Olen ennenkin puhunut blogissani kauneudesta ja kauneusihanteiden aiheuttamista paineista sekä niiden aiheuttamista haitoista yksilön minäkuvaan.Näistä asioista voit lukea mm. postauksista sosiaalisen median valheellinen todellisuus sekä selätä itseinho.
Tämä kuva on heittämällä yksiä kauneimmista kuvista, mitä minusta on tänä vuonna otettu. Näytän itsevarmalta ja päättäväiseltä. Olin kuitenkin sisäisesti aivan rikki. Olin 5 minuuttia aiemmin itkenyt, kuultuani jotain hyvin kaunista. Sisäisesti minusta tuntui kaikkea muuta kuin viehättävältä. Kuva ja stailaus: Aliisa Talonen
Mutta mitä se kauneus oikeastaan on? Kauneusihanteet vaihtelevat kulttuureittain. Länsimaissa ihannoidaan usein laihaa ja huoliteltua ihmistä. Saamme tätä viestiä paitsi valtamedian, sosiaalisen median verkostojen kuin läheistemmekin kautta. Sosiaalisen median kuvasto tuputtaa lisäksi meille sitä, kuinka pitäisi olla timmissä kunnossa ja aina vähintäänkin viimeisen päälle laitettuna. Vähemmästäkin alkaa kupoli sekoamaan ja pohtimaan, että “En mä jaksa olla aina ykköset yllä, tukka helvetin tiukalla nutturalla ja niin maan perkeleen paljon viimeisteltyjä pakkelikerroksia naamassa. En siis voi olla kaunis”
Perinteistä kauneusihannetta vastaan taistelevat useat sosiaalisen median vaikuttajat, sekä heidän ohellaan muutamat yritykset, jotka yrittävät muuttaa kuvaamme viehättävyydestä moninaisemmaksi. Siitä huolimatta ikivanha ajatus kauneudesta on jämähtänyt meidän päähämme. Lisäksi olen varma, että osa yrityksistä on lähtenyt tähän kauneusihanteiden moninaistamiseen vain näyttääkseen kuluttajien silmissä hyvältä ja uskottavalta. Onneksi ihmiset yrityksien johtoportaissa ovat myös tajunneet, että kaipaamme muutakin kuin valkoista ja pahimmillaan vaarallisen alipainoista ihmistä hyökkäämään silmillemme kaikissa kuvastoissa.
Kuten vanha sanontakin sanoo, kauneus on kuitenkin katsojan silmissä. Jokaisella on omat preferenssinsä siitä, mikä heitä viehättää ihmisten ulkonäössä. Joku pitää punaisista hiuksista, jotka hulmuavat tuulessa pitkinä. Toisia viehättävät lyhyet hiukset. Jotkut mieltyvät kurveihin ja toisen silmää hivelee sirompi olemus. Osaa miehessä viehättävät parta ja lihakset, toiset taas kokevat moisen uhkaavana.
Jokaisessa on jotain kaunista, eikä kauneus ole vain ulkoista. Merkittävämpi viehättävyys on sisällämme. Unohdamme sen herkästi. Sisäistä kauneutta on se, että kohtelee muita niin kuin itseänsä haluaisi kohdeltavan. On kaikille ystävällinen, ja pyrkii ottamaan toiset huomioon sekä auttamaan mahdollisuuksiensa mukaan. Sisäisesti kaunis, ei puhu pahaa muista ja on kykyjensä mukaan läsnä heille, jotka sitä tarvitsevat. Tämä on kauneuden aspekti, jota yhteiskuntamme ja meidän jokaisen pitäisi korostaa enemmän ihan arkiympäristöissä. Ja myös tavassa, jolla puhumme. Kehumme toisten ulkonäköä herkästi, henkisiä ominaisuuksia emme muista useinkaan korostaa.
Vaikka kauneuden puolet ovat toisiinsa nähden hyvin erilaiset, eivät ne sulje toisiaan pois. Vaikka muut pitäisivätkin henkilöä viehättävänä, ei hän välttämättä tunne oloaan hyväksi kehossaan tai katsoessaan peiliin. Se mikä muiden silmissä on kaunista, saattaa tuntua itsestä rumalta. Tähän rumuuden tunteeseen voivat vaikuttaa erilaiset mielenterveyden häiriöt, kuten vaikkapa masennus tai syömishäiriö. Peilikuva ei yksinkertaisesti miellytä ja jokin omassa kehossa ahdistaa. Kenties oma biologinen keho tuntuu täysin väärältä. Kehodysforian aspektiin en kuitenkaan uskalla mennä sen syvemmin, sillä itse olen cis-nainen ja henkilökohtainen kokemus aiheesta puuttuu. En tahdo vahingossakaan pahoittaa kenenkään tämän tunteen kanssa painivan mieltä.
Mikäli ihminen näkee itsensä rumana ja epäviehättävänä, ei auta, että hänelle hokee, kuinka kaunis hän on. Ei hän sitä yhtäkkiä rupea uskomaan. Jotain omassa ajatusmaailmassa on muututtava. Muilta tulevia kehuja on ihana kuulla ja on aina välillä hyvä sanoa, jos pitää siitä, mitä toinen on esimerkiksi tehnyt hiuksilleen, tai on muuten poikkeuksellisen viehättävä sinä päivänä. Kehuilla ei kuitenkaan ole merkitystä, ellei itseään näe, niin kuin muut näkevät.
Keskittymällä ulkoisten ominaisuuksien kehumiseen, saattaa pahimmillaan ruokkia epätervettä toimintaa, kuten syömishäiriökäyttäytymistä. “Näytät hyvältä” on lähtökohtaisesti aina parempi kommentti kuin “Oletpa sä laihtunut / lihonut. Toisen kokoa ei kannata kommentoida, ellei ole aidosti huolissaan esimerkiksi läheisen terveydestä. Silloinkin sanojaan kannattaa miettiä tarkoin.
Kehumisen sijaan kannattaa pysähtyä miettimään, miksi henkilö kokee itsensä epäviehättäväksi, ja mistä syyt voisivat johtua. Voiko niille tehdä jotain ihan omia ajatusmalleja muuttamalla? Ihminen voi pyrkiä tietoisesti löytämään jotain, oli se kuinka pientä tahansa, mistä ulkonäössään pitää, esimerkiksi silmät tai nenän muoto.
Auttaisiko esimerkiksi tyylin muuttaminen? Jos toinen kokee, ettei uskalla toteuttaa tyyliään kuten haluaisi, kannattaa häntä pyrkiä kannustamaan siihen. Monet eivät uskalla toteuttaa omaa tyyliään, sillä pelkäävät muiden mielipiteitä. Negatiiviset kommentit, koskivat he sitten henkilön tyyliä tai ulkonäköä muuten, kertovat usein niiden lausujien omista epävarmuuksista. Ne kannattaa jättää omaan arvoonsa, vaikka se hankalaa onkin.
Ulkoinen habitus ei automaattisesti kerro mitään henkilön hyvinvoinnista. Sillä, miltä näyttää, ei ole mitään väliä, jos henkilö voi sisimmässään uskomattoman huonosti tai kärsii itsetunto-ongelmista. Henkinen tasapaino ja hyvyys ovat ulkomuotoa tärkeämpiä. Kuva: Emmi Viitala
Laittautuminen on mukavaa. Se täytyy tosin tehdä oikeista lähtökohdista. Ainoa, jota ulkonäön pitää lopulta miellyttää, on henkilö itse. Jos ihminen ei viihdy nahoissaan, on hänen kauneutensa vain kuori, jolla ei ole mitään väliä. Laittaudu tai meikkaa itsesi takia, älä koska joku muu niin tahtoo. Jos ympärilläsi olevat ihmiset, kuten kumppani, sattuu viehättymään sinusta poikkeuksellisen paljon viimeisen päälle laitettuna, on se vain mahtava plussa.
Se, miten näkee itsensä saattaa erota rankasti siitä, millaiselta näyttää muiden silmissä. Tärkeintä on, että oma ulkonäkö miellyttää itseä. Kuva: Riikka Iivonen
On hyvä muistaa, että vaikka ihminen lähtökohtaisesti olisi sinut oman kehonsa ja ulkonäkönsä kanssa ja pitäisi itseään viehättävänä, voi kuitenkin olla tilanteita jolloin hän ei sitä siedä. Tämä ei tarkoita identiteettikriisiä tai mitään muutakaan vakavaa. On vain huono päivä ja niitä on jokaisella. Kehoaan ja omaa peilikuvaansa ei aina tarvitse rakastaa, mutta se on tärkeää hyväksyä, ainakin suurimman osan ajasta.
Ulkonäön avulla on helppo ilmaista itseään ja sitä, kuka on. On tärkeää, että peilikuva miellyttää itseä ja kaiken, mitä ulkonäölleen tekee, tekee omasta halustaan.
Osalle ajatus meikittömästä itsestä verkossa tai ihmisten täyttämissä mestoissa tuntuu suorastaan hirvittävältä. Olonsa tuntee vähintäänkin epävarmaksi. Kuulun itse ehdottomasti tähän porukkaan, jos näen ihmisiä ja henkinen hyvinvointini antaa myöden, laittaudun. On kuitenkin hyvä muistaa, että sisäinen kauneus on ulkoista tärkeämpää.
Kauneuskäsitykset muuttuvat sykleittäin niin yksilö- kuin yhteiskunnallisella tasolla. Jokaisessa on jotain kaunista. Se, millainen on sisäisesti, on ulkomuotoa tärkeämpää. Ulkomuodon on tärkeintä miellyttää ihmistä itseään – ei hänen ympärillään olevia.
Parhaimmillaan pukeutuminen ja oman tyylin ilmaiseminen, oli se muiden silmissä sitten kuinka provosoivaa tahansa, voi olla valtavan voimauttavaa. Sen avulla voi saada itseluottamusta ja ilmaista itseään tavoilla, joihin sanat eivät riitä. Ajattelutavoistaan ja kehostaan voi jopa löytää uusia puolia.
TO 11.6 pidämme klo 17 @ladyclitter kanssa IG-liven jossa pohdimme seksi – ja kehoposiitivista vaikuttamista. Tulkaa seuraamaan!
Lue myös:
Seksi – ja kehopositiivisuudesta, sekä häirinnän kohtaamisesta
Oman tyylin toteuttamisesta
Voiko vammainen olla naisellinen?
”Et sä näytä vammaiselta!”
