Mielenterveys, seksuaalisuus

Pohdintaa neitsyyteen liittyvästä kapeakatseisuudesta

Käsittelin taannoin blogissani neitsyyden menettämistä, siihen liittyviä paineita, ja kuinka näitä tuntemuksia voisi vähentää sekä yhteiskunnallisella että yksilöllisellä tasolla. Blogipostauksen seurauksena ystäväni kysäisi olenko käsitellyt neitsyyttä käsitteenä ja ennen kaikkea siihen liittyvää kapeakatseisuutta. “Enpä ole”, tuumasin ja mietin hetken, onko minulla niin paljon sanottavaa aiheesta, että siitä saisi kokonaisen blogipostauksen rustattua. Hetken mietittyäni totesin, että oi kyllä, kyllä minulla on tarpeeksi mieleni päällä aiheeseen liittyen. 

Yleinen ajatusmalli on, että neitsyyden menettää harrastaessaan ensimmäisen kerran yhdyntää. Joissakin kulttuureissa ajatellaan, että naisen siveellisyyden ja koskemattomuuden voi päätellä ulkoisista seikoista, kuten siitä, onko hänellä vielä immenkalvo tallella. Todellisuudessa kyseinen kalvo on meillä naisilla suojaamassa emätintä. Kalvoja on erimuotoisia ja -kokoisia. Joillakin immenkalvon venyminen voi ensimmäisellä kerralla aiheuttaa pientä verenvuotoa, mistä harhakuvitelma kalvon puhkeamisesta voi johtua. Kokemattomuutta ei kuitenkaan voi varsinaisesti päätellä mistään ulkoisesta piirteestä. Arvailuja voi toki heittää hiljaa mielessään ilmaan, jos henkilö vaikuttaa käytöksensä perusteella olevan aivan kujalla intiimin kanssakäymisen suhteen. 

Ylipäätään käsitys siitä, että neitsyys menisi yhdyntää harrastaessa, on kovin kummallinen. Kuten olen noin tuhat kertaa blogissani aiemminkin sanonut: Seksi on muutakin, kuin yhdyntää. Esimerkiksi lesboilla minkäänlainen penetratiivinen toiminta ei välttämättä kuulu petipuuhiin lainkaan. Siitä huolimatta he voivat olla äärimmäisen kokeneita kaikessa muussa seksuaalisessa toiminnassa. Entäpä he, ihan vastakkaisenkin sukupuolen kanssa elävät, jotka eivät syystä tai toisesta pysty yhdyntää harrastamaan, mutta omaavat kuitenkin aktiivisen elämän lakanoiden välissä? Mitä he ovat?

 Miksi yhteiskuntamme suhtautuminen neitsyyteen ja sen käsitteeseen on niin kummallinen ja niin paikalleen jämähtänyt? Miksi se on niin kapea? Miksi edelleen ajattelemme, ettei seksi olisi muuta kuin yhdyntää? Se, minkä yksilö mieltää seksiksi, kun on täysin hänen itsensä päätettävissä, ja yhteiskunnallisen keskustelun tulisi ymmärtää tämä. Vaikka aiheesta puhutaan paljon, on mielikuvamme neitsyestä silti yhä tietynlainen. 

Neitsyttä naista pidetään puhtaana ja viattomana. Kukaan ei ole päässyt häntä vielä “turmelemaan”. Monissa kulttuureissa tämä ajatus kokemattomien puhtaudesta juontaa juurensa uskonnosta, ja osassa maista on laillista rangaista naista, joka on harrastanut seksiä ennen avioliittoa. Toisissa kulttuureissa neitsyys puolestaan on ylpeyden aihe. Meillä länsimaissa neitsyydellä ei ylpeillä. Siitä on päinvastoin kiire päästä eroon. Toisaalta, mielikuva puhtaudesta elää täällä meilläkin. Ajatus yhdyntää kokemattoman ihmisen turmeltumattomuudesta kertoo omista vinoutumistamme seksiä kohtaan. Seksi, ja etenkin siitä nauttiminen, nähdään jotenkin likaisena ja sopimattomana. Todellisuudessa hyvä, kaikkien osapuolten koskemattomuutta ja rajoja kunnioittava, seksuaalinen kanssakäyminen voi tehdä ihmeitä henkiselle hyvinvoinnille ja stressitason laskemiselle.

Sitä paitsi sellainenkin ihminen, joka ei ole yhdyntää tai minkäänlaista seksiä ylipäätään harrastanut, voi olla varsin “turmeltunut” mieleltään. Hän voi olla varsin tietoinen omista haluistaan ja tarpeistaan. Hänen fantasiansa voivat kummuta mitä erikoisimmista lähteistä. Hän voi omata hyvin avoimen ja kokeilunhaluisen ystäväpiirin, josta varsinkin osa saattaa erittäin auliisti ja yksityiskohtaisesti jakaa sänkynsä tapahtumia. Se, onko harrastanut seksiä, ei kerro mitään ihmisen viattomuuden tasosta tai mieltymyksistä. Aktiivisen seksielämän omaavat voivat olla paljon naivimpia seksuaalisuuteen ja seksiin liittyvien seikkojen suhteen.

Vaikka puhunkin tässä postauksessa siitä, miten neitsyitä pidetään puhtaina ja viattomina, on tässäkin sukupuolten välinen ero vahva. Naisen neitsyys on hyvästä ja hänet nähdään viattomuuden perikuvana. Miestä puolestaan pidetään automaattisesti luuserina, jos hän ei ole poikuuttaan menettänyt. Kuten olen aiemmissakin postauksissani pohtinut, tahtoisin kovasti tietää mistä nämä eroavaisuudet yhteiskunnan ajatusmalleissa johtuvat.

Yhteiskunnan olisi aika luopua vanhentuneesta neitsyt-käsityksestä ja mielikuvista siihen liittyen. Meidän tulisi ajatella, että kokemus ja neitsyys lähtee siinä, kun ihminen harrastaa ensimmäisen kerran toisen ihmisen kanssa jotakin seksuaalista aktiviteettia, jonka hän itse mieltää seksiksi. Tällainen näkemys vähentäisi ulkopuolisuuden tunnetta ja rikkinäistä käsitystä seksuaalisuudestamme ja avaisi aiheita ja mahdollisuuksia uudenlaiselle keskustelulle.   

Lue myös:
Miksi seksuaalisuuteen ja seksistä liittyvistä seikoista vaikeneminen on haitallista?
Mistä ihmiset saavat seksuaalikasvatuksen?
Missä on vammaisten seksivalistus?
Miksi sosiaalinen kanssakäyminen ja havainnot tulisi ottaa osaksi seksuaalikasvatusta?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.