Mielenterveys, Vammaisuus

Millaista kivun kanssa eläminen on?

Nukkuminen tatuointituolissa? Onko se muka mahdollista? Voin liioittelematta sanoa, että olen nukkunut elämäni parhaita torkkuja juurikin neulan alla. Pelkästään tatuointikoneen surina saa minut rauhoittumaan. Olen yhtä hämmentynyt kuin sinäkin, rakas lukija. En osaa sanoa, mistä ilmiö johtuu. Olen ollut samanlainen oikeastaan alusta lähtien.

Jos pitäisi heittää veikkaus, sanoisin sen johtuvan siitä, että tatuointikoneen aiheuttama kipu on täysin hallinnassani. Niin että mitenkä meni? Katsos, kun minä olen kärsinyt hermokivuista vuodesta 2015 lähtien. Aiemman kipupostauksen pääset lukemaan tästä.

En tunne kipua joka hetki, mutta lähes päivittäin. Kivuttomat päivät ovat poikkeus. Ne voivat iskeä päälle koska vain. Kipulääkkeet eivät auta. Alkoholi saattaa auttaa jonkin verran, mutta sekään ei turruta kipua täysin. Päihteiden käyttäminen kivunhallintaan ei muutenkaan ole ratkaisu.

Tätä vasten peilatessa tatuoijan toteamus: “Sano vain jos tarvitset tauon.” Tuntuu suorastaan taivaalliselta. Se rauhoittaa. Omalla tavallaan se on kauneinta, mitä minulle voi sanoa. Se saa muistelemaan kaiholla aikaa, jolloin tunsin kipua ainoastaan venytellessä. Se tuntuu toiselta elämältä.

Yli neljän vuoden aikana kipuun on turtunut. Ellei minulle tuttu kivuntunne ole poikkeuksellisen kova, vain harva ymmärtää, että minuun sattuu. Peitän sen hymyn alle, nauran, vaikka sisäisesti olenkin sikiöasennossa.

Vaikka minusta onkin tullut hyvä peittämään hermokipua, vaikuttaa se elämääni päivittäin negatiivisesti. Välttelen tilanteita, joissa uskon sen todennäköisesti iskevän päälle. En esimerkiksi mielelläni istu manuaalissa pitkiä aikoja.
Mitä väliä sillä sitten on? Manuaalin välttely vaikuttaa esimerkiksi siihen, että mietin kahdesti, voinko lähteä reissuun. Reissut kun haluan pääsääntöisesti tehdä manuaalilla sen vuoksi, että eksyn usein pieniin kodikkaisiin kahviloihin, jonne on portaat. Kivut haittaavat harrastamistani. Larpit kun järjestetään usein sellaisissa tiloissa, jossa selviää vain manuaalilla. Näinpä joudun esimerkiksi ennen peliin ilmoittautumista miettimään, olenko valmis ottamaan riskin sellaisista kivuista, joiden vuoksi en ehkä pystyisi nauttimaan pelistä ollenkaan? Vaikka muut eivät tuskaani näkisikään, ei se tarkoita, etteikö keskittymiseni ja kykyni nauttia tapahtumasta olisi häiriintynyt. Yleensä tämä sulkee heti useamman päivän pelit pois, vaikka muuten olisinkin innolla larppiin menossa.
En osaa enää näyttää epätavallistakaan kipua. Jos käyn vaikkapa lääkärissä jonkun poikkeuksellisen kivun vuoksi, on lääkärien usein hankala ottaa minua tosissaan. Siltä se ainakin tuntuu.

Kehoni ja mieleni ovat niin tottuneet voimakkaaseen kipuun, että en saa suutani auki, jos vaikkapa lääkärin painelu sattuu. Tiedän että pitäisi rääkäistä, mutta joku mekanismi mielessäni laittaa vaikenemaan. Joudun  keskittymään, että kykenen sanomaan: ”Nyt sattuu.” Muuten pidän turpani kiinni, sillä jokin mekanismi aivoissani uskoo, ettei tuntemusteni aiheuttajalle voitaisi kuitenkaan tehdä mitään. Koska kipu ei todennäköisesti näy kasvoiltani tai eleistäni, joutuu lääkäri vain uskomaan sanojani. Sanoja, joita ei välttämättä tule ulos. 

Toisaalta, kynnykseni marmattaa pienistä tavanomaisista epämukavuuksista, kuten varpaan lyömisestä kynnykseen, on madaltunut. Tämä johtuu siitä, että arkipäiväisille kivuille voi usein tehdä jotain, ne voi lopettaa helposti. Vähintäänkin ne ovat samaistuttavia. Matala kynnykseni valittaa mitättömistä kivuntuntemuksista aiheuttaa usein sen, että ihmiset saattavat ajatella minulla olevan poikkeuksellisen matala kivunsietokyky. Se loukkaa. Usein heillä ei ole aavistustakaan siitä helvetistä, joka kehossani on.

Jos miettii fysioterapiatilanteita, on tuntemuksieni ilmaisu vaihtelevaa. Usein fysioterapeutti joutuu lukemaan kasvojeni pieniä ilmeitä tai kysymään, että tuntuuko missään. Kun sanon, että siinä on muuten hemmetin ärhäkkä kipeä kohta, saattaa uudempi tuttavuus hämmentyneenä todeta, että ilmeeni ei värähtänytkään. Toisinaan ilmaisen kehoni tuntemuksia hyvinkin tarkasti, sillä tiedän mistä ne johtuvat ja että niille voi tehdä tavalla tai toisella jotain.
Kivun kanssa eläminen on johtanut siihen, että monet ihmiset pelkäävät. He ajattelevat, että minua tulisi kohdella jotenkin silkkihansikkain, sillä he vainoharhailevat siitä, että aiheuttaisivat minulle kipua. Se turhauttaa. Sillä tätä tapahtuu, vaikka sanoisin, että vain häviävän pieni osa tuntemastani fyysisestä kivusta on toisen ihmisen aiheuttamaa. En minä mene rikki. Siksipä ne ihmiset, jotka uskaltavat auttaa ja “heitellä” minua hiukan riuskemmin ottein ovat parhaita. He luottavat siihen, että sanon kyllä, jos jokin heidän tekemänsä tuntuu pahalta. He osoittavat, etteivät anna kivun vaikuttaa tapaan, jolla kohtelevat minua.

Tietysti kivut vaikuttavat myös mielialaan. Toisinaan voi mennä useampikin yö putkeen, jolloin en vain saa nukutuksi. Univaje kivun ohella vaikuttaa kaikkeen tekemiseen ja olemiseen. On muuten uskomattoman turhauttava ja lamaannuttavaa, jos olet tekemässä jotain, josta todella nautit ja yhtäkkiä kohtaus iskee päälle. Vaikka olisit onnellisemmillasi, ja kehosi pitäisi olla rento kuin mikä, ei sille ole immuuni.

Kipu on yksilöllistä. Jokaisen kyky sietää sitä on erilainen, samoin kun tavat sen hoitoon tai miten aistimuksistaan viestii ulospäin. Se, että tuntemuksia ei näytä ulospäin, ei tee siitä vähemmän todellista tai oikeuta muita sitä vähättelemään. Emme koskaan voi tuntea, mitä  toinen aistii.

 

Tämän postauksen myötä jään pienelle joulutauolle. Seuraava postaus tulee
ulos 27.12.2019

1 vastaus artikkeliin “Millaista kivun kanssa eläminen on?”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.