Disclaimer: Tarkoitukseni ei ole kritisoida lääkäreitä tai heidän toimintaansa vaan enemmänkin kyseenalaistan kulttuuria, joka terveydenhuollossa osin vallitsee.
Elämme jokseenkin vinoutuneessa yhteiskunnassa. Toisinaan minusta tuntuu, että terveydenhuollossa yritetään päästä turhan helpolla. Että potilaita hoidetaan liukuhihnalla ja ongelmiin yritetään keksiä nopeita ratkaisuja paneutumatta potilaiden historiaan ja heidän kertomiinsa oireisiin.
Olen tavannut elämäni aikana aivan mahtavia lääkäreitä, jotka ovat paneutuneet asioihini oikein urakalla ja ottaneet sydämensä asiaksi selvittää mikä minua on milloinkin vaivannut. Tällaiset lääkärit kuuntelevat ja kysyvät. He kirjoittavat lähetteitä ja lausuntoja. Toisinaan olen kuitenkin kuullut muiden kauhutarinoita terveydenhuollosta, ja itsekin kohdannut lääkäreitä, jotka vain tuntuvat haluavan ihmisen pois vastaanotoltaan. Jos nämä lääkärit jotain kirjoittavat, saattaa se olla huonosti muotoiltua tekstiä sisältävä lausunto, joka ei johda mihinkään. Tai vastaavasti he tarjoavat ensimmäisenä lääkettä ratkaisuksi kaikkeen mahdolliseen.
Älkää käsittäkö väärin. Uskon lääkkeisiin, ja esimerkiksi masennuslääkkeet voivat auttaa joitain ihmisiä valtavasti. Tiedän sen. Kaikille lääkkeet eivät kuitenkaan sovi. Usein itselle sopivan annoksen ja lääkkeen löytäminen voi olla pitkä prosessi, jonka aikana eteen saattaa tulla useampi huti. Itselläni ei ole henkilökohtaista kokemusta masennuslääkkeistä, mutta olen nähnyt monen ystäväni niitä käyttävän. Sopimaton lääke muuttaa eläväksi kuolleeksi. Totutteluvaiheessa, tai sopimattomalla lääkkeellä ylipäätään, sivuvaikutukset voivat olla rajut. Siksi en missään nimessä esimerkiksi itse itselleni uskaltaisi ottaa lääkitystä sellaisessa elämänvaiheessa, jossa kaikki palaset muutenkin vasta enemmän tai vähemmän etsivät omaa paikkaansa.
Vaikka en kielläkään lääkkeiden hyödyllisyyttä yhdistettynä terapiaan, tulee minulle toisinaan tunne, että pillereitä tupututetaan toisinaan turhan hanakasti. Paneutumatta siihen mikä oikeasti on ongelmana. Tiedän tapauksia, joissa lääkettä on myönnetty ilman, että henkilö on saanut esimerkiksi terapiaa samaan aikaan. Minusta se on väärin, tai vähintäänkin huolestuttavaa. Kuka tällaisissa tapauksissa valvoo sitä, että lääke toimii? Kuka valvoo sivuvaikutuksia ja niiden esiin nostamia ongelmia? Kuka pitää huolen henkilön hyvinvoinnista? Ihminen pitäisi nähdä kokonaisuutena ja ymmärtää, että lääkkeet voivat auttaa monia, mutta ne eivät yksinään ole ratkaisu. Pitkässä juoksussa pelkkä lääkehoito on kuin ongelmien lakaisua maton alle. Auttaako ihmisen turruttaminen mitään? Entä jos henkilö itse kokee olevansa parantunut pelkän lääkehoidon ansiosta ja lopetettuaan lääkkeet nämä ongelmat paukahtavat esiin kahta kauheammin?
Sama pätee fyysisiin seikkoihin. Jos henkilöllä on kipua, tuntuu osa lääkäreistä turvautuvan vain erilaisiin lääkecocktaileihin muutaman kysymyksen jälkeen. Muuta hoitoa minulle ei ole ainakaan kovin monen lääkärin toimesta suositeltu. Jos suositeltu cocktail ei ole toiminut, on pyöritelty peukaloita. Asiaa ei ole kunnolla tutkittu ja useissa tilanteissa minusta on tuntunut, ettei minua ole otettu tosissaan. Ehkä asia muuttuu pian, mikäli pääsen kipupolille. Mene ja tiedä.
Jos kaikkiin ongelmiin tyrkytetään vain esimerkiksi masennuslääkkeitä, saattaa ihmisestä tuntua, ettei häntä oteta tosissaan tai edes kuunnella. Pahimmillaan se voi tarkoittaa sitä, ettei ihminen hakeudu lainkaan avun piiriin. Hän yrittää pärjätä yksin ilman kenenkään tukea tai minkäänlaista hoitoa. Kaikkihan me tiedämme, että niin asiat eivät toimi. Jokainen tarvitsee tukea. Tämä käsittää myös terveydenhuollon panostuksen ja osaamisen. Ongelmia ei ratkota omillaan, olivat ne sitten lähtöisin kehosta tai mielestä. Niin raskasta taakkaa ei tule kenenkään kantaa yksin.
Se, ettei henkilön ongelmiin paneuduta kunnolla terveydenhuollon puolelta, saattaa johtaa siihen, että hän pyrkii itselääkitsemään ongelmiaan negatiivisin tavoin esimerkiksi alkoholilla tai muilla päihteillä. Tämä ei tietenkään ole ratkaisu mihinkään ja on kaikilla tasoilla henkilön hyvinvoinnille vaarallista. Lue: Kuka vain voi sairastua alkoholismiin
Henkilö voi myös turvautua muihin vaihtoehtohoitoihin menetettyään uskonsa terveydenhuoltoomme. Nämä vaihtoehtohoidot voivat olla täysin tehottomia, tai jopa pahentaa henkilön tilaa huomattavasti. Mikäli paranemista tuntuu tapahtuvan, on se luultavasti kuvitelmaa, tai vain hetkellinen helpotus. Toki voi olla olemassa itsehoitoja, jotka saattavat tarjota käyttäjälleen hyötyä, mutta näissä tilanteissa tulee oikeasti tietää mitä on tekemässä ja miksi. Lähtökohtaisesti ei kannata valita vaihtoehtohoitoja lääketieteen sijaan, vaan pyrkiä sitkeästi menemään ammattilaiselta toiselle, vaikka kuinka turhauttaisi. Tiettyjä hyväksi yleisellä tasolla hyväksi koettuja ei-perinteiseen lääketieteeseen kuuluvia hoitoja, kuten akupunktiota on kuitenkin okei käyttää, kunhan hoidon tekee siihen koulutettu henkilö.
Jos henkilö tulee kertomaan fyysisistä ongelmista, kuten kivuista, ei ongelman lähtöisyyttä kehosta voi sulkea pois. Vaikka kuinka olisi mielen kanssa haasteita ja siihen auttavia lääkkeitä, eivät ne tee ihmeitä, jos henkilö kamppailee toimimattoman tai kipuilevan kehonsa kanssa. Esimerkiksi masennuslääkkeet voivat ko. tapauksessa viedä epätoivolta terän, mutta ne eivät ratkaise perimmäistä ongelmaa.
Mielellä ja keholla on yhteys. Vaikka ne vaikuttavat toisiinsa, ei riitä, että hoidetaan vaan toista. Molempien tulee olla tasapainossa. Mikäli henkilö valittaa esimerkiksi kehollisista ongelmista, tulisi asiaa tutkia ensisijaisesti fyysisenä, ja mielen vointia vasta toissijaisena. Potilaan kokemusta ei tule vähätellä. Lääkehoitoa ei pidä nähdä demonina, mutta siihen ei pitäisi turvautua sokeasti. Ihmisen hoitoon tulisi paneutua rauhassa. Toki ymmärrän, että myös lääkäreillä on kiirettä ja resurssipulaa.
Lue myös:
Mietteitä kehon ja mielen yhteydestä ja sen tunnistamisen tärkeydestä
Sinulle, terveydenhuollon ammattilainen
Sinulle, fysioterapian ammattilainen
Millaista kivun kanssa eläminen on?
