Yhteiskuntamme on rakentunut työnteon ympärille. Meidän täytyy kouluttautua, mennä töihin ja kantaa kortemme kekoon yhteiskunnan hyväksi. Tämä on täysin hyväksyttävää. Minua kuitenkin puistattaa se että usein yhteiskunnassamme ihmisen arvo tuntuu näyttäytyvän pitkälti hänen uramenestyksensä kautta. Ihminen on paljon muutakin kuin työnsä. Se, mitä hän tekee tai on tekemättä rahansa eteen, ei kerro tarpeeksi ihmisestä. Lääkäritkin voivat olla siviilielämässään kusipäitä, toisinaan jopa töissä ollessaan. Työttömyys ei läheskään aina ole laiskuutta tai sitä, että ihminen tahtoisi hyväksikäyttää sosiaalijärjestelmäämme. Kaikilla ei ole samanlaisia rahkeita työskennellä, vaikka he tahtoisivatkin.
Yhteiskunnassa, jossa työntekoa arvostetaan, kipuilevaa työntekijää autetaan suhteettoman vähän. Osassa aloista työterveys on toki hyvä ja työntekijän hyvinvoinnista välitetään. Toisilla aloilla firman puolesta tuleva terveydenhuolto on kuitenkin olematon ja toistuvat sairaslomat voidaan yrittää nähdä syynä päästää työntekijä menemään.Tietenkin yritykset tahtovat tuottavia ja tehokkaita tekijöitä.
Ongelma on siinä, että monista usein sairaslomalla olevista työntekijöistä voisi tulla hyvin tuottavia, jos heitä tuettaisiin tarpeeksi. Pitkät sairaslomat kun saattavat johtua esimerkiksi siitä, että henkinen jaksaminen on nollassa. Syyt jaksamisen vähäisyydelle voivat olla jossain syvällä menneisyydessä. Asioissa jotka on suljettu mielen perukoille niin, ettei niitä edes tiedosta tai muista.
Ihmisen, joka tiedostaa oman mielenterveytensä olevan hataralla pohjalla, tulisi ehdottomasti hakeutua työkyvyn arviointiin. Haasteellista on se, että metodista on suhteellisen vähän tietoa saatavilla, ainakin netissä. Minäkään en ollut tietoinen asiasta, ennen kuin minua pyydettiin tarttumaan aiheeseen. Koska tietoa on verkossa vähän, ei arviointiin hakeutuva oikeastaan tiedä, mihin on ryhtymässä. Prosessi on kuulemma hyvin raskas. Onko se ihmekään, kun käydään läpi koko asiakkaan mahdollisesti synkkäkin historia. Masennus tai muut mielenterveysongelmat kun harvemmin puhkeavat silloin, jos elämä on ollut ainoastaan ruusuista.
Mistä sitten on kysymys? Kyseessä on työkyvyntutkimuspoliklinikalla tehtävä arvio henkilön psyykkisestä jaksamisesta ja voinnista näkökulmasta, joka vaikuttaa kykyyn työskennellä. Arviosta on olemassa kaksi muotoa, suppea ja laaja. Suppeassa muodossa kartoitetaan työkykyyn ja opiskeluun vaikuttavat psykiatriset sairaudet sekä niiden hoitoon ja kuntoutukseen hyödynnettävät keinot.
Laaja psykiatrinen työkyvyn arviointi taas on moniammatillisessa yhteistyössä toteutettava prosessi. Siinä selvitetään perusteellisesti sairaudet ja tapahtumat, jotka vaikuttavat henkilön hyvinvointiin ja jäljellä olevaan työkykyyn. Henkilö saa kotitehtäviä, joiden avulla hänen on tutkittava itseään ja menneisyyttään ammattilaisten tapaamisten välillä. Tavoitteena on löytää yhdessä hoito – ja kuntoutuskeinot, joiden avulla henkilö jaksaisi työssä. Lisäksi arvio auttaa ymmärtämään omaa käytöstä ja sitä, miten sairaudet vaikuttavat tekemiseen.
Jotkut instanssit saattavat ehdottaa mielenterveysongelmaiselle, että hänen tulisi vain jäädä sairaslomalle. Se nähdään joidenkin toimijoiden silmissä helpompana vaihtoehtona. Sitä se ei kuitenkaan ole. Sairasloma ei tarjoa apua ongelmien käsittelyyn, jotka todennäköisesti ovat paljon syvemmällä kuin tilanteessa, jossa tuli yksinkertaisesti sanottua liian moneen hommaan kyllä ja uuvuttua sitä kautta. Sairasloma ei tarjoa rutiinia, vaan mahdollisuuden hautautua sänkyyn. Tämä heikentää monen tilannetta. Sairasloma ei myöskään tue ihmisen taloudellista tilannetta toisin kuin arvioinnin kautta mahdollisesti myönnettävä osatyökyvyttömyyseläke.
Työstä on tekijälleen monia hyötyjä, ei ainoastaan se, että saa laskut maksettua ja leipää pöytään. Esimerkiksi masentuneella on usein se tunne, että hän on hyödytön. Työ kumoaa osaltaan tätä ajatusta, sillä oman panoksen näkee usein joko suoraan edessään tai palautteena esimiehiltä tai kollegoilta. Hyödyllisyydentunnetta toki lisää se, jos se millä saa rahaa, on mielekästä ja henkilö kokee tekevänsä jotain merkityksellistä. Jos ihminen vihaa tekemäänsä työtä, ei saa siitä palautetta tai tulosta ei ole nähtävissä, on tunne omasta merkityksestä todennäköisesti pienempi. Säännöllinen työ tuo sisältöä päiviin. Usein hommia paiskitaan yhdessä muiden kanssa, joten sosiaalisia suhteita tulee pidettyä yllä kuin “pakosta.” Koska ihmiselle on tärkeää tuntea kuuluvansa yhteisöön, on sosiaalisten suhteiden olemassaolo ja hoitaminen tärkeää.
Suomalaisten hyvinvoinnin laajempi tukeminen hyödyttäisi paitsi yksilöitä, myös yhteiskuntaa. Mikäli ihmisten ongelmiin paneuduttaisiin syvemmin ja entistä hanakammin, saataisiin heitä kuntoutettua paremmin. Näin ollen työvoiman määrä kasvaisi ja syrjäytymisriski pienenisi. Mielenterveyteen sijoitettu raha ei ole koskaan hukkaan heitettyä.
Teksti on kirjoitettu erään lukijan toiveesta ja arviointiprosesseihin liittyvät tiedot ovat pitkälti häneltä saatuja. Ko. lukija on itse käynnyt laajan työkyvyn arvioinnin.
Lue muut työhön liittyvät postaukset:
Vammainen työelämässä – uhka vai mahdollisuus?
Miksi työkulttuurissamme ylisuoritetaan?
Itseohjautuvakin kaipaa tukea
