Elämme vuotta 2020, mutta silti meillä on vielä tänäkin päivänä tarve määritellä muita ihmisiä, kuin itsemme. Ymmärrän, että ihmisellä saattaa olla tarve määritellä oma seksuaalinen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä. Toisia kun saattaa helpottaa oman sisimmän ymmärtämisessä se, että asioille saa nimen. Toisille ko. seikalla taas ei ole suurempaa väliä. Mutta mikä ihme herättää meissä tarpeen lokeroida muita? Kyltymätön uteliaisuus? Emme anna ihmisille tilaa olla oma, ehkä määrittelemätön itsensä, vaan hänet on pakko tunkea johonkin lokeroon. Mikäli hän itse on identifioitunut osaksi jotain tiettyä väestöryhmää, saatetaan sitä kyseenalaistaa vain siksi, ettei hän täytä stereotyyppista käsitystä edustamastaan joukosta. Itse kyseenalaistan ainoastaan tämän kyseenalaistamisen.
Elämme hyvin heteronormatiivisessa ja monogamisessa kulttuurissa. Ajattelemme, että ihminen on luotu olemaan parisuhteessa nimenomaan vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, ja nimenomaan kahden ihmisen välisessä suhteessa. Monisuhteet ja niiden olemassaolo kyseenalaistetaan ja niitä pidetään jotenkin kummallisena. Voit lukea suhteiden moninaisuudesta enemmän tästä postauksesta.
Koska elämme heteronormatiivisessa yhteiskunnassa, elävät vähemmistöjen edustajat usein kaapissa. Se taas ei tee hyvää henkilön mielenterveydelle, ja pahimmassa tapauksessa hän saattaa pelätä turvallisuutensa tai lähipiirinsä menettämisen puolesta. Lue mietteitä vähemmistöjen kaapittamisesta. Vaikka useat sateenkaariväestöön kuuluvat ovatkin kaapissa, on homo – ja lesbosuhteista tullut yhä hyväksyttävämpiä lähivuosina, ainakin meillä täällä Suomessa. Toki homofobiaa ja -vihaa esiintyy edelleen, toisinaan erittäin voimakkaasti. Ajatus vetovoimasta saman sukupuolen edustajien välillä on kuitenkin jokseenkin helppo niellä ja käsittää, ellei elä hyvin konservatiiviset ja kapeat lasit silmillä.
Bi- ja panseksuaaleja ei ymmärretä lainkaan. Näitä ihmisryhmiä ei nähdä olemassa olevina, vaan heidät ohitetaan täysin. Jos he ovat samaa sukupuolta edustavan kumppanin kanssa, ovat he homoja. Jos taas vastakkaisen sukupuolen kanssa, ovat he heteroita. Biseksuaalisuus nähdään usein vaiheena. Ajatellaan, että ihmisen pitäisi valita onko hän viehättynyt yksinomaan miehistä vai naisista. Tai että heillä pitäisi vähintäänkin olla selvä preferenssi. Kaikilla asia ei kuitenkaan ole niin, eikä tarvitsekaan olla. Heidät nähdään usein myös seksuaalisesti hyperaktiivisina, eikä tämä yleistys tietenkään pidä paikkaansa.
Panseksuaalisuus taas tuntuu menevän toisinaan joillakin ihmisillä täysin yli hilseen. Osa ei hahmota bi- ja panseksuaalisuuden eroja. Jotkut voivat heittää aiheesta vain mautonta huulta. Panseksuaali kun ei tunne vetoa vain miehiin tai naisiin, vaan jalat voi viedä alta myös ei-binääriin kuuluva ihminen. Pan – ja biseksuaalisuuden voidaan ajatella menevän osittain toistensa päälle tai ristiin. Ihmiset eivät välttämättä koe merkitykselliseksi määritellä itseään tarkemmin, kuin että he voivat tuntea vetoa muuhunkin kuin vastakkaiseen sukupuoleen. Osa ihmisistä myös käyttää termejä eri tavoin. Molemmat ovat kuitenkin yhtä aitoja suuntautumisisia.
Se, että bi- tai pansekuaalin ei anneta rauhassa olla oma itsensä, saattaa tehdä hallaa hänen mielenterveydelleen. Hän saattaa alkaa kyseenalaistamaan itseään ja omia tunteitaan. Hän voi ajatella, ettei ole riittävä tai että hänessä on vikaa.
Usein ihmistä yritetään määrittää hänen historiansa kautta. Itse esimerkiksi miellän itseni biseksuaaliksi, jolla on huomattavasti voimakkaampi viehtymys miehiin. Joten, osittain joidenkin sukulaisten negatiivisen suhtautumisen vuoksi, suurin osa ihmisistä ovat olleet miehiä, jotka olen vienyt tavalla tai toisella sukuni eteen. Niinpä kun ensimmäisen kerran kerroin tapailevani naista, minulle naurettiin ja pudisteltiin päätä. Kun ensimmäisen kerran halusin viedä naisen kotiin, oli vastaus: “Et varmasti!” Onneksi ihminen osasi tilanteessa kommentistaan huolimatta käyttäytyä. Näiden selkkausten vuoksi en kuitenkaan puhu ihmissuhteistani tai säädöistäni suvulle, olivatpa kyseessä miehet tai naiset. Olen todennut, että parempi niin. Päätelköön sosiaalisista medioista sen, mitä haluavat. Mikään ei kerro, osuvatko heidän johtopäätöksensä oikeaan.
Bi- ja panseksuaalit eivät aina joudu vain lähipiirinsä kyseenalaistamaksi. Heidän saattaa olla myös hankala löytää omaa yhteisöään, sillä biseksuaalit suljetaan usein jopa sateenkaarikansan ulkopuolelle. En ymmärrä tätä, sillä sateenkaariyhteisöthän lähtökohtaisesti kannustavat kaikkia ihmisiä olemaan juuri sellaisia, kuin he ovat. Miksi ko. yhteisössä tietty identifioituminen on hyväksyttävämpää kuin toisen?
Kenellekään muulle ei pitäisi olla väliä sillä, minkä sukupuolen edustajan kanssa henkilö on suhteessa. Sillä, miten henkilöt itse itsensä identifioivat, ei pitäisi olla sen enempää väliä. Se ei vaikuta muiden ihmisten elämään heidän ympärillään, ellei kyseessä ei ole romanttisen ihmissuhteen toinen osapuoli. Oman identiteetin ei ei pitäisi olla syy kyseenalaistetuksi joutumiselle. Kanssaihmisille ainoan merkityksellisen kysymyksen tulisi olla se, onko henkilö onnellinen.
Lue myös:
Sinulle, sateenkaarinuoren vanhempi
