Disclaimer: Yhdessä postauksessa ei voi ottaa kaikkea valitettavasti huomioon. Myöskään, kaikki vammaiset eivät tarvitse apua tai ohjausta.
Jos työskentelet vammaisten kanssa, tulet luultavasti kohtaamaan muodossa tai toisessa sen tosiasian, että vammaisellakin on seksuaalisuus. Intiimin ja yksityisen, arankin asian kohtaaminen ja sen toteuttamisessa mahdollisesti auttaminen voi tuntua haastavalta. Mitä jokaisen vammaisen kanssa työskentelevän tulisi mielestäni muistaa?
Seksuaalisuutta voi kohdata yllättävässäkin paikassa. Koska seksuaalisuus on lähtemätön osa meitä, on se läsnä myös arkipäiväisissä keskusteluissa: Suorissa ja epäsuorissa ilmauksissa, joilla kuvataan mielialaa, päivän kulkua, sitä, miten haluaisi pukeutua, tai mitä haluaisi tulevaisuudeltaan. Seksuaalisuus ei ilmene siis vain siinä kohtaa, kun vammainen tulee luoksesi kysyäkseen apua tai tarvitessaan neuvoa. Älä säpsähdä tätä, vaan anna vammaisen tuoda ajatuksiaan ilmi. Tästä enemmän rajat-kohdassa. On täysin normaalia, että esimerkiksi asumispalveluyksiköissä voi asukkaiden välille viritä romanttis- tai seksuaalissävytteisiä kiinnostuksia tai suhteita. Älä katso tätä kulmiesi alta. Oli henkilöillä millainen vamma tahansa, on heidän välinen kiinnostuksensa tai rakkautensa samanarvoista kuin muilla. Ohjaa heitä toimimaan kaikkia kunnioittavalla tavalla, mikäli ohjaukseen on tarvetta.
Etsi tietoa – ja tiedosta oma paikkasi.
Jokaisen suhde omaan seksuaalisuuteen on uniikki ja intiimi. Sen kehitykseen ja muovautumiseen vaikuttaa lähes kaikki ympärillämme. Jos omaan seksuaalisuuteen on muodostunut säröilevä tai haavoittunut suhde, voi asiakkaan tai avustettavan seksuaalisuutta olla hankala kohdata. Muista, ettei sinun ole pakko olla tilanteessa. Sinun ei ole pakko avustaa, ohjata tai neuvoa toista, jos tuntuu, että et kykene tai taitosi eivät riitä. Voit aina ohjata vammaisen toisen henkilön luo. Sinun on kuitenkin hyväksyttävä se, että jokaisella meistä on seksuaalisuus. Ethän siis vähättele tai kyseenalaista vammaisen henkilön seksuaalisuutta, vaikka aihe olisi itsellesi arka.
Vamma ei vie haluja tai tarpeita pois, mutta saattaa vaikuttaa lukuisin eri tavoin mahdollisuuksiin harrastaa seksiä. On luonnollista, ettei ymmärrä tai tiedä asiasta, josta ei ole aiempaa kokemusta. Onneksi on olemassa kirjallisuutta, johon voitte yhdessä tutustua. Etsikää tietoa apua tarvitsevan haasteiden ratkomiseen. Tarvittaessa voitte myös ottaa yhteyttä seksuaalineuvojaan.
Kunnioita luottamusta. Ei ole itsestään selvää, että vammainen tulee juuri sinun luoksesi kysymyksineen, huolineen ja avunpyyntöineen. Hän luottaa sinuun. Kunnioita tätä luottamusta. Kohtele vammaista hyvin ja pyri parhaan kykysi mukaan vastaanottamaan se, mitä hänellä on sydämellään.
Älä oleta. Ihmisyyteen kuuluu luonnollisena osana olettaminen ja tietynlainen ennakkoluuloisuus. Kauan sitten ennakkoluuloisuus vieraita asioita kohtaan piti ihmiset hengissä. Nyt se on kuitenkin turhaa ja olennaista on kohdata vammainen avoimin mieli. Mediassa on viime vuosina alettu puhua entistä enemmän vammaisten seksuaalisuudesta, tai oikeammin siitä, että vammaisillakin on seksuaalisuus. Mitään tiettyä vammaisten seksuaalisuutta ei kuitenkaan ole. On seksuaalisuus, joka ilmenee eri tavoin henkilöstä, tilanteesta ja muista muuttujista riippuen.
Pyri olemaan tekemättä oletuksia henkilön tarpeista ja haluista hänen ulkoisen olemuksensa perusteella. Anna hänen kertoa tarinansa. Jos sanojen löytäminen tuntuu haastavalta hänelle, yritä esittää kerrontaa tukevia kysymyksiä. Älä tee numeroa vammaisen halusta ilmaista seksuaalisuuttaan. Se on normaalia.
Vammaisuus ei tarkoita henkilön automaattisesti olevan cis-hetero. Hän voi kuulua sukupuoli- ja / tai seksuaalivähemmistöön siinä missä kuka tahansa muukin. Identiteetti voi olla hankala ja kipeä asia kenelle tahansa maailmassa, joka on rakennettu cis-hetero -oletusten varaan. Kuuntele henkilön kokemusta identiteetistään ja kunnioita sitä. Pyri käyttämään oikeita sanoja. Ohjaa tarvittaessa esim. Setan ryhmiin tai Sinuiksi-palvelun piiriin. Ota selvää vähemmistöasioista, jos et niistä jo tiedä, ollaksesi parempi apu ja tuki.
Olettamuksien välttäminen pätee myös avuntarpeeseen. Kaikki vammaiset eivät tarvitse apua seksuaalisuutensa toteuttamiseen. Jokaisen mahdollinen avuntarve on yksilöllinen. Joillain se on lähinnä ohjauksellista, toisilla fyysistä. Joskus jopa molempia. Anna henkilön itsensä kertoa, missä ja miten hän haluaa itseään autettavan. Jos hän ei vielä tiedä, selvittäkää yhdessä.
Oletus ”Koska henkilö on vammainen, hän ei ole saanut seksuaalikasvatusta.”, on monen kohdalla epätosi. Osa voi olla hyvin valveutuneita. Onkin tärkeää katsella kutakin tilannetta erikseen ja miettiä, millaista apua ja tukea nimenomaan kyseinen ihminen tarvitsee.
Kommunikointi voi olla haastavaa, mutta sitäkin tärkeämpää. Muista, että ihmisillä on erilaiset lähtökohdat suhteessa seksuaalisuuteen. Vammainen on saatettu ohittaa seksuaalikasvatuksessa täysin. Pitkään tunnuttiin ajattelevan etteivät vammaiset tarvitse seksuaalikasvatusta, sillä seksuaalisuus tai seksi ei kuulu heille. Sen, ettei seksistä puhuta, on ajateltu suojelevan vammaista. Jos halut ja tarpeet ovat olemassa, ovat ne pinnan alla, vaikkei niistä olisi mitään puhuttukaan. Se, ettei seksuaalisuudesta ole puhuttu, voi aiheuttaa paljon kipeitä haavoja. Aihe voi olla erittäin arka, joten lähesty sitä varoen ja kunnioittaen. Muista, ettei henkilöllä välttämättä ole sanoja kokemuksensa tai ajatustensa ilmaisuun. Etsikää niitä yhdessä.
Jos henkilöltä on ns. kielletty seksuaalisuus koko hänen elämänsä, tai hän on itse kieltänyt sen itseltään, voi olla, että häneltä puuttuu aivan perustason tiedot. Siis sellaiset, joita tavallisen (seksuaali)kasvatuksen saaneet ihmiset pitävät itsestäänselvyytenä. Jos henkilöä ei ole esimerkiksi opetettu huolehtimaan hygieniasta tai omasta ja toisten turvallisuudesta, käykää ensin yhdessä läpi nämä asiat. Vasta sitten voidaan miettiä, miten henkilö voisi toteuttaa seksuaalisuuttaan turvallisesti ja nautinnollisesti.
Mikäli henkilöllä on kognition haasteita, voivat kehossa tapahtuvat aistimukset ja tuntemukset, esim. murrosiän mukanaan tuomat muutokset ja hormonien hyrrääminen, tai kiihottuminen ylipäätään, aiheuttaa hyvin voimakasta hämmennystä. Tilanne kun on normaalin kognition omaavallekin haaste. Mikäli henkilö on seksuaalisesti turhautunut, eli hänelle ei ole esimerkiksi opetettu tai vastaavasti annettu yksityisyyttä seksuaalisuutensa toteuttamiseen, saattaa tämä turhautuminen ilmetä aggressiona. Henkilölle onkin tärkeää opettaa tunnesäätelyn taitoja.
Kun puhutaan seksuaalisuuden toteuttamisesta, on tärkeää puhua myös rajoista. Suurin ongelma, mikä seksuaalikasvatuksen ohittamisesta voi tulla, on henkilön kokemattomuus ja tietämättömyys rajoista ja kommunikoinnista. Kun henkilölle ei opeteta rajoista, ei hän tiedä, millainen kosketus on sopivaa ja hyväksyttävää. Hän ei osaa toimia, jos häneen kosketaan tavalla, joka tuntuu epämiellyttävältä. Tämä altistaa vaaratilanteille. Yhtä lailla henkilö ei välttämättä osaa lähestyä toisia ihmisiä, jos on heistä romanttisesti tai seksuaalisesti kiinnostunut. Hän saattaa tahtomattaan käyttäytyä sopimattomasti ja rikkoa toisen koskemattomuutta. Henkilön kanssa onkin tärkeää käydä läpi se, millainen käytös on sopivaa missäkin tilanteessa (ja lokaatiossa), ja kuinka tunteitaan on sopiva ilmaista. Puhukaa selvästi (ja tarpeen vaatiessa toistuvasti) läpi se, kuinka toisen koskettamiseen tulee aina olla lupa. Ilman suostumusta ei ole seksiä. Yhtä lailla kuin on tärkeä opettaa fyysisistä rajoista, ja siitä, mitä on ok tehdä missäkin tilanteessa, on olennaista opettaa, millaisista asioista on ok keskustella kenenkin kanssa ja missä tilanteissa. Esimerkiksi avustajan kanssa ei luonnollisestikaan voi keskustella omista fantasioistaan samaan tapaan kuin potentiaalisen kumppanin. Omasta seksielämästä kannattaa muutenkin varoa keskustelemasta, ellei kyseinen auttava henkilö ole avustamassa juuri intiimitilanteissa. Avustavan henkilön seksielämä taas ei kuulu koskaan avustettavalle..
Kehitelkää vaihtoehtoisia toimintamalleja tilanteisiin, joissa henkilön tunteet uhkaavat ottaa vallan. Esimerkiksi kehitysvammainen voi ahdistuessaan, tai vastaavasti vaikkapa kokiessaan kiihottumista, riisuutua sopimattomilla paikoilla. Henkilön kognitiivisen tason huomioiden onkin tärkeää käydä läpi hänen kanssaan vaihtoehtoisia toimintamalleja tilanteisiin, jossa henkilön luontainen käytös (esim. riisuutuminen tai itsensä koskettelu) olisi sopimatonta.
Vammainen ei yleensä toimi sopimattomasti tai toisten rajoja rikkovalla tavalla tahallaan. Useimmiten sopimaton käytös saadaan kitkettyä pois sillä, että asia keskustellaan henkilön kanssa (auki) ja etsitään vaihtoehtoisia tapoja ilmaista itseä ja purkaa tunteita.
Muista avustavana henkilönä myös asettaa omat rajasi, jos ne eivät tunnu asettuvan luontaisesti keskustelun edetessä. Sinun ei tarvitse nähdä tai kuulla kaikkea. Tee ystävällisesti selväksi myöskin se (jos tilanne sellainen on), että kaikenlainen seksuaalisen ja romanttisen kiinnostuksen näyttäminen sinua tai muita avustavassa roolissa olevia henkilöitä kohtaan on väärin.
Keskustelkaa mahdolliset avuntarpeet ja roolit auki. Asiasta keskustelu voi olla hankalaa vammaiselle. Etenkin jos tämä on hänen ensimmäinen kertansa joko seksin maailmassa ylipäätään tai avun pyytämisen suhteen. Häntä saattaa pelottaa: entä jos itselle toimivan asennon tai tavan löytäminen tuntuu mahdottomalta? Seksuaalisuus on hauras asia. Sen vuoksi tilanteessa rauhallisesti eteneminen ja erilaisten vaihtoehtojen kartoittaminen on tärkeää. Jos ette tunnu pääsevän yhteisymmärrykseen siitä, mitä toinen tarkoittaa, pysähtykää tilanteen äärelle. Mitä aiemmin otatte asian puheeksi, sitä paremmin olette suunnitelleet vaihtoehtoja ennen kuin tilanne on akuutti. Jos henkilö tarvitsee fyysistä apua intiimitilanteen toteuttamisessa, esimerkiksi asentoihin auttamisessa, keskustelkaa tilanteesta etukäteen. Millaista apua henkilö tarvitsee tilanteessa? Mitä sinulta odotetaan ja mihin olet valmis? Oletko paikalla tilanteen ajan vai avustatko vain siten, että itse toteuttaminen on mahdollista ja poistut sitten paikalta? Mikäli olet tilanteessa läsnä aktin ajan, muista olla henkisesti kuin et olisikaan. Sinä et ole osa aktia, koskaan tai missään tilanteessa. Kuitenkin, jos kehossasi tapahtuu jotain tahdostasi riippumatta, kuten kiihotusta ärsykkeitä nähdessäsi, älä suotta säikähdä. Jätä se huomiotta, mikäli vain pystyt. Reagoiminen on normaalia.
(Esimerkkejä siitä, miten voit ottaa avusteisen seksin puheeksi vammaisen kanssa voit lukea Tanja Rothin oppaasta Avusta ja ohjaa turvallisesti seksissä. Pohdintojani siitä, miksi avusteinen seksi on teemana hankala, ja pienen kannanottoni Rothin teokseen pääset lukemaan tästä )
Ota huomioon seksin toteuttamisen monet mahdollisuudet. Kun ajatellaan seksiä toisen ihmisen kanssa, ajatellaan vieläkin harmittavan usein pelkkää penetraatiota. Yhdyntä voi olla monille vammaisille hyvin nautinnollinen asia. Vaikka se voikin olla monelle vammaiselle nautinnollinen asia, saattaa pelkästään yhdynnän ympärille kietoutuva ajattelu seksistä saada monet vammaiset, tai miksei vammattomatkin, tuntemaan itsensä jotenkin viallisiksi. Esimerkiksi sellaiset ihmiset, jotka eivät halua, tai vaikkapa kipujen takia penetraatioon kykene. Ajatus, jonka mukaan seksi olisi pelkkää yhdyntää, saattaa saada monet tuntemaan seksin luotaantyöntäväksi asiaksi. Seksiksi tulisikin laskea kaikki, mikä tuottaa seksuaalista nautintoa. Älä kavahda tai kummeksu, jos vammainen ilmaisee kaipaavansa muita tapoja nauttia tai olevansa teeman kanssa hukassa. Kuuntele ja pyri hyväksymään. Jos sinulle tulee ideoita vammaisen nautinnon kokemiseen liittyen ja sinulta on apua aiheen pohtimiseen pyydetty, tarjoa ideasi. Älä ainakaan moiti, jos henkilö ilmaisee kiinnostuksensa ko. teemoihin. Vinkkejä erilaisiin tapoihin kokea nautintoa löytyy myös Mahdollisuus nautintoon -oppaasta, joka on keskittynyt pohtimaan eri tavoin vammaisten tai rajoitteisten henkilöiden löytää nautintoa.. Teos on usean seksologin yhteisen työn tulos.
Ymmärtääksesi paremmin seksuaalisuuden moninaisuutta, voit lukea esimerkiksi Mitä BDSM voi tarjota vammaiselle ja miksi siitä tulisi puhua enemmän? – blogipostaussarjasta, jossa käsittelen laajemmin seksuaalineuvonnan lopputyöni teemaa.
Anna oma rauha. Seksuaalisuuden toteuttaminen on intiimiä ja yksityistä. Kunnioita henkilön omaa tilaa ja anna hänelle rauha toteuttaa seksuaalisuuttaan yksin tai yhdessä kumppaniensa kanssa.
Ohjaa lelukauppaan. Seksin harrastamisen, oli se sitten yksin tai yhdessä jonkun kumppanin kanssa, ei tarvitse olla välineurheilua, eli nautinnon saamiseksi ei automaattisesti tarvita leluja. Monissa tilanteissa erilaiset välineet voivat kuitenkin auttaa henkilöä toteuttamaan itseään. Ohjaa ja kannusta lempeästi henkilöä asiantuntevan myyjän puheille, jonka kanssa tämä voi katsella itselleen helppokäyttöisiä ja hyviä välineitä. Se kaikkien mainostama ja kehuma hittituote kun ei välttämättä sovellu itselle lainkaan.
Lue myös: Mikseivät aikuisten lelumarkkinat huomioi kaikkia?
Käytä tarpeen vaatiessa luovuutta. Jos henkilö tarvitsee apua esimerkiksi asentoon pääsemisessä tai hyvän apuvälineen löytämisessä, voi arkisista apuvälineistä olla yllättävä hyöty. Esimerkiksi henkilönosturi, jota käytetään normaalisti henkilön, joka ei voi varata jaloilleen, siirtelyyn, voikin paljastua korvaamattomaksi avuksi asentoon pääsemisessä. Kokeilkaa ja käyttäkää luovuutta. Muistakaa kuitenkin huomioida kaikkien osapuolten, niin apua tarvitsevien kuin sitä tarjoavienkin turvallisuus.
Jokaisella on oikeus seksuaaliseen itseilmaisuun, tarvitsi siihen apua tai ei. Mahdollisesti vammaisen henkilön seksuaalisuuden kohtaavana henkilönä sinä voit auttaa parhaiten seuraavasti: 1. Älä tee oletuksia vaan kohtaa henkilö avoimesti kuunnellen. 2. Auta kipukohdissa jos pystyt ja omaat taidot siihen, mutta muista omat rajasi.
Lämmin kiitos Raila Riikoselle (@ilonkipina) tekstin työstämisestä kanssani.
Lue myös:
Seksuaalisuuden myytit vammaisnäkökulmasta
Millä keinoin vammaisten seksuaalista itseilmaisua voitaisiin tukea?
