä ratkaisulta. Jos joku epäilyttää, tai tuntee jatkuvaa mustasukkaisuutta, kannattaa miettiä, onko kyseinen suhdemuoto itselle se oikea.
Polyamorisissa suhteissa taas voi olla parisuhteessa useamman ihmisen kanssa. Toiset pitävät muiden suhteiden asiat tiukasti erillään ja kertovat vain olennaisimmat asiat, toiset taas ovat asioista avoimempia. Kumppanit saattavat myös viettää aikaa keskenään. Polyamorisessa suhteessa voi olla silloinkin, kun vaikka itsellä olisi vain yksi suhde ja kumppanilla useampi. Poly on silloinkin, kun ei ole yhdessäkään suhteessa. Polyys on tapa ajatella ihmissuhteista, ei pelkästään yksi suhdemuoto. Lue: Mitä polyamoria vaatii toimiakseen? sekä Mietteitä polyamoriasta.
En ymmärrä, miksi polyamoria herättää ihmisissä niin ristiriitaisia ja kyseenalaistavia tunteita. Ihminen on tunteva olento ja on täysin luonnollista, että esimerkiksi ihastumisia tapahtuu. Suljetussa suhteessa näille ihastumisille ei tehdä yhtään mitään, mutta polyamoriassa niille voi tehdä ja suhde voi edetä parisuhteeksi. Miksi se olisi kummallista? Tiedän, että se ei sovi kaikille ja, että osalle ihmisistä ajatus kumppanin jakamisesta voi tuntua väärältä. Se ei silti tarkoita, että kaikki tuntisivat samoin tai sitä, että suhteessa olisi jotain väärää.
Olin pitkään sitä mieltä, että olen ehdottoman monogaminen ihminen. Olin nuorempana mustasukkainen kuin mikä, vaikken sitä kumppaneilleni näyttänytkään. Se oli vain takaraivossa jyskyttävä inhottava tunne, ajatus siitä, etten riitä. Silloiset kumppanini eivät antaneet näille epävarmuuksille mitään syytä. Päinvastoin. Samaan aikaan olin kuitenkin hyvin flirttaileva ihminen, ja pidin huomiosta, jota sain silloin tällöin miespuolisilta ystäviltäni. Tiesin osan heistä olevan kiinnostuneita minusta. En koskaan tehnyt asialle mitään, ainakaan konkreettista. Mitä nyt saatoin hymyillä puolivitsillä heitetylle harmittomalle flirtille, saatoin joskus itsekin heittää siihen jotain vastaan. En nähnyt asiassa mitään väärää, mutta kumppanini piti sitä pahana, joten pyrin pois ko. käytöksestä. Vaikka näkemykseni ihmissuhteista on avartunut, olisin valmis monogamiaan, jos ihminen veisi minulta jalat alta, eikä tämä arvostaisi ajatusta muiden kanssa olemisesta.
Päädyin avoimeen suhteeseen kuin sattumalta. Tämä oli aikaa, jolloin seurustelin itseäni reilusti vammaisemman ihmisen kanssa. Aikaa, jolloin avusteinen seksi tuli minulle tutuksi. Minulla ei olisi ollut mitään suljettua suhdetta vastaan, mutta kumppani tahtoi avoimen suhteen. Hänellä ei ollut juurikaan kokemusta romanttisista ihmissuhteista, joten ymmärsin varsin hyvin, että ajatus eksklusiivisesta sitoutumisesta saattoi ahdistaa. Avoin suhde kävi minulle varsin hyvin, sillä olosuhteiden pakosta esimerkiksi spontaanius puuttui intiimiyden osalta suhteesta. Se ahdisti minua. Siksi, olin onnellinen, kun sain hakea suhteeni puuttuvia osia muualta. Se ei suinkaan vienyt ko. suhteelta mitään, vaan pikemminkin koin, että pystyin panostamaan siihen enemmän, kun uupuvat ominaisuudet eivät nakertaneet takaraivossani niin paljon.
Polyamoria oli jotain, mihin minun kesti rehellisesti sanottuna tottua. Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmiset voivat rakastua useampaan ihmiseen. Minua kuitenkin pelotti se, että toinen saa muista suhteistaan jotain, jota minä en pysty antamaan, enkä koskaan pystyisi. Jotain sellaista, joka saisi hänet tajuamaan, että minuakin parempia vaihtoehtoja on. Ehjempiä, jotka tekevät hänelle vain hyvää, eivätkä aiheuta jatkuvaa huolta tai murhetta. Joku monogaminen ajatus oli juurtunut päähäni. Siitä poisoppiminen, etteivät kaikki etsi tai halua jotain “parempaa”, vaati minulta paljon. Kun sain lopulta iskostettua ajatuksen päähäni, nautin vapaudesta, jonka polyys minulle antoi.
Jokaisella on omat syynsä lähteä perinteistä poikkeaviin suhteisiin. Jokaisella on omia epävarmuuksia niiden suhteen. “Entä, jos huomaankin olevani mustasukkainen kumppanistani tai entä jos minulle tulee riittämättömyyden tunne?” Se, että lähtee normeista poikkeaviin suhteisiin ei tarkoita, ettei kumppani riittäisi, tai ettei häntä rakastaisi. Avoimiin suhteisiin hakeudutaan esimerkiksi siksi, ettei kaikkia sellaisia asioita, joita haluaisi vällyjen välissä tehdä, ei kumppanin kanssa syystä tai toisesta voi tehdä. Kaikki ovat tyytyväisiä, eikä toisen tarvitse ryhtyä asioihin, jotka eivät välttämättä houkuttaisi itseä ihan hirvittävästi, miellyttääkseen toista. Voi olla, että tiettyjä asioita ei yksinkertaisesti voi tai kykene tekemään kumppanin kanssa. Toisaalta ko. suhteessa voi vapaasti tavata mielenkiintoisia ihmisiä ilman, että tarvitsisi tuntea epävarmuutta ja pelkoa siitä, kehittyykö tilanne jollain tavalla. Polyamorian maailmassa taas ajatellaan, että ihmisellä on antaa rakkautta monelle ihmiselle.
Mielestäni meidän tulisi olla kyseenalaistamatta muiden ihmisten tilannetta ja suhteita ja keskittyä siihen, että omassa elämässä kaikki on hyvin. Siihen, että oma kumppani tai kumppanit saavat tarpeeksi huomiota ja rakkautta osakseen, ja että oma hyvinvointi on oikealla tolalla. Pari- tai seurustelusuhteessa ylipäätään on tärkeää, että itsellä on hyvä, välitetty olo. Sen lisäksi, että välittää ja kunnioittaa muita osapuolia, täytyy samoja tunteita osoittaa myös itseään kohtaan. Asioita ei saa tehdä vain toista miellyttääkseen, eikä muiden pillin mukaan hyppiminen ole kannattavaa.
Lue myös:
Deittailusta
Mietteitä vammaisen seurustelusta toisen kaltaisensa kanssa
Onko vammaisen kanssa seurusteleva vammaton sankari?
Onko parisuhteen päättyessä hyvästeltävä ihminen?
Jokainen ansaitsee tulla kohdatuksi ja rakastetuksi itsenään
