Sinulle-juttusarja koostuu kirjeistä, jotka olen kirjoittanut hyvin henkilökohtaisesta lähtökohdasta. Niissä puhun avoimemmin omasta elämästäni, kuin missään muissa blogini jutuista. Kirjeet on voitu kirjoittaa esimerkiksi jollekin personoidulle asialle, kuten masennukselleni, tai jollekin tietylle ihmisryhmälle, kuten hoitajille. Muut juttusarjan osat löydät tagilla kirje.
Sinulle, häpeä.
Sinua pidetään usein maailmanloppuna, niin olen minäkin pitänyt. Olen antanut sinun lamaannuttaa itseni. Toimia jarruna silloin, kun siinä ei ole ollut mitään järkeä. Olen vältellyt sinua viimeiseen asti. Välttänyt asioiden tekemistä, tai jopa jättänyt ne väliin, jotta minun ei tarvitsisi kohdata sinua.
Olet ollut läsnä elämäni kaikissa hetkissä. Kun nuorempana katsoin peilistä kehoani, näin vain toimintarajoitteeni. Peilissä selkäni takana seisoit sinä, pirullinen virne naamallasi. Olin varma, että suorastaan nautit siitä, kun sait vamman kanssa kriiseilevän nuoremman itseni kyyneliin. Pidin sinua sadistina, vihasin sinua. Silti olin otteessasi. Kun nuorempana jouduin pyytämään apua jossain, kouraisit sydäntäni. Pääsit tekemään niin vain, koska yhteiskunnassamme on narratiivi, jonka mukaan kaikesta tulisi selvitä itse. Jonka mukaan muiden tarvitseminen olisi heikkoutta. Narratiivi, jonka mukaan vammaisuudessa olisi jotain huonoa. Edelleen virnuilet minulle, jos joudun pyytämään apua tuntemattomalta. Joudun taistelemaan, jotta saisin sinut pois mielestäni; työnnettyä niin kauas, ettet pysty enää hidastamaan minua.
Olit läsnä elämässäni silloin, kun minun piti lukea tekstejäni ääneen. Olin varma, että en osaa, että joku muu kuitenkin kirjoittaa minua paremmin. Olin vakuuttunut siitä, että olin vain hutiloinut, ettei ketään kiinnosta. Silloin sinä vasta riemuitsitkin, kun joku luki hyvin valmistellun tekstin juuri ennen minua. Nykyäänkin, vaikka olisinkin jollain ihmeen kaupalla innoissani lukemassa omaa tekstiäni, saat sanat juuttumaan kurkkuuni välittömästi, jos kuulen vaikuttavan tekstin ennen omaa vuoroani. Vaikka olisimme tasavertaisia tekstintuottajia, minä ja kirjoittajatoverini, en näe asiaa niin, kiitos sinun. Saat minut epäilemään itseäni.
En ole tavoitellut kaikkia unelmiani, koska ne ovat tuntuneet vääriltä tai toiveajattelulta. Olet saanut minut vähättelemään ja inhoamaan itseäni. Olen kyseenalaistunut intohimojani vuoksesi. Yhteiskunta ovat opettanut joidenkin asioiden olevan epäsopivia kaltaiselleni – olivatpa ne sitten epäsopivia naiselle, aikuiselle tai vammaiselle.
Nykyään sanon mielipiteitäni kohtalaisen rohkeasti, mutta aina niin ei ole ollut. Jos olen ollut eri mieltä kuin valtaosa ihmisistä, on ahdistukseni ollut suuri. Pieni minä tahtoi kuulua joukkoon, ei erottua massasta. Liian monta kertaa olet saanut minut vaikenemaan, myös silloin, kun jälkikäteen ajateltuna minun olisi pitänyt avata suuni.
Nykyään ymmärrän sinua, häpeä. Olet väline, minkä avulla tulkita sosiaalisia tilanteita, analysoida omaa käytöstä suhteessa muihin. Enää et ole minua niin voimakkaasti kahleissasi pitävä mahti. Et ole erehtymätön. Olet joskus olennainen osa sosiaalisia tilanteita: viestiessäsi esimerkiksi siitä, kuinka tulin sanoneeksi jotain väärin. Kuiskaat vinkin, kuinka minun tulisi pyytää anteeksi. Noina hetkinä olen sinusta kiitollinen. Autat minua navigoimaan. Nykyään käsitän sinun olevan vain osan ajasta aito, aiheellinen reaktio. Osan ajasta saat voimasi yhteiskunnallisista normeista, joissa ei ole välttämättä mitään järkeä. Normeista, joista meidän tulisi ehkä pyrkiä eroon. Normeista, joihin en haluakaan nojata toimintaani.
Minun, tai kenenkään hyvään pyrkivän, ei tule koskaan hävetä sitä, kuka on. Tämä ei tarkoita, että pitäisin itseäni virheettömänä. Ei suinkaan. Minussa on paljon kehitettävää, mokailen alituiseen. Pyrin syleilemään itseäni kaikista virheistäni huolimatta. Olen oppinut, ja opettelen edelleen, hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Kehoaan ei tarvitse hävetä, jos se ei mahdu kauneusihanteiden sisään. Ainoastaan harvat mahtuvat. Ihanteet ovat tekaistuja, eivät faktoja. Kehoni ei toimi, kuten kehojen oletetaan toimivan. Se ei aina tottele kaikkia toiveitani. Toisinaan se on nihkeissä virheasennoissa. Tämä ei tarkoita, ettenkö voisi olla helvetin pätevä ja aivan helvetin kuuma.
Rakas häpeä: Olen vihannut sinua sen vuoksi, miten nuorempana minua rajoitit. Olen kyseenalaistanut koko olemassaoloni vuoksesi. Olen toivonut olevani täysin häpeilemätön, sillä minusta on tuntunut, että sinun takiasi en elä lainkaan. Nyt ymmärrän, että olisin ilman sinua luultavasti enemmän tai vähemmän kusipää, enkä juuri miettisi tekojani. Nyt autat minua harkitsemaan. Haluan pitää sinut elämässäni. Enää et saa kuitenkaan hallita. Olet vain tunne, et komentajani.
