Mielenterveys

Sinulle, sateenkaarinuoren vanhempi

 Sinulle, sateenkaarinuoren vanhempi.

Onko lapsesi tullut juuri ulos kaapista? Vai onko hän ollut ulkona kaapista jo pidemmän aikaa? Mikäli lapsesi ei ole koskaan kaapissa ollutkaan, vaan on aina saanut olla ja mennä ilman leimaa jonkin tietyn ihmisryhmän edustajaksi esimerkiksi ulkomuotonsa, tai yhteiskuntamme heteronormatiivisen rakenteen vuoksi, nostan sinulle hattua. Täydellinen alitajuntainen lokeroimattomuus kun ei ole yhteiskunnassamme mitenkään helppoa. Myönnän nimittäin, että itsekin yhdistän usein ajatuksissani joitain mielikuvia, ennen kuin muistutan itseäni siitä, ettei homma ole välttämättä niin yksinkertainen. Vaikka perheessä ette lokeroisikaan ketään, ei ympäröivä yhteiskunta toimi samalla tavalla ja kaapitusta tapahtuu ns. automaattisesti.

Teille, jotka olette oletuksia tehneet ja lapsenne on syystä tai toisesta ollut joko seksuaaliseen suuntautumiseen, tai sukupuoli-identiteettiin liittyvässä kaapissa, tahdon sanoa seuraavaa: Identifioitui hän miten tahansa, on hän silti sama ihminen, kuin aina ennenkin. Hän omaa edelleen samat arvot ja asenteet, huumorin ja luonteen kuin ennen kaapista tuloaan. Se, kenestä hän pitää tai millaiseksi sukupuolensa kokee ei muuta häntä ihmisenä, ainakaan sen tärkeimmän, eli persoonan näkökulmasta. Paitsi ehkä avoimempaan suuntaan, kun hän voi olla lopulta sellainen kuin oikeasti on.

Ymmärrän, että nämä asiat saattavat tuntua hämmentäviltä, jos niistä ei ole mitään kokemusta. Jos et esimerkiksi tiedä korrektia termistöä, tai mielikuvasi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä ovat hyvin kapeita, tai jostain syystä negatiivisia. Ymmärrän, että omalla, mahdollisesti hyvin tiukalla ja vanhanaikaisella kasvatuksellasi saattaa olla vaikutusta asiaan. Noista ajatusmalleista on kuitenkin hyvä pyrkiä pois, lapsen tähden.

Vanhemman rakkauden pitäisi voittaa kaikki ajatusmallivinoumat. Tiedän, että todellisuudessa niin ei ole ja osa joutuu valitettavasti lähipiirinsä hylkäämäksi. Ilman mitään loogista syytä. Sitä en ymmärrä. Vanhemman pitäisi haluta vain lapsensa onnea, eikä kukaan voi olla onnellinen ennen kuin on rehti itselleen.

Ymmärrän, että asioista keskustelu voi olla hankalaa. Yrittäkää kuunnella mitä lapsella tai nuorella on sanottavaa. Etsikää tarvittaessa tietoa asioista, joista ette koe vielä olevanne tarpeeksi perillä, ollaksenne lapsenne tukena. Sillä tukea lapsenne tarvitsee. Kaapista tuleminen on aina prosessi, joka vaatii rohkeutta. Ihmisten reaktiot pelottavat.

Muistakaa, että jos lapsenne tuo kumppanin kotiin esiteltäväksi, ei sillä pitäisi olla mitään merkitystä, mitä sukupuolta hän edustaa, tai on edustamatta. Ainoastaan sillä pitäisi olla väliä, tekeekö hän jälkikasvunne onnelliseksi ja kohteleeko häntä, sekä muita ympärillään, hyvin. Vaikka ette ymmärtäisikään kaikkea, teidän on silti hyväksyttävä asia, jos lapsenne on onnellinen. Kyseessä on hänen elämänsä, ei teidän.

Jos teillä puolestaan on lapsen oman seksuaali- tai sukupuoli-identiteetin kanssa jotain hirvittäviä ongelmia, suosittelen pysähtymään miettimään syitä tälle. Haluatteko todella viestittää lapsellenne, että hän ei kelpaa sellaisena, kuin on? Mikäli olette avoimen vihamielisiä lapsenne kertomaa kohtaan, älkää ihmetelkö, jos hän kääntää teille selkänsä ja katkoo välit. Hänen ei tarvitse sietää sitä, että ei tule hyväksytyksi itsenään.

On ihan okei, jos ette heti ymmärrä tai osaa esimerkiksi oikeaa termistöä. Oman tietämättömyytensä saa näyttää, kunhan sen tekee fiksusti ja ystävälliseen sävyyn. Vaikka ette ihan heti sulattaisikaan kaikkea, pyrkikää silti osoittamaan lapsellenne, että koti on aina paikka, johon hänen on turvallista tulla.

Vanhemmalla on usein toiveita, mitä hänen lapsensa elämä pitää sisällään. Se on luonnollista. On kuitenkin hyväksyttävä myös se, että lapsi kulkee omat polkunsa. Osa niistä voi sisältää enemmän haasteita, kuten kanssaihmisten asenteet, kuin toiset. Jos kasvatitte jälkikasvunne kohtaamaan omat tunteensa, mutta toisaalta ympäristön ja mahdollisen asenteellisuuden, hän selviää haasteista. Ette voi valita polkua lapsen puolesta, jos tahdotte hänen olevan onnellinen. Teidän valintanne on, haluatteko olla matkalla mukana.

 

IMG-20200626-WA0075.jpg
Ainoastaan sillä, onko lapsi onnellinen, pitäisi olla vanhemmalle merkitystä. Ei sillä, miten hän, tai hänen mahdollinen kumppaninsa identifioituu.  Kuvassa kanssani @sirjavanajala. Kuvan otti Vera Konttinen.

Mikäli kaipaat, tai kaipaatte perheenä tukea ja tietoa näistä asioista, on auttavia tahoja monia. Mm. Pirkanmaan Setan Sinuiksi-palvelu, sekä Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus.

Muut Sinulle-juttusarjan osat löydät blogista tagilla.  kirje.

Lue myös:
Mietteitä vähemmistöjen kaapittamisesta

Jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi itsenään
Suhteiden monimuotoisuudesta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.