Yleinen

”Autanko mä sut tohon sähkötuoliin?”

Valtavirtaan nähden erilaisiin toimintakykyihin liittyy vielä tänäkin päivänä kovin paljon kysymyksiä, etenkin kielenkäyttöön liittyen. Milloin käytetään väärää termiä, milloin puolestaan arastellaan täysin oikeiden ja hyvien sanojen käyttöä. Mitä termejä on hyvä käyttää ja mitä ei? Mitä toimintakyvystä puhuttaessa olisi hyvä muistaa?

Vammainen on nykykielessä kirosana, monen silmissä.  Miksi? Monet puolituttuni ovat kauhistuneet, kun olen kutsunut itseäni vammaiseksi. Tai sitten he ovat kysyneet minulta, miten CP-ominaisuudestani tulisi puhua. Vammahan tämä minun ominaisuuteni tai rajoitteeni on, eikä mikään sairaus, joten vammainen on myös aivan korrekti termi. Syy siihen, miksi ko. sanan käyttöä karsastetaan on yksinkertainen: Olemme ableistisen arkikielenkäyttömme vuoksi mieltäneet sanassa olevan jotain pahaa. ”Vitun vammainen”, on lause, jota kuulemme aivan liian usein. Se, että miellämme korrektin termin negatiiviseksi voi vaikuttaa paitsi siihen, miten kohtaamme henkilön, myös siihen, kuinka hän itsensä näkee. Tästä syystä meidän tulisi kiinnittää huomiota kielenkäyttöömme ja pyrittävä syrjivästä kielestä pois. On tärkeää huomata, etteivät kaikki toimintakyvyn poikkeavuuden omaavat kuitenkaan koe itseään vammaiseksi, sillä osa ei esim. koe ominaisuuden vaikuttavan elämäänsä merkittävästi (tai ovat omaksuneet sisäisten ableismin ajatuksen) vaan puhuvat mieluusti itsestään muodossa: ”Minulla on vamma x.” Tämä on täysin ok, sillä jokainen määrittää itse, miten tahtoo toimintakykyään käsiteltävän. 

Jos jostain korrektista termistä pitäisi nenäänsä nyrpistellä, olisi se omalla kohdallani ennemminkin liikuntarajoitteinen. Se, että tarvitsen apua liikkumisessani (joko apuvälineen tai avustajan), sekä vähintään osittaista apua monissa päivittäisissä toimissa, tietenkin rajoittaa jonkin verran.  En kuitenkaan koe sen rajoittavan elämääni merkittävästi kuin yksittäisissä asioissa: En ainakaan nykyteknologialla tule koskaan juoksemaan maratonia, tai tekemään samanlaisia urheilusuorituksia kuin mitä vammaton tekisi. Ei siinä mitään, en minä tahtoisikaan. Kyllä, rajoitteeni estää minua myös menemästä joihinkin tapahtumiin. Aina kyse ei kuitenkaan ole toimintakyvystäni, vaan yhteiskunnallisesta rakenteesta: Maailma on rakennettu vammattomille ja vammaisetkin pääsisivät paikkoihin, jos meidät otettaisiin rakentamisessa huomioon. Jos esteellisyyttä ei oteta huomioon, en koe vammani rajoittaneen minua merkittävästi niissä asioissa, joita olen aidosti oikeasti tahtonut tehdä. Soveltamista se on toki monessa kohtaa vaatinut, mutta tehnyt olen silti ja se on tärkeintä.  Siksipä en omalla kohdallani koe rajoitetta istuvimmaksi termiksi. 

Mitä termejä sinun ei tulisi käyttää?

Sähkötuoli: Jos tarkoitat moottoroitua pyörätuoliani, se on sähköpyörätuoli tai tutummin sähkäri. Sähkötuolilla ei hirvittävästi huristella ympäri kyliä, enkä kyllä oikein lämpene ajatukselle, että haluaisit minut siihen avustaa Ko. tuolissa kun saattaisi tulla hiukan tukalat paikat, eikä käristäminen tunnu houkuttavalta tavalta lähteä. Palataan siihen sähkötuoliaiheeseen sitten, kun jään kiinni mestarillisesta maailmanvalloitussuunnitelmastani ja minut halutaan päästää päiviltäni.

  Rullatuoli: Jos viittaat tällä sanalla manuaalisesti kelattavaan menopeliini, on se pyörätuoli. Rullatuoli on toimistotuoli, ja niillä liikkuminen alati muuttuvissa maastoissa olisi… lievästi haastavaa. Tämän termin toki ymmärtää, mikäli sen sanoja on ruotsinkielinen. Onhan ruotsinkielinen sana pyörätuolille suoraan käännettynä juurikin rullatuoli.

Pyörätuolipotilas: Ensinnäkin, tämän saattaisi tulkita niin, että pidät apuvälinettäni potilaana. Se on mielenkiintoista, sillä käsitykseni mukaan viitatun asian pitää olla elossa voidakseen olla potilas. Jos taas viittasit minuun niin kerrohan, millä pillerillä tai hoidolla paranen synnynnäisestä vammastani? Mikäli sellainen on, otan sen mieluusti. En häpeile tai surkuttele vammaani, vaan olen tyytyväinen elämääni. Helpottaisihan se nyt kuitenkin, jos ei olisi riippuvainen muiden ihmisten avusta samalla tavalla. Potilaaseen puolestaan liittyy yleensä ajatus, jonka mukaan hänet voidaan (ainakin yrittää) parantaa. Huom! Tämä ei tarkoita, etteikö vammainen henkilö voisi olla potilas. Jokainen meistä kun on potilas silloin, jos olemme esimerkiksi osastojaksolla, tai meitä hoidetaan jonkun sairauden vuoksi. 

(Hox! Sen sijaan esimerkiksi pyörätuolinkäyttäjä on oikea ilmaus, jos henkilö tarvitsee liikkumiseensa ko. apuvälinettä.)

Tuoliin sidottuVaikka henkilö tarvitsisi pyörätuolia päivittäisessä elämässään, ei se tarkoita, että hänen koko elämänsä tapahtuisi siihen kiinni liimattuna. On olemassa muitakin liikkumisessa auttavia keksintöjä. Monet meistä saattavat sitä paitsi tarvita liikkumisensa apuvälineitä vain tietyntyyppisissä tilanteissa, osa esimerkiksi vain ulkona liikkuessa. 

Lisäksi ”sidottu” on omiaan kuvaamaan sitä, kuinka negatiivisesti apuvälineisiin suhtaudutaan vielä tänäkin päivänä. Sidottu kuvaa rajoittavuutta. Todellisuudessa apuväline usein vapauttaa vammaisen henkilön, sillä hän ei ole niin riippuvainen muista ihmisistä vaan saa elää omannäköisempää elämää. Toki, jos vammainen itse kokee olevansa sidottu tuoliinsa ja näkee tilanteensa vain negatiivisten lasien läpi, ei kenenkään sovi vähätellä hänen kokemustaan.  Vammattoman ei kuitenkaan tulisi koskaan käyttää termiä.

Päivän bonustermi: Hoitaja vammaisen henkilön avustajasta puhuttaessa. Hoitaja-sanan käyttö luo automaattisesti sen kuvan, että vammainen on jotenkin passiivinen ja holhottava, eikä oman elämänsä aktiivinen tekijä. Lähtökohtaisesti vammaiset eivät tarvitse hoitajaa vaan avustajan, jonka tehtävä on toimia käsinä ja jalkoina kun oma keho ei johonkin pysty. Asia x, oli kyse sitten kodinhoidollisessa hommasta, siirtymisessä tai vaikka hygieniassa avustamisesta, tulee suorittaa meidän toiveidemme mukaan.

Vammaisuuteen ja siihen liittyvään termistöön liittyy paljon epävarmuuksia ja harhaluuloja siitä, millaisia sanoja on korrektia käyttää. Osa ajattelee, ettei hänen käyttämillään sanoilla ole merkitystä. Väärin, sillä käytetyt sanat vaikuttavat aina keskusteluun ja mielikuvaan tilanteissa olevista henkilöistä. Jos et ole varma, millä termillä henkilö tahtoo itseensä viitattavan, kysy häneltä. Esimerkiksi minä puhun tässä postauksessa vain liikkumisen apuvälineitä käyttävän silmin. Vammaryhmästä toiseen suhtautuminen vaikkapa vammainen – sanaan voivat vaihdella. Esimerkiksi kuurot haluavat pääsääntöisesti itsestään käytettävän nimenomaan termiä kuuro, ei vaikkapa kuulovammainen.

Tekstiä on on päivitetty johdannon ja muutaman termin osalta 24.9.2022. Suhtautumiseni joihinkin termeihin on tarkoituksella kärkäs tässä tekstissä. 

1 vastaus artikkeliin “”Autanko mä sut tohon sähkötuoliin?””

Vastaa