Vammaisuus

Sinulle, erityislapsen tai -nuoren opettaja

Sinulle, erityislapsen tai -nuoren opettaja

Kirjoitan tämän kirjeen sinulle entisen erityislapsen asemastani.

Onko luokallesi tullut vammainen lapsi tai nuori? Etkö oikein tiedä mitä tehdä tai miten toimia? Homma on yksinkertainen: Älä tee nuoren rajoitteista numeroa. Muista, että sinä auktoriteetin ja aikuisen asemassa näytät nuorille esimerkkiä siitä, miten erilaisuutta tulee kohdata. Ei paineita. Anna erityiselle alussa tilaa kertoa luokkakavereilleen itse itsestään se mitä hän haluaa kertoa. Anna luokkakavereille mahdollisuus kysyä asiasta. Mikäli huomaat asiattomia kysymyksiä, tai että inva kiusaantuu tilanteesta, puutu siihen. Kohtele vammaista, kuin ketä tahansa muuta. Älä anna hänelle helpotuksia hänen rajoitteidensa vuoksi. Se ei palvele ketään, ei ainakaan pidemmällä tähtäimellä. 

Se, että ohjeistan olemaan antamatta helpotuksia, ei tarkoita, etteikö hänen mahdollisia erityistarpeitaan pitäisi ottaa huomioon. Mikäli lapsella on hankaluuksia kirjoittaa käsin, anna hänelle kokeeseen lisäaikaa. Anna hänelle tarvittaessa tietokone. Tee suurennetut kartat ja diagrammit jos tarvitsee. Ilman suurennettuja karttoja esimerkiksi hahmotushäiriöstä kärsivän on hankala ymmärtää mitään käsiteltävästä aiheesta, sama pätee diagrammeihin. Jos mahdollista, anna nämä kirotut asiat vielä värillisenä. Kaikki keinot, jolla voit tukea hahmotushäiriöistä, auttaa häntä valtavasti.Sillä avaruudellisen hahmottamisen häiriö jos mikä saa invan tuntemaan olonsa toisinaan auttamattoman tyhmäksi.

 Uskon, tai ainakin toivon, ettei yksikään erityislapsi, tai varsinkaan hänen vanhempansa, pyydä helpotusta huvikseen. Helpotuksia ei pyydetä, jotta lapsi saisi hyviä numeroita tekemättä töitä, vaan jotta lapsi ylipäätään selviäisi (kohtuu) kunniakkaasti haasteistaan. Uskon, että suurinta osaa erityislapsista ärsyttää poikkeuksien pyytäminen ainakin jossain vaiheessa elämäänsä. Luulen, että valtaosa meistä antaisi paljon siitä, että asiat pystyisi tekemään ihan samalla tavalla, kuin kuka tahansa muukin. 

Erityisnuori saattaa olla hukassa tulevaisuutensa suhteen. Mikäli lapsi on teini-iässä, hän tuntee jo omat rajoitteensa ja tietää mihin kykenee. Jos hän tulee kysymään sinulta neuvoa esimerkiksi uravalinnoista, keskity hänen kykyihinsä, vahvuuksiinsa ja mielenkiinnon kohteisiin. Pyri ruokkimaan niitä. Sama tapahtuu aivan normaalissa luokkaopiskelussa. Mikäli henkilöllä on selkeitä vahvuuksia, ruoki ja tue niitä. Opeta häntä itseään huomaamaan ne. Myös se on opettajan tehtävä. Välillä vammainen on itse niin solmussa rajoitteidensa kanssa, että positiiviset puolet jäävät unholaan. Älä keskity siihen mitä lapsi tai nuori ei pysty tekemään, vaan kannusta häntä saavuttamaan niitä asioita, jotka voisivat olla mahdollisia. Rohkaise unelmoimaan. 

Muista, että  haasteistaan huolimatta vammainenkin lapsi on ensisijaisesti lapsi, joka kamppailee samojen ongelmien kanssa, kuin kuka tahansa muu ikätoverinsa. Hänet tulee kohdata aivan samalla tavalla, yksilönä. Vamman ei tarvitse olla määrittelevä tekijä myöskään koulutyössä. Meillä invoilla on ihan yhtä hyvät lähtökohdat hyvään ja tasapainoiseen elämään, kunhan meillä on hyvä tukiverkko ja tarvitsevamme palvelut. Opettajana sinä olet osa sitä tukiverkkoa ja vaikutat vammaisen lapsen ja nuoren tulevaisuutta, vaikkakin vain pienen hetken.

Muut Sinulle – juttusarjan osat löydät tagilla kirje.

Omalle kohdalleni on sattunut vuosien varrella aivan mahtavia opettajia, joita saan pitkälti kiittää siitä, että löysin oman polkuni ja tunsin ainakin heidän kohtelunsa osalta olevani vain yksi muista oppilaista. Hyvä vanha opettajani, jos satut tätä postausta lukemaan, tahdon sanoa vain: Kiitos.

Lue myös:
Lähi – vai erityiskouluun?
Kouluun tai työhön ohjatessa tulisi keskittyä potentiaaliin
Työkyvyn arviointia tulisi tehostaa

2 vastausta artikkeliin “Sinulle, erityislapsen tai -nuoren opettaja”

  1. Hei! Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta. Luin blogiasi ensimmäistä kertaa ja silmiini pisti tuo termi ”inva”. En ole sitä koskaan kuullut käytettävän muuta kuin haukkumasanana. Käytätkö tietoisesti sanaa jotta sen negatiivinen sävy neutraloituisi vai onko sana ollut sinulle aina joko neutraali tai positiivinen?
    Itselläni on ollut liikuntaelinsairaus lapsesta saakka, josta syystä sana pisti korvaani ja nosti niskakarvat pystyyn koska joskus aikoinaan pelkäsin näitä sanoja. En toki enää, ehkä. 😄
    Ps. Selvennykseksi vielä, että kysymykseni johtuu puhtaasti kiinnostuksesta (jonka aiheutti oma, ehkä yllättävä, reaktioni sanaan) , ei siitä että haluaisin jotenkin rivien välistä tuomita tuon sanan käytön/käyttäjän. ☺️

    Tykkää

    1. Hei! Itselleni termi on aina ollut neutraali. Tiedostan kuitenkin, että jotkut käyttävät sitä haukkumiseen. Käytän sanaa siis myös neutraloidakseni termiä ☺️

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.