Oman seksuaalisuuden tutkiminen on olennainen osa ihmisen varttumista, minkä vuoksi kattavan ja monipuolisen seksuaalikasvatuksen pitäisi kuulua jokaisen elämään sukupuolta, ikää tai mahdollista toimintarajoitetta katsomatta. Tällä hetkellä seksuaalikasvatus on lapsenkengissä ja kattaa lähinnä ehkäisyn, lisääntymisen, ja suostumuksellisuuden. Nämä asiat ovat tietenkin tärkeitä, mutta seksuaalinen kanssakäyminen on paljon, paljon muutakin. Missä on puhe oikeanlaisesta kommunikaatiosta, valtavirrasta eroavista mieltymyksistä ja eri tavalla toimivista kehoista?
Usein kun kyseistä kasvatusta ajatellaan, nähdään vain koulun rooli. Oikeasti erilaisia lähteitä seksuaalikasvatukselle on lukuisia ja joillekin koulun osuus tästä voi olla häviävän pieni. Mielestäni opinahjojen velvollisuus ei edes olisi käydä kaikkia seksuaalisuuteen ja intiimiin kanssakäymisen aspekteja, joita ihminen tarvitsee ollakseen seksuaalisesti älykäs. Kouluilla ei olisi edes resursseja siihen. Jotta ihminen saisi oikeasti kattavan kasvatuksen ko. osa-alueelta, tulisi hänen oppia olemaan sopivan kriittinen ja käyttää näitä lähteitä vaihtelevasti.
Nykyään ihmiset viettävät paljon aikaa internetissä ja imevät sieltä valtavan määrän tietoa itseensä. On tärkeää huomioida, että myös internetistä luetut asiat vaikuttavat siihen miten ihminen seksuaalisuutensa ja itsensä näkee. Olisi olennaista, että seksuaalisuudesta löytyisi hyviä ja ja luotettavia artikkeleita, jotka käsittelevät teemaa monesta eri näkökulmasta. Toki tässä on ongelmallista se, ettei koskaan tiedä millä sivuilla ihminen käy, ja hän voi saada sivuhistoriastaan ja medianlukutaidostaan riippuen seksuaalisuudesta hyvin vaihtelevan kuvan.
Aikuisviihde on eräs seksuaalikasvatuksen lähde, vaikkei sitä niin heti ajattelisi. Usein se nähdään vaan fantasioiden lähteenä. Se toimii kuitenkin monelle myös jonkinlaisena oppaana siitä mitä seksuaalinen kanssakäyminen on tai ole. Valitettavaa ei ole erotiikan kuluttaminen, vaan suhtautuminen siihen.
Jotta materiaali olisi hyvä informaation lähde, tulisi sitä olla tarjolla jo kauan ennen “varsinaisen” seksuaalisen kanssakäymisen alkua. Missä on suostumuksellisuuden ja omien rajojen ilmaisu? Entä se, minkä monet mieltävät esileikiksi, mutta mikä todellisuudessa on ihan yhtä paljon seksiä kuin penetraatiokin?
Internet on täynnä vaihtelevaa eroottista materiaalia erilaisissa muodoissa, mutta usein suppea keskustelu pornosta aiheuttaa sen, että etsiydytään valtavirtajenkki aikuisviihteen pariin. Kuka tahansa sitä katsonut tietää, ettei kyseisen valtavirran jynkytys ole mitenkään kovin monipuolista. Jotta löytäisi monipuolista sisältöä, täytyy olla itse jossain määrin valveutunut ja halukas tutustumaan asioihin. Netissä kyllä on tarjolla vaikka mitä, mutta ne pitää löytää itse, eikä kaikilla ole uskallusta tai taitoa etsiä sitä, tai edes tutustua omiin mahdollisiin mieltymyksiinsä.
Usein puhutaan siitä, kuinka pornon katselusta “jää kiinni” kumppanille tai jollekin muulle taholle. Miksi? Ihan kuin siinä olisi jotain väärää tai hävettävää, vaikka kaikki meistä ovat varmasti kuluttaneet aikuisviihdettä jossain muodossa vähintään jossakin vaiheessa elämää. Erotiikan kulutuksessa ei ole mitään vikaa niin kauan, kun sen ei koe olevan haitaksi elämälleen tai ihmissuhteilleen.
Se, ettei pornosta sekä sen ongelmista ja hyödyistä, puhuta avoimesti, voi johtaa siihen, että tahot, joilla olisi halua tarjota erilaista aikuisten materiaalia joko eivät uskalla tuottaa sitä tai tuotos, oli se missä muodossa tahansa, ei saa ansaitsemaansa huomiota. Lue myös: Miksi vammaiset loistavat poissaolollaan eroottisessa sisällössä?
Vanhemmilla on suuri rooli seksuaalikasvatuksessa. Valitettavasti seksi ja seksuaalisuus ovat asioita, joista perheissä ei välttämättä hirvittävästi puhuta. Monet tuntevat keskustelun lisääntymisestä, ja ennen kaikkea seksiin liittyvästä nautinnosta, jälkikasvunsa kanssa kiusalliseksi. He saattavat jopa ahdistua siitä. Ymmärrettäväähän tämä on. Kuka nyt haluaisi kuvitella omaa pikkuistaan hässimässä? Puhumattakaan osallistumassa johonkin valtavirrasta poikkeavaan aktiin, kuten BDSM-välineistön käyttöön?
Lue myös: BDSM – mitä se on ja miten se voi näyttäytyä vammaisnäkökulmasta?
Seksistä olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista puhua mahdollisimman monipuolisesti ja laajasti myös lapsuudenkodissa. Ihminen nimittäin on mallista oppiva otus, minkä vuoksi olisi erittäin tärkeä, että kotona olisi avoin ilmapiiri seksuaalisuutta koskien. Jos kotona vaietaan täysin teemasta ja ollaan sen ympärillä varpaillaan, oppii ihminen helposti ajattelemaan, että seksuaalisuudessa ja omissa haluissa olisi jotain hävettävää. Näinhän asia ei tietenkään ole. Häpeän sijaan on tärkeä opettaa, kuinka omia haluja voi toteuttaa ja mieltymyksiä etsiä turvallisesti sekä omia että toisten rajoja kunnioittaen.
Ihminen oppii myös ystäväpiiriltään. Varsinkin nuori viettää paljon aikaa samanikäisten ja -henkisten ihmisten seurassa. Niinpä on selvää, että vaikutteita imetään myös ystäväpiiristä. Mikäs siinä, ystävien kanssa käydyt keskustelut voivat olla hedelmällisiä ja auttaa ihmistä ymmärtämään erilaisia asioita. On kuitenkin otettava huomioon, että ellei ystävän perheessä ole puhuttu seksuaalisuudesta avoimesti tai sitä jotenkin häpeillään, saattaa ihminen ajatella, että hänen tulisi hävetä halujaan, jolloin väärinkäsitykset tästä elämän osa-alueesta. jatkavat leviämistään. Samoin jos ystävä on esimerkiksi lukenut tai nähnyt suppeaa tai jopa virheellistä materiaalia seksuaalisuuteen liittyen, syntyy vaaran paikkoja. Vaikka ystävien kanssa keskustelu voikin helpottaa ongelmia ja avartaa maailmaa, sisältää se riskejä, mikäli ystävä on hankkinut tietonsa rajatusta tai epäluotettavasta lähteestä.
Innokkaimmat, kutten esimerkiksi allekirjoittanut, saattaa etsiä tietoa myös teemaan kytkeytyvästä tietokirjallisuudesta, halunaan ymmärtää itseään ja muita paremmin. Tämä ei toki kuulu valtavirran tapoihin.
Jotta seksuaalikasvatus monipuolistuisi sillä olevaa merkitystä paremmin vastaavaksi, tulisi ymmärtää ja hyväksyä kaikki informaation lähteet enemmän tai vähemmän yhtä arvokkaina. Jos jokin valistuksen ja inspiraation kanava, kuten vaikkapa aikuisviihde, tuntuu liian kapealta, kannattaisi omaa käsitystään siitä pyrkiä ehkä laajentaamaan. Jos oman tietämyksen lisääminen ja vaihtelevamman sisällön etsiminen ei tuottanut tulosta, voisiko epäkohtaa tuoda jotenkin esiin? Ellei asioista huomauta ja muutosta vaadi, ei mitään tapahdu. Näiden eri väylien mahdollisuudet tarjota seksuaalikasvatusta, tulisi tunnistaa ja valjastaa käyttöön.
Lue myös:
Missä on vammaisten seksivalistus?
Miksi sosiaalinen kanssakäyminen ja havainnot tulisi ottaa osaksi seksuaalikasvatusta?
Miksi seksuaalisuuteen ja seksistä liittyvistä seikoista vaikeneminen on haitallista?
