Koulut alkoivat tällä viikolla ja kurssikaverini palasivat opinahjoomme. Minä en seurannut heidän jalanjäljissään, vaan päädyin pitämään opinnoistani välivuoden. Mainitsin asiasta aikaisemmin Instagramin puolella, mutta en koskaan avannut teemaa sen syvemmin. Hain nykyiseen ammattikorkeakouluuni muistaakseni kolmesti, ennen kuin vihdoin pääsin sisään viime syksynä. Miksi ihmeessä sitten päädyin pitämään välivuoden? Mitä ajattelin tehdä koko tämän ajan?
- Etäopetus ei toimi elokuva-alalla. Olen ihminen, joka oppii parhaiten omaan tahtiin lueskelemalla. Siinä mielessä etäopetus on siis sopinut minulle paremmin kuin hyvin. Esimerkiksi seksuaalineuvonnan opiskelut (lukuun ottamatta kaipuuta asiakaskohtaamisten ohjaukseen) sekä kaikki aiemmat opintoni avoimen yliopiston puolelta ovat sujuneet mallikkaasti. Elokuva-ala on kuitenkin niin käytännöllinen ala, etten saa mitään Zoomin päässä istumisesta, vaan haluaisin saada konkreettisia harjoituksia ja läsnäolevaa ohjausta. Vaikka sain kursseista hyviä numeroita koen, etten oikeastaan oppinut mitään ja se turhautti. Lisäksi minua ärsytti kouluni tapa pistää meidät monesti vain tekemään ilman kunnon ohjeita ja sitten vasta myöhemmin oikaista, että ei, kun meidän olisi pitänytkin toimia näin. Tämä ei toki ole pelkästään koronasta johtuvaa, eikä ole suinkaan opinahjoni syy, vaan myös koulutuksesta leikattujen resurssien syytä. Toivon kuitenkin, että koulu ottaa, mahdollisuuksiensa mukaan, kopin minun ja muiden opiskelijoiden palautteesta ja muokkaa lähestymistapaansa.
- Halu panostaa siihen mitä tekee. Viime kevään paiskin (ja paiskoin toisinaan – ainakin mielessäni – myös tavaroita lattialle – koska jaksaminen oli koetuksella.) täysillä sekä seksuaalineuvojan opintojani, että ammattikorkean kursseja käsikirjoittamisesta. Vaikka sain ammattikorkean kursseista hyviä arvosanoja ja ymmärrykseni seksuaalisuudesta kasvoi, tunnistan molempien kärsineen toisen kulkemisesta toisen rinnalla. Siitä huolimatta ajatus välivuodesta tuntui pitkälti luovuttamiselta – kyllähän minä nyt aivan varmasti pystyisin molemmat opinnot taituroimaan. Tosin realistisesti ajateltuna, en tiedä, olisiko mielenterveydestäni mitään enää jäljellä sen jälkeen. Koko kesän, ja oikeastaan jo kevään asiaa puntaroituani ymmärsin, ettei ole luovuttamista keskittyä siihen mitä tekee. Jos minulla on aikaa myös levätä ja oikeasti paneutua siihen mitä teen, olen tekemisissäni myös parempi. Minusta tulee parempi seksuaalineuvoja, jos paneudun täysillä siihen, mitä opetetaan nyt, kun opetusta ja tukea on vielä mahdollisuus joulukuuhun saakka saada. Ammattikorkea ei katoa vuodessa mihinkään ja uskon, että minusta tulee huomattavasti parempi käsikirjoittaja ja antini elokuvamaailmalle on suurempi, jos kykenen antamaan sille vuoden päästä kaikkeni. Kun olen valmis, hyvän pohjatyön tehnyt seksuaalineuvoja, voin rauhassa lisätä sivistystäni teemasta omaan tahtiin, tehdessäni muutamia asiakkaita siinä sivussa, kun sitten vuoden päästä kerään ammattitaitoa kynäilijänä.
- Suunnan etsiminen. Tiedän kuka olen ja mitä haluan tulevaisuudelta. Keinot siihen ovat vielä hiukan hukassa. Koen löytäneeni oman ääneni, mutta tahdon sen voimistuvan. Haluan hahmottaa selkeämmin sen, mihin suuntaan tahdon päätyä seksuaalineuvojana ja mihin osaamistani tahdon käyttää. Tahdon myös tutkia ja haastaa luovuuttani käsikirjoittajana. Tiedän periaatteessa teemat, joista tahdon tehdä elokuvia tai sarjoja, mutta en osaa sanoittaa itseäni sen tarkemmin. Jos visio ajatuksistani on edes inan selvempi, on minulla paremmat valmiudet lähteä toiseen opiskeluvuoteeni siten, että saan siitä enemmän asioita irti.
Vuosi 2021 on ollut vaikuttamisen saralla kerrassaan hektinen. Olen alkanut uskoa siihen, että sanoillani on merkitystä ja niitä kuunnellaan. Koska olen ollut kevään ja kesän runsaasti eri medioissa, aletaan minua pikkuhiljaa kysyä eri tahoille puhumaan muutenkin kuin kokemustoimijan roolissa. Koen, että ”raudan ollessa kuumaa” olisi tyhmää himmata tahtia. Tahdon katsoa, millaisia mahdollisuuksia minulla olisi tällä saralla. Uskon myös sellaiseen skenaarioon, jossa paljon aikaansaava vaikuttamisvuosi auttaa minua paitsi saamaan aikaan muutosta yhteiskunnallisesti, mutta lisäksi myös henkilökohtaisella urapolulla. Mm. tutustun ihmisiin, löydän uusia puolia itsestäni ja kehityn.
4. Mielenterveys. Jos ei aiemmista pohdinnoista jo ilmennyt, oli kulunut alkuvuosi aivan turkasen raskas. Lepäsin paremmin kuin vuosi takaperin burnoutin saadessani, mutta vapaasta tai muustakaan ei juurikaan ollut tietoa. Vaikka teen esimerkiksi tätä blogia harrastepohjalta pitääkseni kynän terävänä, vaikka se antaa voimaa, ei se ole oikeaa lepäämistä. Ei sellaista ”heitän ajatukset narikkaan” – lepäämistä, mitä jokainen tarvitsee toisinaan. Tahdon olla läheisilleni parempi ystävä, parempi kumppani. Tahdon voida paremmin, jaksaa. Välivuosi mahdollistaa sen, etten välttämättä ole sidottu jatkuviin niskaan huohottaviin deadlineihin, vaan saan sanella itse ainakin jonkin verran aikataulujani. Voin jossain määrin päättää millaisiin hommiin tartun. Voin löytää mielekkäitä, vaihtelevia hommia. Voin löytää harrastuksia. Huollan itseäni ja olen näin parempi ihminen myös muille.
Välivuodesta uusia tuulia
Olen avoin kaikenlaisille yhteistyöideoille. Kirjoitan mieluusti erilaisiin lehtiin esimerkiksi kolumneja, arvosteluja tai reportaaseja. Minulta ei puutu sanavalmiutta tai halua tarttua mieltäni askarruttaviin asioihin. Minua saa tilata vetämään työpajaa seksuaalineuvojan roolissa. Yksityisasiakkaat pääsevät varaamaan ajan neuvontaani tästä. Erilaiset tahot voivat pyytää minua myös luennoimaan kokemustoimijan roolissa, eli oman elämäni kautta. Tulen enemmän kuin mieluusti juontamaan tapahtuman, tai osallistumaan paneelikeskusteluun. Jos pääsen puhumaan sydäntäni lähellä olevasta aiheesta, on luvassa syväluotaavaa analyysia, suorasukaisia kommentteja ja asiantuntemuksella höystettyä huumoria.Täytän siis mitä luultavammin kalenteriani erilaisten keikkahommien avulla, mutta mikäli yritykselläsi olisi tarjota minulle osa-aikaista työtä, joka liittyy jollain tavoin kirjoittamiseen, kuulen mieluusti lisää.
Syitä välivuoden pitämiseen on useita. Vaikka olen tyytyväinen päätökseeni ja uskon tämän välivuoden tarjoavan minulle suuria mahdollisuuksia puhujana, kirjoittajana, vaikuttajana, tulevaisuuden seksologina ja ihmisenä, tunnen takaraivossani pienen nalkutuksen. Toivon pääseväni pois siitä ajatuksesta, jonka mukaan elämä olisi kilpajuoksu. Pystyn parempaan suoritukseen, jos lakkaan nimenomaan suorittamasta ja pysähdyn lepäämään, sekä tekemään asioita, jotka ovat itselleni merkityksellisiä. Aion haastaa itseäni ja sanoa kyllä sellaisillekin mahdollisuuksille, joiden kohdalla olisin ennen empinyt. Tästä tulee hieno vuosi.
Lue myös:
Mietteitä ensimmäisestä korkeakouluvuodesta
Kuinka jaksaa ja menestyä opiskeluissa?
Suhteeni käsikirjoittamiseen – ja miten päädyin sen pariin
Minusta tulee seksuaalineuvoja: Miten tähän päädyttiin?
