Teksti on tehty ei-kaupallisessa yhteistyössä Maukasteen kanssa.
Aikuisille suunnatut lelut ovat iso bisnes. Mikä bisneksessä on vikana? Kaikenlaista vempainta on tarjolla, mutta miksi esimerkiksi vammaisia ei tunnuta ottavan näillä markkinoilla huomioon? Minkä olisi muututtava?
Seksistä ja seksuaalisuudesta puhutaan nykypäivänä enemmän kuin esimerkiksi omien vanhempiemme nuoruudessa. Silti se mielletään usein kovin yksityiseksi ja intiimiksi asiaksi. Sitähän se onkin, mutta avoin keskustelu ja kaikenlaisten kehojen sekä toimintakykyjen huomioiminen tälläkin saralla olisi äärimmäisen tärkeää. Aivan jokaisella on oikeus ilmaista seksuaalisuuttaan haluamallaan tavalla, mikäli näin tahtoo tehdä. Vammaisilla tämä oikeus ei toteudu ja se on nähtävissä mm. ihmisten asenteellisuudessa vammaisten seksuaalisuutta kohtaan ylipäätään, mutta ennen kaikkea avusteista seksiä kohtaan. Suuri aukko tasa-arvossa on myös se, ettei vammaisella ole välttämättä samanlaista mahdollisuutta itsetyydyttää kuin vammattomalla.
Pitkään suomalaisessa yhteiskunnassa esimerkiksi itsetyydytys ja seksilelut olivat arkoja aiheita. Sooloseksin ajateltiin olevan kummallista, ja sen vuoksi asiasta pitäisi vaieta. Ainakin tällaisen käsityksen olen saanut kuunnellessani vanhemman sukupolven keskustelua aiheesta. Todellisuudessa itsetyydytys on olennainen osa seksuaalista hyvinvointia, oli sitten sinkku tai parisuhteessa. Vaikka leluja olisikin käytetty, vaiettiin siitä. Niiden tuomasta mausteesta petipuuhiin ei puhuttu.
Nykyään erilaisten välineiden tarjoamat mahdollisuudet on ymmärretty paremmin. Kaupasta löytyy kaikenlaisia vempeleitä, jolla voi yrittää viedä itsensä ja kumppaninsa uusiin sfääreihin. Tarjonnan monipuolisuus osoittaa myös sen, että on ymmärretty jokaisen kehon toimivan eri tavala. Kaikki vaikuttaisi siis olevan hyvin ja ihmisten moninaisuus olevan jotenkin hanskassa tällä alalla, mutta onko niin? Ikävä kyllä ei todellakaan ole.Ymmärrys ihmisten moninaisuudesta on vain näennäistä.
Suurin osa kivijalkaliikkeistä, joita on hyvin harvassa, ovat pimeitä luolia. Varsinkaan naissukupuolen edustajat eivät välttämättä uskalla mennä sisään liikkeeseen. Puhumattakaan sellaisista ihmisistä, jotka ovat kokeneet vaikkapa seksuaalisen trauman. Valtaosa kivijalkaliikkeistä on lisäksi esteellisiä, eli ne sijaitsevat lukemattomien portaiden päässä. Tämä itsessään on jo ongelma. Se sulkee kokonaisen asiakaskunnan pois. Me vammaiset harvemmin menemme portaisiin etenkään silloin, jos olemme epävarmoja jonkin asian kanssa. Jos ihminen kipuilee seksuaalisuutensa kanssa, ei hän luultavasti lähde leikkimään vielä turvallisuutensa kanssa päästäkseen tutustumaan välineisiin, joilla voisi itselleen aiheuttaa nautintoa, mikäli pääsee yli henkisistä esteistään ja lukoistaan asian suhteen. Vaikka suhde seksuaalisuuteen olisikin terveellä pohjalla, ei (mahdollisesti) hengellään haluta silloinkaan lähteä leikkimään.
Vammaiset saattavat tarvita apua kaupungilla liikkumisessa, etenkin jos tilat ovat jollain tasolla. Se jo saattaa nostaa kynnystä siihen, että lähtee tutustumaan erotiikkaliikkeeseen. Eikä unohdeta mielikuvia, joita kulttuurimme ja tilat itsessään ovat näistä liikkeistä luoneet. “Kuka käy kivijalkaliikkeessä?” saattaa joku kysyä, jos on tilannut netistä huomattavan määrän omia tuotteitaan. Jos ihminen tietää tarkalleen, mitä haluaa ja on todennut tuotteen aiemmin hyväksi testissä, on uuden ostaminen verkosta täysin hyväksyttävää.
Miten nettikuvan perusteella voisi muissa tapauksissa tietää, onko tuote omiin tarkoituksiin ja toiveisiin sopiva? Tällaisista asioista pitäisi aina keskustella asiantuntevan myyjän kanssa. Tällainen tietämys puuttuu silloin kun nettishoppailee. Varsinkin vammaisella verkosta ostelu voi olla erittäin haastavaa. Jos omaa vähänkään esimerkiksi hienomotoriikan ongelmia, pitäisi aina päästä kokeilemaan, pystyykö tuotetta mitenkään käyttämään. Onnistuuko paristojen vaihto laitteeseen? Pysyykö se edes kädessä? Mitä ratkaisuja olisi tarjolla esimerkiksi ihmiselle, jolla on tuntoyliherkkyyksiä tai -puutteita? Näistä asioista pitäisi päästä puhumaan myyjän kanssa, joka osaa kuunnella asiakasta ja mahdollisuuksien mukaan vielä ymmärtää asiakkaan tarpeita. Täysin turhaahan se on ostaa laite, joka päätyy kaapin perälle pölyttymään, kun sitä ei pysty käyttämään.
Valitettavasti ainakaan suoraan helppokäyttöisiksi nimettyjä aikuisten hetkiin suunnattuja vempaimia ei juuri ole. “Helppokäyttöisyys” ei ole sitä paitsi seksikäs sana. Aina puhutaan tehokkuudesta. Se näkyy myös tuotannossa. Erotiikkamarkkinoilla puhuu raha. Tehdään sitä, mitä on halpa tuottaa ja minkä tiedetään menevän kaupaksi. Sellaiset tuotteet, joiden tekemiseen kuluu enemmän pääomaa, jäävät usein tekemättä. Vaikka idea kuulostaisikin hyvältä, saattaa valmistaja alkaa pelätä sitä, että tuote ei mene kaupaksi. Yhteiskuntamme asenteiden pitäisi muuttua erittäin voimakkaasti.
Helppokäyttöisyys ei ole vain fyysisesti vammaisten juttu, vaan se helpottaa aivan jokaisen elämää, kun ei tarvitse esimerkiksi tuskailla paristojen kanssa tai miettiä, miten kummassa tämä vempain menee päälle. Allekirjoittaneellakin, vaikka ns. paremman käteni hienomotoriikka on käytännössä normaali, on mennyt muutamaan otteeseen hermot laitteeseen, jossa on kaikista pienimmät paristot. Siinä ovat omat sormet tuntuneet ihan valtavilta nakeilta ja laite on melkein meinannut lentää turhautumisen vuoksi seinään useaan otteeseen. Tunteiden tiimellyksessä sitä on kironnut paitsi laitevalmistajan, oman ”avuttomuutensa” ja myyjän, joka laitetta suositteli. Toisaalta, oma mokani kun en uskaltanut haastaa ja kysellä. Nyt onneksi sekin puoli on hallussa. Tässä kuitenkin huomaa sen, kuinka tärkeää olisi, että ko. kauppojen myyjät tunnistaisivat erityistarpeet ja osaisivat huomioida ne. Ennen Maukastetta en ollut sellaiseen liikkeeseen törmännyt.
Suuri ongelma loistaa läsnäolollaan myös siinä, miten seksistä puhutaan ja millaisia kuvastoja siihen liittyen on tarjolla. Pahimmillaan esimerkiksi sooloseksistä käytetty kieli on karua ja korutonta. Puhutaan mm. runkkaamisesta, mikä tuo ainakin allekirjoittaneen mieleen lähinnä mekaanisia suorituksia, usein ei kovin kauniita sellaisia. Nautinto on noista mielikuvista kaukana. Ja osa ainakin naisten nautinnosta on korvien välissä. Osa nautintoa tuottavista välineistä, jotka on suunnattu naisille, suunnitellaan niin, että mies ostaisi ne. Onko se oikein? Ajatellaanko siinä naista? Ei.
Mainitsin aiemmin siitä, kuinka valtaosa erotiikkaliikkeistä on pimeitä luolia. Luolia, jotka saattavat ahdistaa naista tai trauman kokenutta. Asiaa ei helpota se, että naisen näkökulmasta tällaisen liikkeen myyjä voi tuntua limaiselta ja ahdistavalta. Muistan kerran olleeni ostamassa välineitä eräässä kaupassa. Myyjänä oli vanhempi mieshenkilö. Sain toisen ostamistani tuotteista “kaupanpäälliseksi”, eli ilmaiseksi vain sen perusteella, että näytin nätiltä. Lompakkoni kiitti alennuksesta, mutta itse asiakaskohtaaminen oli minusta ahdistava ja tunsin itseni esineellistetyksi.
Vammaisten seksuaalisuus täytyisi tunnistaa, myös sooloilun muodossa, ja heille tulisi antaa mahdollisuus toteuttaa itseään mahdollisimman pitkälle itsenäisesti. Kukaan ei tietenkään tahdo, että esimerkiksi laitteiden kanssa on auttamassa ylimääräinen, aktiin kuulumaton henkilö. Välttämättä kaikille tämä täysi itsenäisyys ei asiassa ole mahdollista, mutta sitä voitaisiin tukea niin yksinkertaisilla keinoilla, jos tahtotila olisi oikea. Ikävä kyllä, jotta tämä yhteistyö saataisiin toimimaan, täytyisi monen tahon niellä ammattiylpeytensä. Fysioterapeuttien, seksuaalineuvojien ja laitevalmistajien täytyisi kaikkien myöntää, että heidän tietotaitonsa on rajallista. Heidän täytyisi puhaltaa yhteen hiileen ja keskustella yhdessä kokemustoimijoiden kanssa siitä, minkä he näkisivät hyödylliseksi ja toimivaksi. Lisäksi erotiikkamarkkinoilla nautinnon tulisi painaa rahaa enemmän. Nyt tilanne on päinvastainen.
Oman haasteensa luo toki sekin, ettei seksivälineitä nähdä osana seksuaaliterveyttä. Näinpä niiden markkinointi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on hyvin haastavaa, sillä sosiaalisen median algoritmit ajattelevat seksilelujen liittyvän esimerkiksi aikuisviihteeseen, johon liittyvä sisältö on esimerkiksi Facebookissa kiellettyä. Näiden ikävien mutkien vuoksi markkinoiden on ehkä hankala tavoittaa kohdeyleisöään. Valtamediaa taas kiinnostaa ko. teemasta harvemmin tärkeät kysymykset, kuten esteettömyys ja helppokäyttöisyys, vaan pikemminkin hauskat sattumat.
Jokaisen tulisi voida nauttia seksuaalisuudesta ja sen ilmaisemisesta, yksin tai yhdessä kumppanien kanssa. Miksi elämme maailmassa, jossa iso osa ihmisistä saatetaan sulkea tämän mahdollisuuden ulkopuolelle vain siksi, etteivät he ehkä pysty käyttämään välineitä, ainakaan helposti? Helppokäyttöisyys ei olisi keneltäkään pois, mutta se voisi antaa paljon. Nautinnon tulisi puhua rahaa enemmän.
Mikä ihmeen Maukaste?
Maukaste on Tampereella sijaitseva, naisellisella otteella palveleva mielihyvämyymälä. Liike on esteetön ja se on suunniteltu kaikkinensa matalan kynnyksen liikkeeksi. Tiloissa sinua palvelevat asiantuntevat, yli 20 vuotta alalla olleet myyjät, joille on sydämenasia se, että aivan jokainen, toimintakyvystään riippumatta, saisi nautintoa. Niinpä he yrittävät löytää jatkuvasti tuotevalikoimiinsa erilaisia, helppokäyttöisiä välineitä. Maukasteelta on myös mahdollisuus saada esimerkiksi fysioterapeutin neuvontaa, sekä erilaisia kutsuja ja tuote-esittelyitä.
Lue myös:
Millä keinoin vammaisten seksuaalista itseilmaisua voitaisiin tukea?
Miksi vammaiset loistavat poissaolollaan eroottisessa sisällössä?
BDSM – mitä se on ja miten se voi näyttäytyä vammaisnäkökulmasta?
