Sinulle, minä

SV: Maininta itsetuhoisuudesta. 

Sinulle -juttusarja on sarja kirjeitä, jotka on osoitettu jollekin personoidulle asialle, kuten masennukselle, keholleni tai seksuaalisuudelleni. Vastaavasti voin kirjoittaa sen jollekin tietylle ihmisryhmälle, kuten esimerkiksi kuntoutusammattilaisille tai opettajille. Sarjassa puhun henkilökohtaisesta elämästäni, suoremmin kuin muuten. Juttusarjan muut osat löydät avainsanasta kirje.

Sinulle, minä

En ole aina ollut sinua kohtaan lempeä. Olen vihannut sinua syvästi. Nähnyt pelkkiä vikoja ja riittämättömyyttä. Sättinyt saamattomaksi. Toivonut, ettei sinua olisi. Olen ollut sinulle armoton. Olen kyseenalaistanut osaamistasi ja pystyvyyttäsi enemmän kuin kukaan muu tässä maailmassa. Jos joku kohtelisi ystävääni samalla tavalla, kuin minä sinua, suuttuisin ja huolestuisin. Mutta koska kyseessä olet sinä, ovat ajattelumallini näyttäytyneet mielessäni normaaleina.

Olet kokenut paljon. Paljon sellaisia asioita, joita kenenkään ei pitäisi kokea. Asioita, jotka olet joutunut pitämään sisälläsi, tietäen ympärilläsi olevien ihmisten muuttavan suhtautumistaan sinuun jos ne tulisivat esiin. Osittain olet vaiennut asioista suojellaksesi heitä huolelta. Toisaalta olet tehnyt sen itsesi takia: Et halua päätyä lohduttamaan ja tukemaan muita asiassa joka koskee vain sinua ja sinun kokemuksiasi. Valintasi on täysin oikeutettu.

Muistan, kuinka pienenä vihaisit vammaasi ja yritit peitellä sitä, samalla tietäen sen mahdottomaksi. Nyt puhut avoimesti siitä, millaista on elää vammaisena vammattomille rakennetussa yhteiskunnassa. Et pelkästään hyväksy vammaasi, vaan osaat nähdä sen voimavarana. Sen ansiosta olet päässyt tekemään upeita asioita ja tutustunut joihinkin elämäsi ihanimmista ihmisistä. Vamma ei ole määrittänyt sinua, mutta se on vaikuttanut voimakkaasti maailmankatsomukseesi ja siihen, kuka olet. Olen ylpeä, että huolimatta siitä, että esimerkiksi masennuksesi sanoo sinun olevan riittämätön, olet oppinut rakastamaan itseäsi, vammoinesi kaikkinesi. Kunpa vielä aidosti sisäistäisit sen, ettei vammasuhde voikaan olla stabiili. On täysin ok joinain päivinä tuntea epävarmuutta ominaisuudesta, joka on kulkenut mukanasi koko elämän.

Kasvoit suvussa, joka oli lämmin ja rakastava. Tiesit ympärilläsi olevan ihmisiä, joiden puoleen kääntyä ongelmatilanteissa.  Opit heiltä sisukkuutta ja periksiantamattomuutta, joka on kantanut sinua halki hankalien aikojen. Teillä halailtiin ja osoitettiin välittämistä. Sen sijaan vaikeista teemoista teillä ei puhuttu juurikaan. Uskot sen johtuvan opittujen kasvatusmallien siirtymisestä sukupolvelta toiselle. Etenkin äitisi oli hankala hyväksyä esimerkiksi mielenterveyden ongelmien todellisuutta. Huono olo opetettiin kätkemään. Olet tehnyt paljon töitä oppiaksesi puhumaan pahasta olosta. Näyttääksesi sen, että toisinaan sinäkin tarvitset apua ja tukea. Haluat sisimmässäsi olla toisinaan pieni ja silitettävä, muttet uskalla näyttää sitä. Sinulla on oikeus olla yhtä kauniin keskeneräinen, haavoittuvainen ja erehtyväinen kuin muillakin.

Tuen tarvitsemista ja pyytämistä ei tarvitse hävetä. Olet vähitellen oppinut siihen, ettei omien tunteiden näyttäminen, tai muiden edessä itkeminen, ole asia, mitä sinun tulisi viimeiseen asti välttää. Vanhat käytösmallit ovat juurtuneet tiukkaan, ole itsellesi armollinen.

Olen pahoillani siitä, mitä olet joutunut ihmissuhteissasi kohtaamaan; olipa kyse sitten ystävyyssuhteista tai jostain, missä on romanttisen hailakoita sävyjä. Ei ole yksi, eikä kaksi kertaa, kun ihminen, jolle olet uskaltanut näyttää haavoittuvuutesi, onkin kävellyt pois. Sellainen jättää jälkensä. Toivon sinun oppivan menneisyyden olevan menneisyyttä. Olivatpa ne ihmiset, jotka särkivät luottamuksesi sirpaleiksi, millaisia tahansa, se ei tarkoita tulevien kohtaamisten olevan samanlaisia.

Ymmärrän täysin, miksi sinun on hankala nähdä itsesi rakkauden arvoisena: Menneisyyden kokemukset ja sisäistetty ableismi saavat sinut turhaan näkemään itsesi negatiivisessa valossa. Vaikka kovasti yrittäisit välttää olevasi ihmisperse, olet loppupeleissä ihan huipputyyppi. Tunteiden tunnustaminen, luottamuksen rakentaminen ja tietoisuus siitä, kuinka helposti sen kaiken voi menettää, pelottaa. Syystäkin. Kun päästät jonkun muuriesi läpi, teet sen tosissasi. Se, kuka olet kuoresi sisällä, eroaa voimakkaasti pinnasta. Kannustan sinua kuitenkin ajan kanssa uskaltamaan enemmän. Elämäsi tulee täyttämään aivan uudenlaiset värit, jos uskallat luopua peloistasi.

Koet itsesi usein riittämättömäksi. Et ole ollut tarpeeksi läsnä ystävällisesi, et ole saanut tarpeeksi aikaan. Mielessäsi pyörivät vain ne lukemattomat hommat, jotka sinun tulisi vielä tehdä. Kyseenalaistat itseäsi liikaa. Tiedän sinun harteillasi olevan paljon muiden asettamaa luottamusta. Lakkaa epäilemästä itseäsi. Ei sinulle annettaisi niitä tehtäviä, ellei kykyihisi uskottaisi – syystäkin. Osaat hommasi, vaikka möröt mielessäsi kuiskisivat muuta. Kuuntele läheisiäsi. Anna heidän äänensä muuttua omaksi sisäiseksi ääneksesi. Muista, ettei sinun tarvitse tehdä muiden hommia. Sinun ei tarvitse todistella muille mitään; ei töissä, eikä lähisuhteisessasi. Olet riittävä ja hyvä juuri sellaisena kuin olet. On ok sanoa joskus ei vastuulle. Sinulla on oikeus asettaa rajoja muuallakin kuin somessa tai intiimissä kanssakäymisessä. Toivon sinun oppivan sen ennemmin kuin myöhemmin.  Lamauttavat tunteet mielessäsi suorastaan huutavat, ettet ole ole tarpeeksi, tai et ole tehny tarpeeksi, tai että olet huijari, johtuvat paineista, joita yhteiskunta ja sinä itse olette päähäsi juntanneet. Ne eivät ole totuuksia.

Sanon tämän liian harvoin: Olen ylpeä sinusta. Ylpeä siitä, ettet tehnyt itsellesi mitään niinä synkkinä iltoina, jolloin lääkekaapin pohjalla oleva purkki tuntui liian houkuttelevalta. Olen ylpeä siitä, kuka olet nyt. Olet puhunut tärkeistä yhteiskunnallisista epäkohdista suurilla areenoilla. Kukaan ei olisi uskonut sitä tytöstä, joka tärisi kauhusta ennen esitelmän pitämistä, eikä meinannut saada sanaa suustaan. Nyt pidät yleisöille puhumisesta. Rakastat niitä kohtaamisia.

Olet jaksanut taistella byrokratiaa vastaan silloin, kun sinut on yritetty nujertaa sen alle. Olet päässyt yli lohduttomalta tuntuneesta “Kuuluuko seksuaalisuus minulle?” pohdinnasta. Osaat nähdä seksuaalisuuden voimavarana. Mikä tärkeintä, autat nyt muita, joille seksuaalisuus aiheuttaa päänvaivaa ja toisinaan myös huolta. Puhut rohkeasti asioista, joista muut valtaosin vaikenevat. Se ei ole itsestäänselvyys. Muistan, kuinka kymmenen vuotta aiemmin itkit pohtiessasi, voitko koskaan olla tasavertainen kumppani kenellekään, sillä ajatus seksuaalisuudesta osana sinua – seksistä nauttimisesta puhumattakaan – tuntui niin kaukaiselta. Olet kulkenut valtavan matkan. Nuorempana, vaikket puhunutkaan siitä kenellekään, epäilit mahdollisuuksia saavuttaa unelmiasi. Nyt menet rohkeasti kohti haaveitasi, etkä anna kenenkään seistä tielläsi. Luota itseesi, kuten muut luottavat sinuun.

Rakas minä, suhteemme ei ole ollut täydellinen. Kiitos, että hetkellisistä toiveistani huolimatta olet yhä siinä. Toivon sinulle kaikkea hyvää, toivon suhteemme tasaantuvan. Ennen kaikkea toivon, sinun saavuttavan kaiken, mitä elämässäsi tahdotkaan saavuttaa. Ennen kaikkea toivon sinun ymmärtävän, että olet riittävä ja rakastettu juuri tuollaisena