Avoin puhe murtaa ennakkoluuloja

Tasa-arvosta puhutaan paljon, mutta todellisuus on, että vielä vuonna 2019 yhteiskuntamme on siitä kaukana. Eri vähemmistöryhmiin kohdistuu edelleen käsittämätön määrä ennakkoluuloja. Pyörätuolia käyttävänä, vammaisena, kohtaan niitä päivittäin.  Jo pelkästään kadulla kulkiessani minuun saattaa kohdistua kummastuneita ja halveksiviakin katseita. Vammaisuuteen liittyy pelkoa ja ennakkoasenteita, sillä asioista ei edelleenkään uskalleta puhua oikeilla nimillä eikä avoimesti. Vammaisuus on edelleen, järjestöaktivistien toimesta huolimatta, tabu. Todellisuudessa ihmisten pitäisi uskaltaa kysyä heitä mietityttäviä asioita avoimemmin. Vain avoimuus voi viedä meitä lähemmäs tasa-arvoa ja ymmärrystä.

Olen toiminut vuodesta 2015 Invalidiliiton kokemuskouluttaja.  Toiminnan idea on se, että kierrän eri tahoilla kertomassa oman kokemukseni kautta vammaisuudesta tilaajatahon teemoista.  Teemana voi olla esimerkiksi kuntoutus, seksuaalisuus tai vamman vaikutus psyykkeeseen. Kaikki nämä ovat asioita, joista ei puhuta tarpeeksi, ainakaan oikeissa konteksteissa. Kokemuskouluttajatoiminnan pitäisi olla laajempaa. Meidän tulisi rummuttaa toimintaamme voimakkaammin, tehdä itsemme näkyväksi

Mikä sai minut aikanaan ryhtymään kokemuskouluttajaksi? Se, että haluan olla mukana rakentamassa yhteiskuntaa, jossa ihmisiä uskalletaan lähestyä avoimemmin ja estotta. Me vammaiset olemme ihmisiä aivan kuten kuka tahansa muukin. Me vain liikumme tai kommunikoimme asteen eri tavalla. Tarvitsemme hiukan enemmän apua kuin vammattomat, mutta yhtälailla meillä on oikeus tulla kohdatuksi persoonina, omina itsenämme.   Haluan haastaa ihmisiä kysymään ja kohtaamaan. Tahdon olla luomassa avointa vuorovaikutusta, tarjota areenan, jossa yleisöni voi kysyä asioita, joita se ei ole muuten uskaltanut tiedustella. Parasta luennoimisessa on se, kun yleisön joukossa näkee ihmisiä, joiden kasvoilta huomaa selvästi, että he ovat oivaltaneet jotain. Sydäntäni lämmittää aina, kun saan yleisöltä vilpitöntä kiitosta.

Täytyy myöntää, että kokemuskouluttajuudessa on nurja puolensakin. Etenkin silloin, kun on vetänyt saman päivän aikana monta luentoa, saattaa takki olla päivän päätteeksi tyhjä.  Päästäähän luennoitsija puheenvuoronsa aikana joukon tuntemattomia ihmisiä iholleen. Etenkin normaalisti yksityisyydestään tarkalle ihmiselle tämä voi olla hyvin kuluttavaa. Siksi luennoitsijan on hyvä tietää rajansa.

Kokemuskouluttajuus on ruohonjuuritasolla tapahtuvaa vaikuttamista parhaimmillaan. Olin 9.2 luennoimassa Lasten Fysioterapialiiton Helmipäivillä pitkien asiakassuhteiden merkityksestä kuntoutuksessa. Sain paljon kiitosta luennostani, avoimuudesta ja selkeydestä. Monet yleisöstä totesivat, että päättäjien pitäisi kuulla se, mitä luennossani sanoin. Silloin ymmärsin jotain.

Kokemuskouluttajan puheenvuorot eivät tosiaankaan ole vain erilaisille opiskelijaryhmille. Niistä hyötyisi aivan jokainen, myös ne kokeneet konkarit, joille ei ihan heti uskoisi voivansa opettaa mitään. Henkilökohtaiset kokemukset ovat tärkeitä, sillä ne auttavat ymmärtämään, antavat asioille uudenlaista syvyyttä.

Annetaan siis äänemme kuulua – puhutaan asioista avoimesti!

Jos kokemuskouluttajan luento alkoi kiinnostamaan, voit lukea siitä tarkemmin tämän blogin yläosasta löytyviltä sivuilta.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.