Vammaisuus

Lähi – vai erityiskouluun?

Yhteiskuntamme suhtautuminen vammaisuuteen on muuttunut huomattavasti, ainakin jos mietitään koulumaailmaa. Silloin 2000-luvun alkupuolella, kun aloitin koulun, tuntui, että meidät vammaiset yritettiin automaattisesti laittaa erityiskouluihin. Nykyään tuntuu, että erityistarpeita omaavia lapsia ja nuoria yritetään änkeä liiaksikin osaksi tavallista luokkaa. Jaottelu erityiskouluihin tai tavallisiin oppilaitoksiin ei ole mustavalkoista. Molemmissa on hyviä ja huonoja puolia.  Miksi olen iloinen… Jatka lukemista Lähi – vai erityiskouluun?

Vammaisuus

Erityislapsena kasvamisesta

Tässä postauksessa en elä nykyhetkessä, vaan heittäydyn pienen Pinjan mielenmaailmaan: Mitä ovat lapsena / teininä vammaisuudessa ärsyttäneet ja toisaalta positiivisena nähdyt asiat? Postaus keskittyy sellaisen lapsen ja nuoren elämään, joka on kasvanut pitkälti vammattomien keskellä. Saman taustan omaaville vammaperheläisille asiat ovat todennäköisesti hyvin samaistuttavia, mutta toisaalta he, jotka ovat kasvaneet vertaistuen ympäröiminä, eivät välttämättä allekirjoita… Jatka lukemista Erityislapsena kasvamisesta

Vammaisuus

Opeta erityislapsi osallistumaan ja pitämään puoliaan

Lapsuudessa vammaisuus voi tuntua raskaalta. Pitäisi kyetä jollain tasolla käsittämään oman toimintakyvyn rajat ja se, ettei välttämättä kykene osallistumaan kaikkiin leikkeihin muiden tavoin. Joskus se, ettei voi hyppiä hyppynarua muiden kanssa, voi tuntua maailmanlopulta. Surevaa lasta tulee kuunnella, asioista täytyy keskustella. Omaisen tulee huolehtia, että jälkikasvu saa tarvitsemansa palvelut kuten kuntoutuksen, apuvälineet, henkilökohtaisen avun ja… Jatka lukemista Opeta erityislapsi osallistumaan ja pitämään puoliaan