Sinulle, vammainen opiskelija

Postauksen kuvat on toteutettu AI:n avulla.

Sinulle-juttusarja on sarja kirjeitä eri tahoille, olivatpa ne sitten henkilöitä tai personoituja asioita, kuten masennus tai syömishäiriö. Kirjeet erovat muusta sisällöstäni, sillä en niinkään takerru faktatietoon ja yleisiin havaintoihini, vaan puhun suoraan sydämestä ja omasta kokemuksesta. Nämä tekstit ovat siis henkilökohtaisempia kuin muut kirjoitukseni. Muut juttusarjan osat löydät tagilla kirje.

Sinulle, vammainen opiskelija,

Oletko vammainen, joka on aloittamassa uudessa opinahjossa, tai miksei jatkamassa jo käynnissä olevia opintoja? Tämä kirje on sinulle, olitpa missä vaiheessa opintoja tahansa. Eniten saat tästä irti toista astetta tai korkeakoulua aloittavana tai näitä jo käyvänä opiskelijana.  

Millaisia ajatuksia koulun alku tai opintojen jatkuminen sinussa herättävät? Puhkutko intoa uuden oppimisesta? Odotatko kovasti kavereiden näkemistä tai rutiineihin palaamista? Vai ahdistaako mielen sopukoissa jo ajatus alati kasvavasta työmäärästä? Pelottaako ableismin, eli vammaisten syrjinnän, kohtaaminen? Hokeeko pieni ääni päässäsi, kuinka sinun pitäisi olla aiempaa parempi ja suoriutua vieläkin tehokkaammin? Kaikki nämä tunteet ovat ymmärrettäviä, eivätkä välttämättä sulje toisiaan pois.

Jos et ole vielä aloittanut opintoja toisella, tai varsinkaan kolmannella asteella, saatat pohtia tulevaisuuttasi. Miltä se näyttää? Se on tavallista. Kaikki nuoret pohtivat, mikä heistä voi tulla isona. Minun kohdallani tuo kysymys muotoutui kuitenkin muotoon: “Mikä minusta voi tulla isona, sillä olen vammainen?” Sama voi käydä sinullekin. Kehotan sinua kuitenkin miettimään, mitä HALUAISIT tehdä. Vasta kun itseä kiinnostavat polut ovat selvillä, on hyvä alkaa pohtimaan, millaiset mahdollisuudet olisi näitä tulevaisuuden haaveita realistisesti toteuttaa. Pyydä tarvittaessa apua pohdinnoissa esimerkiksi opinto-ohjaajilta, sinut tuntevalta terapeutilta tai vanhemmalta.

Vaikka tulevaisuus itsessään ei pelottaisi, opintoihin liittyvät kohtuuttomat vaatimukset voivat pelottaa. Opiskelu ei ole yhdellekään nuorelle helppoa nykypäivänä. Koulutuksesta leikataan ja yhä useammat jutut tulisi opetella itse. Moni nuori ei siihen pysty, vaan tarvitsisi ohjausta ja tukea, mahdollisesti joitain yksilöllisiä järjestelyjä. Samaan aikaan paineet valmistua nopeammin ovat kovat. Koska tuista leikataan, täytyisi ihmisen jollain ilveellä jaksaa käydä samalla töissä. Kuka vain voi uupua. Haasteista huolimatta kannustan sinua opiskelemaan, mikäli terveytesi sen sallii. Opintojen jälkeen sinulla on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa taloudelliseen tilanteeseesi. Sitä paitsi, vaikka puhun opiskelumaailman haasteista, on opiskeluaika myös ihanaa: sinulla on mahdollisuus tutustua siihen, kuka olet ja mitä haluat. Opit valtavasti paitsi itsestäsi, myös ympäröivästä maailmasta. 

Vammaiselle opiskelumaailma ja siihen liittyvät realiteetit voivat näyttäytyä entistä suurempina haasteina. Suorituskeskeisessä kulttuurissa arvotamme koulumenestyksen ja kovan puurtamisen korkealle. Koska yhteiskunta syöttää meille jatkuvaa viestiä huonommuudesta, syntyy toimintakykynormista poikkeaville helposti tarve “todistaa paikkansa” yhteiskunnassa ja painaa hommia opintojen parissa kahta kauheammin. Usko minua, sillä puhun kokemuksesta: itsensä uuvuttaminen hyvien arvosanojen nimessä ei kannata. Sitä paitsi sinun ei tarvitse todistella kenellekään mitään. Olet hyvä tuollaisena. Sillä ei ole väliä, milloin valmistut, tai mitä arvosanoja saat. Tärkeintä on, että voit hyvin, ja opit itseäsi tulevaisuudessa hyödyttäviä tietoja ja taitoja.

Jokaisella on yksilöllinen tapa oppia ja jokainen kaipaa eri asioita oppiakseen. Vaikka vamma ei määritä sinua tai polkuasi, voi se vaikuttaa merkittävästi opiskelumatkaasi. Jos sinusta tuntuu, että koulussa aika menee vain selviämiseen ja oppiminen kärsii, on sinun mahdollista pyytää yksilöllisiä opiskelujärjestelyjä: oikeutta yksityiseen koetilaan, enemmän koeaikaa, avustajan läsnäoloa koetilassa, suurempia kuvia ja niin edelleen.

Erityisjärjestelyjen pyytäminen ei ole menoa sieltä, mistä aita on matalin. Niiden tarkoitus on taata, että kykenet opiskelemaan muiden tavoin. Tärkeintä on muistaa, ettei olennaista ole se, miten sisäistät asioita, vaan se, että uuden oivaltamista ylipäätään tapahtuu. Pohdi siis rohkeasti, millaisia erityisjärjestelyjä saatat kaivata ja puhu siitä koulutusalasi asiasta vastaavan henkilön kanssa. Muista myös, etteivät haasteet opinnoissa ole suorassa linjassa työelämässä pärjäämisen kanssa, sillä nämä ovat kaksi eri maailmaa, jossa pätevät erilaiset lainalaisuudet ja toimintalogiikat. Opiskelun haasteista huolimatta voit kehittyä alasi huipuksi. 

Pärjäämisen ja kompensoinnin tarve ei välttämättä ole vain halua saada hyviä arvosanoja. Se voi olla myös vastareaktio opiskelussa ilmenevään ableismiin. Ableismi voi ilmetä opinnoissa monin tavoin: Opettajat eivät välttämättä osaa suhtautua vammaasi. Saatat jäädä ulkopuolelle ryhmätilanteista. Oikeuttasi opiskella yhdessä muiden kanssa samassa tilassa tasa-arvoisesti ei välttämättä nähdä yhtä arvokkaana. Se ei ole oikein. Sinun ei tarvitse sietää sitä. Ota asia puheeksi, tai jos tunnet, ettei sinulla ole voimavaroja käydä keskusteluja yksin, ota joku tueksesi. Puhukaa lehtoreille ja heidän työnantajilleen. Tarvittaessa voitte olla yhteydessä jopa yhdenvertaisuusvaltuutetuun, työsuojeluviranomaiseen tai yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan. Tiedän taistelun uuvuttavan, se kuitenkin kannattaa. Autat myös jälkeesi tulevia opiskelijoita saamaan tasa-arvoista kohtelua. Osa ableismista voi olla tiedostamatonta. Jos ihmiset eivät ole aiemmin olleet tekemisissä vammaisuuden kanssa, eivät he välttämättä tiedä, mitä kaikkea tulisi osata ottaa huomioon. Pyri puhumaan opettajan kanssa erityistarpeistasi ennen kurssin alkua. Jos sinua helpottaa, voit pitää myös lyhyen puheenvuoron opiskelutovereillesi vammastasi ja siitä, miten se (voi) näkyä keskinäisessä olemisessanne. Muista kuitenkin, ettei sinulla ole mitään velvollisuutta pitää tätä puheenvuoroa, ellet itse halua. Sinulla ei ole velvollisuutta tehdä koululle ilmaiseksi esimerkiksi esteettömyyskartoitusta tai muuta yleistä yhdenvertaisuustyötä. Esimerkiksi esteettömyyskartoituksia varten on olemassa koulutettuja ammattilaisia.Pidä puolesi ja muista arvosi.

Ilman paineita pärjäämisestä ja opiskelumaailman ableismiakin opiskelijaelämä voi näyttäytyä sinulle hyvin erilaisena suhteessa vammattomaan. Arjen hommissa voi mennä kauemmin aikaa, joten aikaa opiskeluun työnteosta puhumattakaan ei välttämättä ole. Vaikka aikaa olisi, ei keho tai mieli välttämättä jaksa. Moni meistä tarvitsee aikaa lepäämiseen keskivertoa enemmän. Vaikka aikaa ja jaksamista olisi, ei kukaan vain “mene töihin” nykypäivänä, vaikka hallitus sanoisi mitä. Vammaiselle työn tekeminen opintojen lisäksi voi olla haastavaa jaksamisen ohella työkulttuurissa vahvoina elävien ajatusten takia. Vammainen nähdään usein perusteettomasti vammatonta huonompana työntekijänä. Talous voi siis syystä huolettaa. Haluan kuitenkin sanoa sinulle kaiken järjestyvän jotenkin. Yritä olla ottamatta yhteiskunnan vaatimuksia ja negatiivista suhtautumista itseesi. Sinussa ei ole vikaa, järjestelmässä on. Vaikka tilanne on ahdistava, kukaan ei hyödy siitä, jos palat loppuun. 

Vaikka opiskelu viittaa oppimiseen, ei opiskelijuus kiteydy vain siihen. Mikäli olet korkeakoulussa tai toisella asteella, ovat erilaiset karkelot kiinteä osa opiskelijakokemusta ja tarjoavat loistavan paikan verkostoitumiseen. Monelle nuorelle sosiaaliset riennot voivat olla jopa oivaltamista tärkeämpi anti. Se on ok, sillä jokainen tarvitsee hauskanpitoa ja sosiaalisia suhteita. Ties vaikka löytäisit rinnallesi ne merkittävimmät ihmiset opintojen kautta. Sinulla on oikeus olla tapahtumissa. Sinulla on oikeus heittäytyä villiksi ja koetella rajoja. Olen pahoillani, jos joudut selvittelemään tapahtuman esteettömyystietoja, tai huomaat, että tapahtuma toisensa jälkeen on järjestetty esteellisissä tiloissa. Jos vain jaksat, muistuta bileitä järjestävää tahoa (esimerkiksi ainejärjestöä) myös heistä, jotka poikkeavat normeista. Pyydä ottamaan esteettömyystiedot ylös. Kun pääset bileisiin, muista, ettei vamman tule rajoittaa hauskanpitoa. (Muista toki kaikkien turvallisuus – eli pidä sillä tavoin järki päässä.)

Haluan vielä muistuttaa sinua seuraavasta: Olethan itsellesi armollinen ja kuuntelet itseäsi. Vaikka elämä on paineistettua, on tämä sinun elämäsi. Et ole kenellekään velkaa mitään. Jos joudut jaksamisen takia hidastamaan tahtia, tai vaikka lopettamaan, et ole epäonnistunut. Et ole epäonnistunut myöskään silloin, jos haluat vaihtaa alaa. Ihmisen arvo ei ole hänen suorituksissaan vaan siinä, millainen hän muita kohtaan.

Rakas vammainen opiskelijanuori, toivon, että löydät polkusi. Toivon sinun olevan itseäsi kohtaan armollisempi, kuin minä olin. Toivon, että nautit oppimisesta, mutta muistat myös nauttia elämästä. Muista: sanoi yhteiskunta mitä hyvänsä, olet arvokas ilman jatkuvaa suorittamista, ihan vain omana itsenäsi. Sinulla on vammastasi huolimatta samanlainen oikeus elää, mokata ja näkyä kuin muillakin. Jos joskus tuntuu, että olet yksin, et ole. Me muut rammat opiskelijat olemme täällä, valmiina jakamaan kokemuksia.

Lue myös:
 Ennakkoluuloja vammaisista
Mistä ableismissa on kyse?
Miksi vammaisia on työmarkkinoilla niin vähän?
Miksi kompensoimme?