Olen puhunut seksuaalisuudesta tämän vuoden aikana enemmän kuin saatoin koskaan kuvitella. Muutamaan otteeseen olen jo vannonut, että nyt en ainakaan tee mitään seksuaalisuuteen liittyvää sisältöä moneen kuukauteen. Ja kuinka sitten käykään? Menee maksimissaan muutama viikko ja taas minä pohdin ihmisen haluja ja tarpeita jostain näkökulmasta. Jos aloitin viime viikon pohtimalla, miten vammaisten seksuaalista itseilmaisua voitaisiin tukea, niin nyt on hyvä hetki paneutua niihin kummallisiin luuloihin, joita muilla tai mahdollisesti jopa minulla itselläni on ollut asiaa koskien. Osa näistä ajatuksista on tullut ilmi muissa postauksissa, mutta näin suoraan en ole siitä missään puhunut.
Vammaiset eivät ole seksuaalisia olentoja. Puutarhatonttu-ajatus on tuttu monesta postauksestani. Meidät siis yritetään kasvattaa sukupuolettomiksi, iättömiksi ja henkilöiksi vailla seksuaalisuutta. Tähän ajatukseen vaikuttavat niin yhteiskunnan asenteet, kuvaston vähäisyys kuin myös esimerkiksi se, että asioista ei ole kuin vasta viime vuosina puhuttu. Ei vammaisille itselleen tai meidän keskuudessammekaan, muista puhumattakaan. Jos keskustelua on käyty, ei sitä ole tehty tarpeeksi laajalle yleisölle. Vammaisten seksuaalikasvatus on monin tavoin yhä lapsenkengissä. Kaikesta huolimatta meitäkin panettaa (tai on panettamatta) ihan siinä missä henkilöä, jolla ei toiminnallisia rajoitteita ole.
Vammaiset ovat yliseksuaalisia. Hei, hetkinen mitä? Eikö tämä nyt mene täysin ristiin tuon äsken esiin tuomani luulon kanssa? Meneehän se. Silti nuo kaksi luuloa elävät kuitenkin kuin ihmeen kaupalla samassa universumissa. Älkää minulta kysykö, miten. Vamma, ainakaan liikkumiseen vaikuttava, ei lähtökohtaisesti vaikuta libidoon. Saati sitten siihen, että emme omaisi estoja. Omaamme ihan yhtä vaihtelevan seksuaalivietin kuin kuka tahansa vammaton voisi omata. Haluamme seksiä, mutta meilläkin voi olla jopa pitkiä kausia, jolloin ajatus vällyjen väliin hyppäämisestä ei voisi vähempää kiinnostaa. Halut kun eivät ole pysyvä ja muuttumaton asia. Niihin vaikuttavat valtavasti mm. kehollinen ja henkinen hyvinvointi, kuin elämäntilannekin.
Vammaiset eivät voi harrastaa seksiä. Tämä yleistys saa minut aina hämmentymään. Tosin myönnetäköön, että teininä, ennen ensimmäisiä intiimejä kokemuksiani luulin samoin, vaikka kotona kyllä puhuttiin ne tavalliset ehkäisyyn ynnä muuhun liittyvät jutut. Voi olla, että joillekin invoille keholliset toimintakyvyn rajoitteet tai vaikkapa tuntopuutokset sulkevat esimerkiksi joitain asentoja tai seksin aspekteja pois. Tässä yleistyksessä kuitenkin nähdään, kuinka kapea ja yhdyntäkeskeinen seksikäsitys yhteiskunnassamme vallitsee. Seksi on paljon muutakin kuin yhdyntää. On yksilöllistä, mitä kukin laskee seksiksi. Voi olla, että vaikka mitään kehollista estettä yhdynnälle ei olisikaan, ei sitä harrasta, sillä siitä ei vain pidä.
Vammaiset ovat helppoja. Vammaisten ajatellaan ehkä usein olevan epävarmoja itsestään ja kelpaavuudestaan eri tavalla toimivan kehonsa vuoksi. Joillekin epävarmuus on tuskallisen tuttua. Tunteeseen liitetään usein ajatus helppoudesta. Siitä, että viereen kelpuutetaan kuka vain, jotta olisi joku. Jotkut ovat saattaneet tehdä niin vammakriiseillessään. Invankaan ei tarvitse tyytyä ja kelpuuttaa ketä vain. Me olemme arvokkaita siinä missä muutkin.
Vammaisen kanssa seksin harrastaminen on jotenkin erilaista. Silloin, kun en ollut vielä seksielämääni aloitellut, oli minun päähäni pinttynyt tämä väärinkäsitys. Vain, koska en tiennyt asioista. Nyt tahdon haastaa jokaisen samalla tavalla pohtivan, kysymällä: Eikö jokaisen uuden ihmisen kanssa hässiminen eroa jollain tavalla vanhasta ja totutusta, oli toimintakyvyn poikkeavuuksia tai ei? Vamma ei automaattisesti tarkoita, että nautintoa tuottaakseen tai saadakseen tarvitsisi turvautua normaalista poikkeaviin keinoihin. Yleistykset ovat turhia. Vaikka johonkin ”erikoisempaan” tarvitsisikin turvautua, on täysin ihmisestä itsestään kiinni, tahtooko asiasta tehdä numeroa vai ei.
Lue myös: Miksi avusteinen seksi on aiheena haastava?
Vammaiset pitävät vain tietyn tyyppisestä seksistä ja ovat poikkeuksetta heteroita. Ei, ei ja vielä kerran ei. Kuten olen aiemminkin sanonut, vammainenkin voi kuulua sateenkaarikansaan. Inva voi edustaa mitä tahansa seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä. Vamma ei rajoita tai vaikuta näihin mahdollisuuksiin. Lue: Mietteitä vähemmistöjen kaapittamisesta sekä Näkymättömät biseksuaalit
Seksuaalisia mieltymyksiä on yhtä paljon kun on ihmisiä. Sama toteamus pätee myös niihin ihmisiin, joilla on rajoite. Mieltymyksiin ei vaikuta toimintakyky. Luonne, historia ja mielentila, sekä tietysti kumppaniin kohdistettu luottamus sekä hänen mielentilansa taas vaikuttavat. Se, mihin henkilö on valmis ja halukas, voi siis riippua täysin päivästä. Lue myös: BDSM – mitä se on ja miten se voi näyttäytyä vammaisnäkökulmasta?
Kuten huomataan, vammaisten seksuaalisuuteen liittyy kummia käsityksiä. Maalaisjärjellä ajateltunahan mikään näistä asioista ei pitäisi paikkansa, mutta silti luulot saattavat elää. Pahinta kyllä, myös meidän keskuudessamme. Jos joku ihmettelee, miksi paasaan paasaamistani intiimistä kanssakäymisestä ja siitä puhumisen tärkeydestä, no, tästä postauksesta paljastuu ainakin osittain syy.
