Miksi seksistä puhuminen on vaikeaa?

Kyllä, on jälleen aika puhua seksistä. Viimeksi kun avasin sanaisen arkkuni aiheesta, pohdiskelin kaikkien tasavertaisia oikeuksia seksuaalisuuteen ja sen ilmentämiseen. Nyt on aika pohtia sitä, miksi seksistä puhuminen on niin kovin vaikeaa.

Heille, jotka kokevat seksuaalisen kanssakäymisen merkitykselliseksi osaksi elämässään, on säännöllinen seksi tärkeä osa mielenterveyttä. Seksin merkitystä mielen hyvinvointia lisäävänä tekijänä on tutkittu vuosien saatossa paljon ja tutkimustulokset ovat useimmiten olleet selkeitä. Huomaahan aktiivisen seksielämän vaikutukset arjessakin selvästi, ainakin allekirjoittanut.

Toki seksin täytyy olla hyvää, jotta sen terveysvaikutukset tulevat esiin. Huono pano nyt ei lämmitä ketään. Moisen seurauksena sitä vannoo pahimmillaan, ettei koskaan ikinä milloinkaan enää ja suunnittelee muuttoa luostariin estääkseen vastaavan fiaskon uudelleentoteutumisen.

Hyvinvointiaan ja mielenterveyttään voisi parantaa hyvin yksinkertaisella tavalla. Miksi niin monet suomalaiset tuntuvat olevan tästä huolimatta tyytymättömiä seksielämäänsä? Joko sitä on liian vähän, tai sitten se on tylsää.

Tietyt elämän realiteetit kuten kiire ja väsymys voivat tulla harmittavan usein petipuuhien tielle. Nämä haittatekijät ovat ymmärrettäviä, aikuisen elämä kun nyt on siinä mielessä tylsää, että on rutosti vastuuta ja velvollisuuksia. Ne eivät kuitenkaan saa olla tekosyy. Aikaa on kiireisen arjenkin keskellä löydyttävä, jos ei muuten niin niinkin tylsältä kuulostavalla kikalla kuin aikatauluttamalla. Seksin merkkaaminen kalenteriin voi tuntua tunnelmantappajalta (jo ennen kuin sellainen on ehtinyt syntyä) mutta näin siitä pidetään todennäköisemmin astetta paremmin kiinni.

En ymmärrä alkuunkaan sitä, miksei kumppanille uskalleta puhua haluista. Viimeaikoina olen törmännyt liian monesti siihen, että ystävät ja puolitut ovat tulleet kertomaan minulle olevansa jumissa seksielämänsä kanssa. Olen otettu että minuun luotetaan niin paljon. Tiedostan kuitenkin olevani aivan väärä henkilö tämän purkauksen kohteeksi. Kaava on lähes aina sama. Haluttaisiin kokeilla jotain uutta, mutta ei tiedetä, kuinka ottaa asia puheeksi kumppanin kanssa. Tai sitten ei pidetä jostain, mitä kumppani tekee, mutta asiasta sanominen tuntuu vähintäänkin yhtä pelottavalta kuin maailmanloppu.

Seksi on intiimi ja monille arka asia. Kumppania ei haluta loukata vaan miellyttää. Se on luonnollista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi tyytyä taskulämpimään lähetyssaarnaajaan säkkipimeässä huoneessa, jos moinen ei anna itselle mitään.

Kommunikaatio on opeteltavissa. Jos on ujostelevainen luonne, ei puhumaan ryhtyminen ole helppoa.  Aina kohdatessani ihmisen, joka kertoo, ettei uskalla tai osaa puhua haluistaan kumppanilleen, tulen surulliseksi. Jos kokee, ettei uskalla puhua toiveistaan makuuhuoneen puolella, kielii se mielestäni jonkinlaisesta luottamuspulasta. Onko keskusteluyhteys näiden henkilöiden  välillä muutenkaan auki?

Mikä siinä puhumisessa pelottaa? Mikä on pahinta mitä toinen voi sanoa? Todennäköisesti se on ei, ellei nyt jotain aivan kieroutunutta olla ehdottelemassa. Hyvässä keskustelutilanteessa pohditaan reaktion syistä ja siitä, olisiko kiinnostusta mahdollista toteuttaa jollain toisella tapaa.

Oikeanlaisen kumppanin kanssa ei tulisi pelätä antaa rakentavaa palautetta. Kenellekään ei toki tule sanoa että hän on aivan susi sängyssä, vaan ongelmakohtiin voi tarttua lempeämmällä otteella. Hyvä kumppani ei mene mahdollisesta kritiikistä mököpuuhun, vaan pyrkii ottamaan sanoista kopin. Parhaassa tapauksessa kommentit herättävät vastapuolessa halun näyttää taitonsa ja johtavat päättäväiseen: ” Mitä teet tänään?” – kysymykseen.

Hyvä seksielämä ei tule itsestään. Se vaatii sen, että saa suunsa auki. On hyvä muistaa, että jokainen meistä on yksilö ja meillä on erilaisia mieltymyksiä. Yksikään niistä ei ole väärä, tai millään tavoin häpeiltävä, ellei se ole jollain tavoin laitoin.

 

Vaikka kannatankin sitä, että seksistä tulisi puhua avoimemmin ihan yleiselläkin tasolla, minulla on yksi neuvo:  Puhukaa ensin kumppaneillenne, älkääkä kyselkö ystäviltänne neuvoja ja vinkkejä ensimmäisenä, ellei sitten tunnu että ideat alkavat loppua.

 

 

One comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.