Henkilökohtaisen avustajan työnantaja hyötyisi koulutuksesta

Henkilökohtaisen avustajan työnantaja jätetään tyhjän päälle. Yleensä pomolta,   millä tahansa muulla alalla, vaaditaan jonkinlainen koulutus. Avustajan työnantajalta, meiltä vammaisilta, sitä ei vaadita.

Olen ollut työantaja koko täysi-ikäisen elämäni, enkä vaihtaisi päivääkään pois haasteista huolimatta. Tahdon itse minulle myönnetyn avustajapäätöksen puitteissa päättää, kuka ovestani kulloinkin astelee ja monelta. Haluan itse valita, mitä työvuorojen aikana tehdään ja tuntuisi suorastaan kamalalta, jos ulkopuolinen taho (kunta tai firma) koettaisi tuntimäärän ohella määritellä tarkemmin, miten voin elämääni elää. Se, löytääkö oikeanlaisen persoonan työntekijäkseen ei ole tämän työnantajan roolin suurempia haasteita.

Suurimmat ongelmat löytyvät arjen pyörittämisestä. Kun meistä tulee työnantajia, emme saa minkäänlaisia ohjeita siitä, kuinka meidän tulisi toimia eri tilanteissa. Saamme ohjeet työsopimuksen ja tuntilistan täyttöön, ja siinä se.

Missä on neuvonta hyvänä työnantajana toimimisesta? Ohjeet siihen, kuinka pidetään kehityskeskustelu rakentavasti tilanteissa, joissa se olisi välttämätöntä? Maalaisjärkeä käyttämällähän tuosta selviäisi, mutta entä he, joilla ei ole omaa kokemusta työelämässä olemisesta? Tai he, joilla on ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä?

Työnantajan tehtävää hankaloittavat myös yllättävät lomautukset, sairaspoissaolot ja muut normaalista arjesta poikkeavat yllätykset, kuten matkat. Poikkeustilanteissa kysytään usein ensimmäisenä neuvoja kunnan vammaispalvelulta. Sosiaalityöntekijää ei välttämättä saa kiinni. Jos saa, saattavat neuvot vaihdella sosiaalityöntekijästä tai kysymyksen esittämishetkestä riippuen, kuntakohtaisista eroista puhumattakaan.

Entäpä, jos vammaispalvelu päättää jostain syystä olla välittämättä vammaisen oikeuksista tai hakemuksen hyvistä perusteluista vedoten johonkin hataraan, mutta pätevältä näyttävään seikkaan? Mitkä ovat vammaisen oikeudet ko. tilanteessa? Mitä hän voi tehdä silloin, kun ei saa vastinetta valitukselleen lain määräämässä ajassa? Kenen vastuulla on se, jos kunta maksaa palkat miten sattuu? Avustajasta ei saa tulla avustettavalle kuluja. Asioihin perehtymätön saattaa hätääntyä, jos kunnalla kestää selvitellä asioita ja avustaja alkaa hengittää niskaan ymmärrettävästä syystä.

Heta-liitto toki auttaa työnantajia pulassa, mutta heidän lainoppinutta edustajaansa on toisinaan lähes mahdoton saada kiinni pitkien jonojen vuoksi.

Kaikki nämä asiat toki löytyisivät toki netistä, mutta osa niistä vaatisi järjettömästi Googlausta. Osa teksteistä on erittäin vaikeaselkoisia ja niiden tulkinta vie aikaa. Kaikilla vammaisilla ei ole voimavaroja luovia tietoviidakon syvissä vesissä. Facebookin ryhmissä asioiden kysely on mahdollista, mutta siellä huomaa usein juuri sen, kuinka erilaisia käsityksiä ihmisillä asioista on.

Työnantajuus olisi vähemmän ongelmallista, jos ennen pestiin ryhtymistä saisi koulutuksen tehtävään, edes pienimuotoisen sellaisen.

Postaus on saanut inspiraationsa eri Facebook-ryhmistä lukemistani keskustelunavauksista. Mikäli joissain kunnissa on organisoidumpaa ohjausta työnantajuuden alussa, hyvä niin.