Koulut ovat pian alkamassa. Kuten jotkut ehkä tietävät, valmistuin vuonna 2014 ylioppilaaksi hyvin arvosanoin. Olen tällä välillä ollut sekä töissä, että käynyt koulua useammassa oppilaitoksessa. Korkeakoulujen ovet eivät kuitenkaan olleet aiempina vuosina minulle avautuneet. Nyt tilanne on toinen: Omaksi yllätyksekseni minulle tuli kesäkuun lopussa tieto, että korkeakoulun ovet ovat kuin ovatkin avautuneet. Pääsen vihdoin opiskelemaan käsikirjoittamista niin, että saan siitä tutkinnon. En ole vieläkään aivan sisäistänyt sitä.
Mitä nämä vuodet pääsykokeiden, avoimien yliopistojen ja kansanopistojen parissa ovat minulle opettaneet? Mitä tekisin toisin ja mitä neuvoisin esimerkiksi syksyn yhteishaussa koulupaikkaa metsästäviä? Auttavatko samat tekniikat yleisesti opiskelussa jaksamiseen? (Toki voin puhua tässä postauksessa ainoastaan luovista aloista.)
Priorisoi ja keskity. Hakuvaihtoehtoja on paljon. Monet vaihtoehdot voivat tuntua kutsumuksilta. Fakta on, että vain äärimmäisen harva meistä voi kävellä sisään mistä tahansa ovesta haluaakaan. Etenkin luovilla aloilla ennakkotehtävät ovat usein massiivisia. Kaikkiin ei voi keskittyä täysillä, ellei halua menettää järkeään. Niinpä täytyy miettiä, minne tahtoo ensisijaisesti hakea, ja panostaa siihen täysillä.
Tenttien ja projektien kohdalla on hyvä pysähtyä miettimään, mikä on oman tulevaisuuden kannalta merkittävin tehtävä. Mistä sinun täytyy saada paras numero? Mistä sinun on kannattavinta oppia eniten?
Ota aikaa itsellesi. Aiemmilla kerroilla yritin olla samaan aikaan töissä täyspäiväisesti ja hakea useampaan opiskelupaikkaan. Vähemmästäkin lähtee järki. Tällä kertaa olin fiksu ja toimin niin kuin ohjeistan kaikkia muita tekemään. Otin viikon lomaa pahimpaan vaiheeseen ja keskityin vain ennakkotehtävien tekemiseen. Kun näiden projektien lisäksi aikaa ei mennyt töihin, pystyin yhtäkkiä nukkumaan kunnon yöunet. Lomaa saattaa olla haastava neuvotella, mutta ainakin joissain työpaikoissa on mahdollista neuvotella vähemmän vuoroja tärkeiden päivämäärien kohdalle. Uskon vakaasti siihen, että kaikki on neuvoteltavissa, ainakin useimmissa paikoissa, kunhan helpotusta deadlinejen yhteyteen pyytää hyvissä ajoin ja tekee muuten työnsä moitteettomasti ja tarmolla, sekä suostuu tarvittaessa lisähommiin. Jousto toimii molempiin suuntiin.
Itse huomasin levon tärkeyden, kun ennakkotehtäviin varatun “loman” jälkeen palasin töihin ja luin yhä varsinaisiin pääsykokeisiin. Vaikka kouluun pääsinkin, burnout iski päälle toki monen muunkin seikan summana. Armollisuus on asia, jota minun pitäisi oppia aiempaa enemmän. Tiedän, että olisin voinut kysyä pomolta kevennettyä työtaakkaa jo ennen loppuun palamista, mutta pääni huusi, että ennakkotehtäviin varattu loma oli jo tarpeeksi. Että nyt piti painaa täysillä.
Aikatauluta päiväsi. Vaikka kuinka haluaisi unohtaa muun elämän pääsykokeiden tai vaikkapa ihan vain tenttiviikon ajaksi, ei se onnistu millään. Maailmaa ei voi vain pysäyttää siksi aikaa, kun pitäisi olla nenä kiinni kirjassa. Ihmisellä on silti velvollisuuksia. Suunnittele ja aikatauluta. Mieti milloin teet mitäkin. Mieti, kauanko menee realistisesti asian X tekemiseen. Kirjoita päivän tehtävät asiat ja velvoitteet kellonaikoineen ylös. Keskity yhteen asiaan kerrallaan.
Kehitä palkintojärjestelmä. Pänttääminen on toisinaan uskomattoman tylsää. Joskus joutuu lukemaan asioista, jotka eivät kiinnosta hitonkaan vertaa ja pahimmassa tapauksessa tietää, ettei tee päntättävällä asialla yhtään mitään tulevalla uralla. Silloin oppiminen itsessään ei riitä motivaatioksi. Tarvitaan jotain muuta. Kehitä itsellesi palkintojärjestelmä. Kun olet oppinut uuden haastavan kokonaisuuden, tai käyttänyt opiskeluun ajan X, hemmottele itseäsi hetki. Oli kyseessä sitten jakso lempisarjaa, tai vaikkapa kuivatut hedelmät. Mistä vain itse pidät.
Etsi oma tapasi oppia. Asiat painuvat ihmisten muistiin eri tavoin. Toiset oppivat kuuntelemalla, jolloin esimerkiksi tenttimateriaalin tärkeimmät kohdat voi lukea nauhalle ja keskittyä pääsääntöisesti kuuntelemiseen opiskelutekniikkana. Toiset oppivat piirtämällä, eri tärkeistä asioista kannattaa piirtää muistisääntönä toimivat kuvat tai kuvasarjat. Osa hahmottaa asioita rustaamalla itse. Tee siis käsitekarttoja tai kirjoita muistiinpanot omin sanoin. Jos olet ihminen, joka hahmottaa asioita lukemalla, käytä esimerkiksi korostuskyniä. Itse olen tilanteesta riippuen sekä kuuntelemalla, kirjoittamalla että lukemalla oppiva ihminen.
Keskustele. Harjoitellessa vaikkapa tenttiin tai pääsykokeeseen, kerää ympärillesi ryhmä. Vaikka tekisitte eri alankin tehtäviä, monesti pelkkä toisen ihmisen läsnäolo auttaa. Näin ei ehkä harhaudu aiheesta esimerkiksi katsomaan kissavideoita, vaan keskittyy siihen, mihin pitikin. Jos tunnet olevasi jumissa, keskustele asiasta ystävän kanssa yleisellä tasolla. Ehkä se synnyttää ideoita. Jos et aivan ymmärrä tai muista jotain termistöä, pyydä ystävääsi selittämään se. Vertaisopetuksella oppii toisinaan paremmin kuin kirjoista.
Opiskelu on rankkaa. Vaikka kaikki mainitsemani opit ovatkin usein järkeiltävissä ihan maalaisjärjellä, saattavat ne kuitenkin unohtua arjessa. Kaikki keinot eivät toimi kaikille. Jokaisen tulee löytää omansa.
Lue myös:
Mitä poikkeuksellinen kevät on minulle opettanut?
Mitä mielenterveyden sairauksien kanssa kamppailu on minulle opettanut?
Mietteitä uupumuksesta johtuneesta sairaslomasta
