Sinulle, joka olet kokenut trauman

CW: Puhetta seksuaalisesta väkivallasta – ja kaltoinkohtelusta.

Huom! Kirjoitin tekstin alun perin Jukka Ahon opinnäytetyön osana toimivaa zine-kokonaisuutta varten, mutta julkaisen tämän myös blogissani aiheen tärkeyden vuoksi. Teoreettisemman osuuden Ahon opinnäytetyöstä pääset lukemaan tästä

Sinulle, joka olet kokenut trauman,

Saatat mieltää itsesi heikoksi, arvottomaksi, jollain tasolla epäonnistuneeksi. Mitään näistä edellä mainituista asioista et ole. Yhteiskuntamme on rakennettu vinoon siinä mielessä, että seksuaalinen väkivalta saatetaan ajatella jollain tasolla uhrin syyksi. Mitäkö tällä tarkoitan? Sitä, kuinka liian usein törmää ajatukseen, että kaltoinkohtelu olisi edes etäisesti uhrin vika.

Esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa kohdanneelta saatetaan kysyä, mitä hänellä oli päällään. Ihan kuin vaatevalinnat kertoisivat mitään siitä, saako henkilöä lähestyä intiimit kanssakäymiset mielessään. Jokaisella on oikeus pukeutua miten tahtoo. Se ei vähennä heidän koskemattomuuttaan. Saatetaan sanoa, ettei henkilö luultavasti vain estellyt tarpeeksi tai ilmaissut, kuinka häntä nyt vain ei kiinnosta. Pahimmassa tapauksessa henkilölle voidaan ilmaista, että hän on vain kuvitellut kaiken. Hänen kertomaansa ei välttämättä pidetä totena. Tämä aiheuttaa sen, että uhri voi eristäytyä, tai hänet eristetään, yhteisöstään. Se ei ole oikein. Muista, että mikäli joudut vastaavaan tilanteeseen, vika ei ole sinun.

Trauman seurauksena voi menettää luottamuksen muihin ihmisiin. Uusia tuttavuuksia voi olla hankala päästää lähelle. Etenkin, jos trauman aiheuttaja on henkilö, jota pidit hyvänä ja läheisenä tyyppinä, voi merkityksellisten, syvien suhteiden luominen muuttua haasteelliseksi. Toisaalta jos kyseessä on ollut vieras, saattavat kohtaamiset tuntemattomien kanssa olla ahdistavia. Minäkuva voi muuttua pysyvästi trauman myötä. Itsensä voi nähdä epäviehättävänä ja pelkkä ajatuskin fyysisestä kosketuksesta ahdistaa. Samalla tavoin traumat voivat vaikuttaa käytökseen tai käytösmalleihin. Näitä käytösmalleja on useita erilaisia ja jokainen trauman kokenut reagoi eri tilanteisiin omalla tavallaan. Tietyn asian tapahtuessa ihminen voi joko esimerkiksi vetäytyä kuoreensa, tai vastaavasti heittäytyä puolustuskannalle ja käyttäytyä jollain tavoin vihamielisesti tilanteissa, jotka aiheuttavat negatiivisia tunteita. Hän saattaa alkaa välttelemään tilanteita, jotka edes etäisesti muistuttavat häntä tapahtuneesta. Mahdollisesti hän kehittää esimerkiksi kohtuuttoman miellyttämisen tarpeen. Miellyttämisellä hän pyrkii esimerkiksi viimeiseen asti välttelemään konfliktia.

Traumat ovat inhottavia, sillä ne sotkeutuvat jokapäiväiseen elämään. Mietokin tuoksu, pienikin ääni, pahimmillaan mikä tahansa voi laukaista ahdistuskohtauksen. Joskus ahdistusta ja paniikkia vähätellään lähipiirin toimesta. Voidaan sanoa, kuinka vain lietsot itseäsi siihen tilaan. Ei se niin mene. Trauman kokenut antaisi mitä vain, ettei “pienikin” asia ottaisi häntä paniikkikohtauksen valtaan.

Yhteiskuntamme pitäisi tukea heitä, jotka voivat huonosti, ei vähätellä tai kyseenalaistaa. Meidän tulisi saattaa vastuuseen trauman aiheuttajat, jos kyseessä on ihmisen teko, eikä syyllistää uhria millään tasolla. Vain puhumalla uhri voi parantua, tai ainakin saada traumojensa vaikutukset hallintaan. Vain puhumalla traumojen uhri voi auttaa muita.

Vaikka puhun tässä postauksessa uhrista, en missään tapauksessa pidä sinua tai kohtalontovereitasi heikkoina. Te olette vahvoja. Vaikka elämä tuntuukin ehkä toisinaan hyvinkin synkältä kokemasi vuoksi, olet yhä siinä. Se on tärkeää. Olet tärkeä. Tapahtunut ei missään nimessä ole sinun vikasi. Puhu, jos vain kykenet. Älä vaikene haasteistasi. Voit antaa sillä valtavasti voimaa jollekin toiselle. 

Muut Sinulle-juttusarjan osat löydät tagilla kirje.

Lue myös:
Stop henkiselle väkivallalle!