Sinulle, avustaja
Ensinnäkin, haluan muistuttaa sinun tekevän tärkeää työtä. Työsi on aivan todellinen, vaikka toimenkuva saattaa vaihdella radikaalisti ihmisestä toiseen. Työsi on aivan yhtä tärkeää, vaikka et tekisi muuta kuin kodinhoidollisia hommia, tai auttaisi vammaista käymään asioilla ja vapaa-ajan tapahtumissa. Se on aivan yhtä tärkeää, kuin jos auttaisit häntä joka ikisessä päivittäisessä toiminnossa. Kaikki mitä teet auttaa vammaista elämään hänen itsensä näköistä elämää hänen ehdoillaan.
Muista, että vaikka työsi on hyvin erilaista kuin kaupan kassalla oleminen, tai oikeastaan erilaista kuin mikä tahansa muu työ, on se on silti työpaikka siinä missä muutkin. Siihen pitää suhtautua sillä tavoin. Poissaoloista pitää ilmoittaa heti kun niistä tietää, eikä viime tingassa. Töihin ei voi jättää tulematta. Usein vammainen, varsinkin jos hän tarvitsee runsaasti apua arjessaan, on ilmoittamattomista poissaoloista uskomattoman syvissä hankaluuksissa. Oikeastaan työsi, etenkin vaikeavammaisen kanssa, on paljon tärkeämpää, kuin ”tavallinen” työ.
Älä välitä, jos lähipiirisi ei arvosta tekemääsi hommaa. Voin vannoa, että jokainen meistä vammaisista arvostaa sitä mitä teet. Jos ei arvosta, se on merkki siitä, ettei vammainen ole millään tasolla hyväksynyt rajoitteittaan. Jos työnantajan kanssa on ongelmia, älä patoa kaunaa sisääsi, tai ala vihaamaan koko alaa. Kaikki työnantajat eivät ole samanlaisia. Älä puhu työnantajastasi pahaa, oli työsuhde voimassa tai ei. Pyri keskustelemaan ongelmista. Jos se ei syystä tai toisesta onnistu, vaihda työpaikkaa. Sinulla on siihen oikeus. Sinulla on oikeus tuntea olosi mukavaksi työpaikallasi ja työnantajan velvollisuus on luoda sinulle turvallinen ja mahdollisimman mukava työympäristö. Me työnantajat ja asiakkaat olemme kuitenkin ihmisiä, joilla on huonoja päiviä. Tätä tulee ymmärtää, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Sitä sinun ei tarvitse sietää, että asiakas tai työantaja purkaa pahan olonsa sinuun. Siitä saa ja kuuluukin sanoa.
Vaikka työsi on ihmisläheistä, ja autat vammaista hänen päivittäisissä askareissaan tai harrastuksissaan, tehtäväsi ei ole puuttua hänen elämäänsä. Suurimmalla osalla meistä vammaisista on täysi päätäntävalta siihen mitä teemme elämällämme. Tämä on ehdoton itsestäänselvyys, jos toimimme työnantajina. Emme me turhaan ole tähän rooliin ole päätyneet. Vaikka itse tekisit asiat toisella tavalla, kunnioita mitä sinulta pyydetään. Se ei tarkoita, että sinun tarvitsisi ryhtyä toistamaan samoja käytösmalleja omassa arjessasi, tai edes täysin ymmärtää miksi työnantajasi haluaa asiansa tehtävän tietyllä tavalla. Jos asia sinua kiinnostaa, voit siitä kysyä. Työnantaja ei kuitenkaan välttämättä halua avata asiaa sen tarkemmin. Vaikka jotkin työtehtävät kummastuttaisivat sinua, on sinun ne silti tehtävä. Elleivät ne sitten ole moraalisesti väärin, tai laittomia. Sinun tehtäväsi on tukea vammaisen itsenäistä ja omannäköistä elämää.
Jos kyseessä on ensimmäinen työsi avustajana, älä pelkää. Opit hommaan kyllä tekemällä. Jos et tiedä jotain, kysy. Vammainen mieluummin neuvoo kuin joutuu teettämään homman uudestaan. Toisaalta, jos olet tehnyt homman jo monta kertaa työnantajasi tai asiakkaasi ohjeiden mukaan, etkä ole saanut jäljestä huomioita, luota itseesi. Osaat homman kyllä.
Työnantajan kanssa voi jutella aivan arkisista asioista. Toisinaan työsuhteen ja ystävyyden rajat voivat hämärtyä. Avustajasta voi tulla ystävä. Siitä huolimatta työpaikka ei ole ensisijaisesti alue, jonne puretaan henkilökohtaiset murheet. Ellei sitten olla tehty selkeäksi, että vakavistakin asioista puhuminen on OK. Sille on aikansa ja paikkansa. Työnantaja ei ole sinulle psykiatri tai psykologi, aivan kuten sinäkään et ole hänen terapeuttinsa.
Monia meistä vammaisista risoo se, että avustajien palkat ovat hyvin alhaisia, ainakin joissain kunnissa. Kuinka turhauttavaa on, että meillä työnantajilla ei suurimmassa osassa kunnista ole vielä tarjolla kunnollista koulutusta hommiimme, vaikka jossain sitä ehkä pilotoidaankin tällä hetkellä. Jos meillä olisi koulutus, voisimme olla paremmin teidän puolellanne ja mahdollisilta väärinkäsityksiltä kommunikaatiossa säästyttäisiin todennäköisemmin. Työnantajan näkökulmasta on ahdistavaa joutua jatkuvasti sumplimaan teidän palkka-asioitanne, jotka ovat saattaneet mennä aivan päin honkia palkanlaskennan toimesta. Ymmärrän, että kaikista eniten se turhauttaa teitä. Pyrkikää kuitenkin muistamaan, että se ei ole meidän vikamme, vaan virhe on tapahtunut muualla. Vaikka kärsivällisyys olisi kuinka koetuksella, ei pahaa oloa tästäkään asiasta kannata kaataa työnantajan niskaan.
Muistakaa, että henkilökohtaisen avustajan työsuhteessa on kaksi ihmistä lähempänä toisiaan, kuin muissa töissä. Kunnioittakaa toistenne rajoja ja tottumuksia. Keskustelkaa asioista avoimesti. Älkää puuttuko vammaisen elämään, ellei hänen elämänsä näytä suistuneen raiteiltaan. Muistakaa olevanne vammaiselle kultaakin kalliimpia. Muistakaa tämä silloin, kun työpäivät ja muutokset tuntuvat raskaalta.
Muut Sinulle – juttusarjan osat löydät tagilla kirje.
Lue myös:
Miten avuntarve voi rajoittaa vammaisen valintoja?
Onko avustajan sukupuolella väliä?
Miten henkilökohtaisen avun tarvitseminen voi vaikuttaa identiteettiin?
Asiat, jotka jokaisen avustajana työskentelevän tulisi mielestäni oppia
