Länsimaisessa kulttuurissa yksiavioisuus eli monogamia on ollut pitkään vallalla oleva käytäntö, sekä vakavan ja vakavasti otettavan parisuhteen merkki. Se ei kuitenkaan ole ainoa tapa järjestää ihmissuhteita, eikä historiallisestikaan ole aina toimittu niin.
Monisuhteisuudesta puhutaan yhä enemmän. Tämä on hyvä, sillä kaikille monogamia ei sovi. Samaan aikaan se, että teemasta puhutaan enemmän, voi herättää kiinnostuksen verrattain epätyypillisiä suhdemuotoja kohtaan myös sellaisissa ihmisissä, joille luonnollisempaa on olla romanttisesti sitoutunut vain yhteen ihmiseen.
Suhdemuodosta riippumatta parisuhdetta ei tule pitää itsestäänselvyytenä, vaan siitä tulee käydä keskusteluja ja sen eteen tulee tehdä töitä.
Mitä kuitenkin toivoisin jokaisen miettivän pohtiessaan, onko polyamoria omalla kohdalla kokeilemisen arvoista? Entäpä mitä keskustella kumppanin kanssa ennen mahdollisen monosuhteen avaamista, tai ennen kuin tapailu alkaa muistuttaa vakiintunutta rakkaussuhdetta?
MITÄ TULISI MIETTIÄ ITSEKSEEN?
Mikä on motiivini polysuhteeseen? Syitä siihen, miksi tahtoo normiepätyypillisen suhteen, on hyvä miettiä. Itselläni syy oli helppo: Olin aina ollut kova ihastumaan, ja vaikken koskaan monosuhteessa ollessani toiminut näiden tunteiden pohjalta, koin siitä syyllisyyttä. Vaikka tutustuin polyamoriaan vasta muutama vuosi sitten ex-naisystäväni myötä, olen aina ajatellut ihmisen voivan rakastaa useampaa samaan aikaan. Motiiveja polysuhteille voi olla monia, eivätkä mitkään sisäsyntyiset motivaatiot ole toisiaan huonompia.
Sen sijaan toisen vuoksi ei kannata koskaan lähteä suhdemuotoon oli se sitten monogaaminen tai polyamorinen. Suhdemuoto ja sen sopivuus itselle vaikuttavat merkittävästi hyvinvointiin. Toinen ihminen voi olla kimmoke jonkin suhdemuodon kokeilemiseen, mutta pelko esim. toisen menettämisestä ei saa ohjata elämänvalintoja. Jos lähtee polyilemaan vain, koska toinen on polyamorinen, ei siitä useinkaan seuraa mitään hyvää: Polyt eivät ole immuuneja mustasukkaisuudelle, ja jos sisäsyntyistä motivaatiota normiepätyypilliselle suhdemuodolle ei ole, saattavat mustasukkaisuus ja epävarmuudet tuntua musertavilta. Samalla saattaa tulla etsimällä etsineeksi suhteita, jotta nallekarkit menisivät tasan. “Jos hänellä on muita kumppaneita, tulee minullakin olla” -ajatus ei koskaan kanna pitkälle. Kumppaneita ei löydy elämään etsimällä, vaan sattumalta, kun antaa tilanteiden kehittyä rauhassa omalla painollaan.
Huom! Myöskään sellaisen tilanteen, jossa on mahdollisimman monta kumppania tai panoa samaan aikaan, havitteleminen ei ole kannatettavaa. Polyamorian idea ei ole kerätä mahdollisimman monia tyyppejä ympärilleen. Monisuhteisuuden ydin on moninaisen samanaikaisen rakkauden sallimisessa ja mahdollistamisessa, JOS sellainen sattuu kohdalle.
Millaisia ajatuksia omaan hierarkiasta? Suhdehierarkiat ovat mielestäni asia, jota jokaisen tulisi miettiä. Tarvitaanko niitä? Itse erotan tunnetason hierarkian ja käytännön hierarkiat toisistaan. Tunnetason hierarkialla tarkoitan ajatusta siitä, että Joona olisi tärkeämpi kuin Janette. Tällaiseen en omalla kohdallani usko, vaikka tiedän sen monen muun kohdalla todeksi. Mikäli rakastan useampaa ihmistä yhtä aikaa, voi rakkauteni heitä kohtaan olla hyvin erilaista, mutta silti yhtä vahvaa. Jaetut elämänkokemukset ovat muovanneet suhdetta ja siksi on luonnollisempaa haluta jakaa kokemukset x y ja z jonkun kanssa, kun taas toisessa tilanteessa haetaan esim. tukea toiselta ihmiseltä.
Käytännön hierarkiat tulevat mielestäni oleellisiksi silloin, jos asuu jonkun kanssa. Käytännön hierarkioilta ei oikeastaan voi edes välttyä edellä kuvatuissa tilanteisssa. Lasten kuuluu mennä edelle, joten luonnollisesti lasten vanhempi, jos tämän kanssa ollaan yhdessä, omaa käytännön syistä enemmän aikaresursseja kalenterista. Tämä ei välttämättä tarkoita kumppanin, jonka kanssa lapsia on hankittu, olevan emotionaalisella tasolla muita tärkeämpi. On myös olennaista miettiä, mikäli sellainen tilanne sattuisi kohdalle, olisiko valmis suhteeseen tyypin kanssa, jolla on perhe toisen kumppanin kanssa, vai aiheuttaako se liikaa epävarmuutta esim. siitä, onko toiselle tärkeä?
Samalla lailla, jos asuu kumppanin kanssa, on mielestäni täysin loogista, että hänellä on käytännön asioissa enemmän sanavaltaa, kuin vaikkapa kauempana asuvalla etäkumppanilla. Ilman kysymystä: “Onko Millan ok tulla keskiviikkona tänne viettämään mun kanssa treffi-iltaa?” ei voi marssittaa toista ihmistä kotiin, jonka jakaa jonkun muun kanssa. Vaikka elo olisi siltä osin hyvin kämppismäistä, ettei toisten kumppanien tai satunnaisempienkaan deittien pyöriminen nurkissa haittaisi sinua ollessasi kotona, ei tilanne aina ole tämä. Jos mahdollista metamurua, eli kumppanin deittiä, ei tunne, saattaa ainakin deitille tulla hyvin kiusaantunut olo. Vaikka toisen tuntisi, tai olisi hyvin läheisissäkin väleissä metamurun kanssa, ei kodissaan aina jaksa ihmisiä. Kysyminen on kohteliasta.
Millaiset resurssit minulla on suhteille? Toisin kuin monogamianormi usein ohjaa meidät ajattelemaan, ei kumppanin kanssa tarvitse jakaa kaikkia mielenkiinnon kohteita, aikaa tai mielipiteitä. Polyamoriassa romanttiset suhteet voivat olla keskenään hyvin erilaisia. Siinä, missä toisessa suhteessa ehkä asutaan yhdessä, voi toisessa suhteessa riittää näkeminen kerran viikossa vaikkapa viikonlopun ajan. Tapaamisten määrä ei kerro mitään suhteen vakavuudesta tai sen intensiteetistä. Tärkeää on se, että suhteen osapuolten tarpeet ja toiveet kohtaavat.
Etenkin treffaillessa on tärkeä kysyä itseltään: Millaiset resurssit minulla on tarjota tälle ihmiselle? Jos tuntuu, ettei aika riitä nykyisillekään kumppaneille, ei kannata antaa treffi-ihmiselle kuvaa, että sinulla olisi runsaasti aikaa hänelle. Kannattaa sanoittaa suoraan, mihin on aikaa ja mahdollisuuksia, ettei tule vahingossa johtaneeksi toista harhaan ja sitä kautta loukanneeksi. Toisaalta voi myös miettiä, onko hirvittävän kiireisessä elämäntilanteessa järkevää deittailla. Kahvilla käyminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen ilman ennakko-oletuksia tai toiveita on tietysti aina hyvästä, sillä siinä voi oppia uutta itsestään ja/tai maailmasta, sekä saada uusia ystäviä.
Myös suhteissa on välillä hyvä miettiä omia resurssejaan ja sanoittaa niitä kumppanille. Ihmisen aika ja voimavarat kun eivät ole stabiileja, vaan jatkuvassa muutoksessa elämäntilanteen mukaan.
Millainen olen kommunikoimaan ja käsittelemään tunteita Toimiva monisuhteisuus vaatii kommunikaatiota, mutta toimii myös sen loistavana opettajana. Ihminen, jota on opetettu koko elämänsä hautaamaan tunteensa pinnan alle, tai jonka on hyvin hankala sanoittaa omia tarpeitaan, on mitä luultavimmin ongelmissa polysuhteessa. Samoin käy, mikäli on omistushaluinen. Mustasukkaisuus on normaali tunne, eikä sitä tarvitse hävetä tai säikähtää. Olennaista on se, kuinka sitä pystyy sanoittamaan muille ja käsittelemään. Mustasukkaisuuden ei kuitenkaan tule hallita kokijansa elämää, tai muuttua kohteensa kontrolloinniksi.
Polysuhteeseen haluava tai ryhtyvä voi pyrkiä ensin pohtimaan omaa kommunikaatiotaan: Missä olen hyvä? Mitä minun tulisi vielä oppia? Millaisissa tilanteissa minun on haastavaa kommunikoida? Miten reagoin riitatilanteissa? Mitä toivoisin keskustelukumppanilta, jotta minun olisi mahdollisimman helppoa kommunikoida? Omien vahvuuksien ja haasteiden selkiydyttyä niistä on hyvä puhua myös (nykyisille ja tuleville) kumppaneille.
MITÄ TULISI MIETTIÄ KUMPPANIN KANSSA?
Etenkin monisuhteisuuden alkumetreillä meidät saattaa vallata halu lukea kaikki monisuhteisuudesta koskaan kirjoitetut kirjat. Teoksista voi saada ajatuksia, joiden avulla haastaa mononormin syvälle juurtuneita malleja. Tapoja järjestää suhteita on yhtä monia kuin ihmisiä, joten keskustele avoimesti kumppanisi kanssa.
Säännöt. Jokaisessa parisuhteessa on omat sääntönsä. Rakkaussuhteen sääntöjen ei tule kumota toisten suhteiden sääntöjä. Esimerkiksi seksuaaliterveydestä ei sovi tinkiä.
Osa ihmisistä kavahtaa sanaa sääntö yhdistettynä parisuhteisiin. Suhdesääntöjen tarkoitus ei ole kontrolloida kumppanin käytöstä saati tunteita muita ihmisiä kohtaan. “Toiseen ei saa rakastua” on esimerkki säännöstä, joka harvoin toimii. Sääntöjen tarkoitus ei siis ole kontrolloida, vaan niiden kautta sanoitetaan esim. huolenaiheita ja sovitaan yhteisiä käytänteitä, joiden avulla suhteen kaikilla osapuolilla on hyvä olla. Kunnioittamalla yhdessä sopiamianne sääntöjä kunnioitatte myös toisianne.
Kumppanin kanssa on hyvä miettiä muun muassa seuraavia juttuja: Haluammeko kuulla toistemme treffeistä muiden kanssa ja jos haluamme, millä tavalla? Minkälaista ja kuinka tiivistä kommunikaatiota toivomme? Mitä meistä saa kertoa treffikumppaneille, entäpä toisille kumppaneille? Onko jotain sellaista, mitä ei toivoisi muiden kanssa tehtäväksi? Saako toisen kavereita deittailla? Jos itse haluaa lapsia ja kumppani ei, miltä tuntuu, jos toinen lähtee etsimään kumppania, jonka kanssa hankkia jälkikasvua? (Tämän pohtiminen on erityisen tärkeää silloin, jos olette primäärisuhteessa.) Millaisten seikkojen vuoksi tuntisin oloni loukatuksi? Jos olette toistenne ensimmäisiä polykumppaneita, on hyvä pohtia, onko teillä kaipuuta hierarkisiin suhteisiin. Polyamoriassa hierarkia ei ole pakollista, mutta monelle se saattaa luoda turvallisuuden tunnetta. Joillekin hierarkia voi määräytyä sen mukaan, kenen kanssa asuu. Nämä ihmiset näkevät pesäkumppanin olevan muita ylempänä. Sääntöjä, samoin kuin toisen fiiliksiä suhteesta, on hyvä pysähtyä ajoittain tarkastelemaan uudestaan, esim. elämäntilanteiden muuttuessa.
Ajatukset polysuhteesta. Siinä, missä omaa kantaa monisuhteisuuteen on hyvä pohtia yksin, on vastaavia keskusteluja hyvä käydä myös kumppanien, tai jopa potentiaalisten sellaisten kanssa: Miksi kokee polyyden omakseen tai kokeilemisen arvoiseksi? Mikä saattaa osoittautua tai on osoittautunut haasteelliseksi? Mitä toivoo suhteiltaan? On tärkeää huomata, ettei yhdenkään polysuhteen tarvitse noudattaa tiettyä kaavaa, eikä ulkopuolisten kyseenalaistavasta asenteesta tarvitse välittää. Olennaista on kysyä, kohtaavatko eri osapuolten tarpeet kussakin suhteessa, ja tulevatko nämä tarpeet tyydytetyiksi. Jos toivoo vaikkapa kihlausta, jonkun kumppanin kanssa, muuttaako se suhteet hierarkisiksi tai jo olemassa olevia hierarkioita?
Millaisia pelkoja monisuhteisuuteen, tai totutun tilanteen muuttumiseen liittyy ja miten niitä voisi käsitellä? Miten tulla ulos polykaapista läheiselle? Miten vastata mahdollisiin kysymyksiin?
Terveys ja turvallisuus. Seksuaaliterveydestä on aina syytä pitää huolta, eli puhua ehkäisystä kumppanin kanssa ja käydä säännöllisesti testeissä. Kun on puhe taudeista, ei ole vastuussa vain itsestään, vaan kaikista niistä, joiden kanssa on fyysisesti intiimissä kanssakäymisessä. Polyamoriassa vastuu ehkäisystä ja tähän liittyvästä keskustelusta korostuu. Kuviota kun eivät muodosta vain ne ihmiset, joiden kanssa itse makaat, vaan kaikki he, joiden kanssa kumppanisikin pelehtivät.
Polysuhteilu ei ole rakettitedettä. Ennen monisuhteisuuteen ryhtymistä ja luonnollisesti myös sen aikana, on kuitenkin hyvä tehdä laajamittaista itsetutkiskelua ja kuunnella herkästi sitä, mitä sydämellä on sanottavana. Lisäksi on tärkeää pohtia myös omaa kommunikaatiota ja siihen liittyviä haasteita, tarpeita ja toiveita. Onnistunut monisuhteisuus lähtee sisäsyntyisistä motiiveista, ei ulkoisista paineista.
Lue myös:
Miksi monogamianormista olisi päästävä eroon?
Ennakkoluuloja polyamoriasta
Deittailun punaiset liput
Miten parantaa kommunikaatiota?
Kynäniekan salaiset mietteet 