Yleinen

Sinulle, seksuaalineuvoja tai -terapeutti

Sinulle, seksuaalineuvoja tai -terapeutti

Tuliko vastaanotolle esimerkiksi fyysisen rajoitteen omaava henkilö, etkä oikein tiedä mitä tehdä tai miten toimia? Älä ota siitä paineita. Mikäli olet vammaton, eikä sivuillasi tai muissa mainoksissasi kerrota vammaisuuden kuuluvan erityisosaamisesi pariin, ei kukaan oleta sinun tietävän vammaisuudesta. Vaikka sinulla olisi kokemusta vammaisuudesta itsesi, läheistesi tai koulutuksesi kautta, et voi siltikään tietää kaikesta kaikkea. Jokainen inva on haasteineen, ongelmineen, kysymyksineen ja elämäntilanteineen yksilö. Älä siis esitä kaikkitietävää, vaan tee epävarmuutesi tiettäväksi rehellisesti. Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa tuollaisessa ympäristössä, niin minä sen koen. Ainakaan, jos ne asettelee kunnioittavasti.

Mikäli haluat helpottaa omaa stressiäsi etukäteen siitä, osaatko olla tarpeeksi ammattimainen (tulevaa) asiakastasi kohtaan, kun hän varaa sinulta ajan ja toivottavasti kertoo omaavansa rajoitteen, voit pyytää kertomaan lisää. Näin ehdit mahdollisesti lukea asioista etukäteen ja rauhoittaa mieltäsi. Vaikka lukisitkin faktaa, muista että inva itse on kuitenkin rajoitteidensa asiantuntija. Jos sinusta alkaa missä tahansa vaiheessa tapaamistanne tai jo ennen sitä tuntumaan, etteivät taitosi ja tietosi riitä häntä ongelmiensa kanssa auttamaan, voit aina ohjata hänet sellaisen henkilön puheille, jolla on omakohtaista ja / tai aiempaa kokemusta vammaisuudesta. Se ei tee sinusta yhtään sen huonompaa asiantuntijaa. Omien rajojen myöntäminen tekee jollain tavalla paremman.

Kohtaa asiakkaasi kuten kuka tahansa muu vastaanotollesi astuva, äläkä takerru esimerkiksi henkilön tapaan liikkua tai kommunikoida. Ohita ne seikat rajoitteesta, jotka eivät ole sessionne kannalta välttämättömiä. On luonnollista, että sinulla saattaa olla vammaisuudesta ennakko-oletuksia. Älä kuitenkaan lausu niitä ääneen tai tee oletuksia asiakkaan puheesta. Älä myöskään puhu hänelle kuin ihmiselle, jolla on henkisen kehityksen ongelmia, mikäli niitä ei ole. Kohtaa hänet ikätasolleen sopivasti ja kuuntele, mikä häntä mietityttää.

Anna asiakkaalle aikaa puhua. Joillekin meistä seksuaalisuus saattaa tuntua aivan helvetin vieraalta ja pelottavalta asialta. Saattaa olla, että hänet on yhteiskunnan tasolta yritetty kasvattaa sukupuolettomaksi, seksuaalisuuden omaamattomaksi tontuksi. Voi olla, että vammainen on skipattu perheessä täysin seksuaalikasvatuksen osalta, tai perheessä ei ylipäätään puhuta näistä asioista avoimesti. Koska verkosta löytyy edelleen hyvin vaihtelevasti tietoa siitä, miten eri vammat tahi sairaudet voivat vaikuttaa vammaisuuteen, puhumattakaan infosta, miten näitä haasteita voidaan voittaa. Voi olla, että vastaanotollesi saapuvalle invalle seksi ja seksuaalisuus tuntuvat olevan toiselta planeetalta. Jotain sellaista, jonka ei ajatella kuuluvan itselle. Aihe voi olla hyvinkin kipeä.

Samalla tavoin kuin minä muistutin sinulle kirjeeni alussa, muistuta sinä asiakkaallesi, ettei tyhmiä kysymyksiä tai huolia ole. Jos seksuaalisuus tuntuu olevan asiakkaalle erittäin arka aihe juuri sen takia, ettei tiedä miten siihen pystyisi, on tärkeä muistuttaa, ettei seksi ole parhaimmillaan suoritusta vain nautintoa. Ei ole vain yhtä tapaa harrastaa seksiä. Monelle ihmisistä tämä saattaa olla, ja toivottavasti onkin, itsestäänselvyys. Kuitenkin heille, jotka ovat kipuilleet näiden asioiden kanssa vuosia – tai vuosikymmeniä, asia ei ole niin yksinkertainen.

Keskustelkaa rauhassa siitä, miten vamma vaikuttaa hänen toimintakykyynsä normaalissa arjessa. Sitä kautta saatte ehkä yhdessä käsityksen, millä tavoin juuri hän voisi ilmaista seksuaalisuuttaan parhaalla mahdollisella tavalla. Jos satut tietämään esimerkiksi, että henkilöllä on spastisuutta eli lihasjänteyttä, kannattaa vinkata hänelle teoksesta, jonka nimi on Seksi ja spastisuus. Kyseinen teos on vanha, mutta käsittelee kohtuu hyvin erilaisia asentoja, jotka voivat olla lihasjänteyden kanssa mukavampia. Vastaavia teoksia on kohtuullisen vähän, mutta toivoisin, että tulevaisuudessa tähän tulisi muutosta.

Osa meistä invoista saattaa tarvita seksuaaliseen ilmaisuunsa apua, eli ns. avusteista seksiä. Avun pyytäminen voi olla ongelmallista siihen liittyvän stigman ja intiimiyden vuoksi. Mikäli tulette yhdessä siihen tulokseen, että henkilö tarvitsee apua asiassa x, kannattaa hänen kanssaan ehkä keskustella siitä, miten apua voidaan pyytää. Hyvää kirjallisuutta sekä sinulle, että asiakkaalle suositeltavaksi on esimerkiksi: Avusta ja ohjaa seksissä turvallisesti

Joillekin meistä seksuaalinen kanssakäyminen, tai oikeastaan ajatus siitä, saattaa tuntua uhkaavalta. Ehkä siksi, että seksuaalisuuteemme liittyy usein turhan voimakasta, asiatonta mielenkiintoa ja kommentointia. Saatamme pelätä, osittain aiheellisesti, olevamme fyysisen toimintarajoitteemme vuoksi alakynnessä JOS tilanne äityy uhkaavaksi. On tärkeää miettiä, mistä nämä tuntemukset ja epävarmuudet johtuvat, miten ne vaikuttavat itsen näkemiseen seksuaalisena olentona SEKÄ miten suhdetta seksuaalisuuteen saataisiin voimaannuttavaksi ahdistavan sijaan.

Rakas seksuaalineuvonnan ammattilainen, kun vastaanotollesi tulee vammainen henkilö, kohtaa hänet ihmisenä. Mahdollisimman ennakkoluulottomasti. Kysy, älä oleta. Pyri ymmärtämään lukkoja. Jotta vammaisille ei tulisi ”tavallista väestöä ” enemmän lukkoja teemaan liittyen, olisi tärkeää, että vammaisten seksivalistus näkyisi voimakkaammin esimerkiksi heidän arjessaan. Kouluissa tai kuntoutuksessa. Kun näin ei vielä ole, on teidän roolinne hyvin tärkeä.

Tiistaina 16.6 keskustelen IG-livessä klo 17 @teekutsuilla kanssa siitä, miten seksuaalikasvatusta voitaisiin moninaistaa ja toisaalta, miksi monet seksuaalisuuteen liittyvät asiat tuntuvat olevan tabuja. Tule seuraamaan!

Muut Sinulle-sarjan tekstit löydät blogista tagilla kirje.

Lue myös:
Missä on vammaisten seksivalistus?
Avusteisesta seksistä
Mietteitä seksiin liittyvistä kommunikaation apuvälineistä ja SelkoSeks-hankkeesta
Vammaisuuden fetisoinnista

2 vastausta artikkeliin “Sinulle, seksuaalineuvoja tai -terapeutti”

  1. Kiitos todella mielenkiintoisesta blogista! Aihe on tärkeä ja lääkärinä mukava kuulla että lähestymistapani ei ole ollut ainakaan ihan pielessä. Mielelläni kun näissä tilanteissa olen myöntänyt että asia ei ole kovin tuttu minullekaan ja kysynyt välillä sitten ehkä tyhmänkin oloisia juttuja potilaalta. Kontaktit ovat tuntuneet kuitenkin onnistuneilta ja vammainen on saanut kysyttyä vähintään ajan kanssa niitä mieltä askarruttavia asioita mikä on tosi hieno juttu 🙂

Vastaa