Mielenterveys, Työ

Itseohjautuvakin kaipaa tukea

Työkulttuurimme on raaka. Meiltä odotetaan toisinaan mahdottoman suurta tehokkuutta. Saatetaan odottaa ns. automaattisesti, että ongelmatilanteet tai haasteet selvitetään itse, eikä viedä esimiehen tietoon. Oletetaan, että se hoituu nopeasti ja vaivatta, jos niin on tapahtunut aiemmin. Alaisille tunnutaan antavan vastuuta, joka ei heille kuulu. Jos jossain pyydetään apua, saatetaan vedota kiireeseen ja todeta: ”Kyllähän te nyt… Jatka lukemista Itseohjautuvakin kaipaa tukea

Vammaisuus

Hyvän haastattelun elementit

Nyt kun rekrytointi on ohi ja voin jälleen hengittää, on hyvä hetki pysähtyä miettimään mennyttä prosessia ja sen ja aiempien rekryjen opettamia asioita. Kaikkien näiden vuosien aikana, ollessani henkilökohtaisen avustajan työnantaja, olen haastatellut kymmeniä ja taas kymmeniä ihmisiä. Persoonia ja haastatteluja on ollut laidasta laitaan. Oma tapani hoitaa haastattelut on ehkä hiukan nurinkurinen. Mikäli mahdollista,… Jatka lukemista Hyvän haastattelun elementit

Vammaisuus

Vaitiolovelvollisuudesta

Meillä vammaisilla on rajoitteistamme riippuen hyvin vähän yksityisyyttä verrattuna tavallisiin tallaajiin. Elämässämme on vääjäämättä ylimääräisiä apukäsiä, jotka meidän on pakko päästää iholle, halusimme tai emme. Avustajat näkevät elämästämme puolen, jota ystävät tai kumppani eivät välttämättä näe. Usein he näkevät sivusta myös esimerkiksi sosiaalista elämäämme. Työsuhteissa on usein alasta riippumatta ainakin jonkinlainen vaitiolovelvollisuus. Sama velvollisuus on… Jatka lukemista Vaitiolovelvollisuudesta

Vammaisuus

Mitä henkilökohtaisen avun tarvitseminen on opettanut minulle?

Synnynnäisen vammani vuoksi minulla on ollut avustaja enemmän tai vähemmän koko elämäni ajan.  Täysi-ikäistyttyäni avustajan läsnäolo elämässäni kasvoi siinä mielessä, että suvulta saamani apu väheni. Määrätietoisena ja yksityisyyttä arvostavana ihmisenä nimittäin tahdoin hittoon äidin nurkista heti kun siihen kykenin. 18 ikävuoden kilahtaessa mittariin minusta itsestäni tuli työantaja. Lienee siis oikeutettua sanoa, että ikääni nähden minulle… Jatka lukemista Mitä henkilökohtaisen avun tarvitseminen on opettanut minulle?

Vammaisuus

Henkilökohtaisen avustajan työnantaja hyötyisi koulutuksesta

Henkilökohtaisen avustajan työnantaja jätetään tyhjän päälle. Yleensä pomolta,   millä tahansa muulla alalla, vaaditaan jonkinlainen koulutus. Avustajan työnantajalta, meiltä vammaisilta, sitä ei vaadita. Olen ollut työantaja koko täysi-ikäisen elämäni, enkä vaihtaisi päivääkään pois haasteista huolimatta. Tahdon itse minulle myönnetyn avustajapäätöksen puitteissa päättää, kuka ovestani kulloinkin astelee ja monelta. Haluan itse valita, mitä työvuorojen aikana tehdään ja… Jatka lukemista Henkilökohtaisen avustajan työnantaja hyötyisi koulutuksesta

Vammaisuus

Voiko avustajasta tulla ystävä?

Usein puhutaan siitä, että avustaja on avustaja ja työnantaja on työnantaja, eikä näitä suhteita pitäisi ikinä sekoittaa ystävyyssuhteisiin.  Lähtökohtaisesti olen samaa mieltä. Avustaja on usein lähempänä vammaista kuin kukaan muu, ainakin jollain tasolla. Liian jyrkkä suhtautuminen on turhaa. Yhtälailla henkilökohtaisen avustajan ja työnantajan suhde on työsuhde siinä missä mikä tahansa muukin. Jokaisessa työpaikassa voi ystävystyä… Jatka lukemista Voiko avustajasta tulla ystävä?

Vammaisuus

Miksei henkilökohtaisen avustajan työtä pidetä oikeana työnä?

Postauksen ei ole tarkoitus loukata ketään, vaan toimia lähinnä ajatuksien herättelijänä. En puhu kenenkään tai minkään ryhmän puolesta, puen omia pohdintojani sanoiksi.  Monet meistä vammaisista tarvitsevat apua selvitäkseen päivittäisissä toiminnoissa.  Avun pyytäminen ei ole meille helppoa, ei edes silloin kun siihen on kasvanut, puhumattakaan heistä, jotka ovat joutuneet turvautumaan avustajiin vasta myöhemmin elämässä. Tietenkin sitä… Jatka lukemista Miksei henkilökohtaisen avustajan työtä pidetä oikeana työnä?