Nykymaailmassa deittailuun suhtaudutaan aikaisempaa vapaammin. Se näkyy jo siinä, kuinka helposti lähdemme tapaamaan uusia ihmisiä ja kuinka avoimesti puhumme deittailusta, sekä sitä kautta seksistä ja myös seksuaalisuudesta. Uskaltaisin väittää internetin vaikuttaneen tähän suhtautumisen muutokseen voimakkaasti. Millaisina nämä muutokset käytännössä näkyvät?
Ihmisiin tutustuminen on paljon helpompaa. Lukuisat deittisovellukset ovat mahdollistaneet sen, että ihmisten profiileja voi vain pyyhkäistä suuntaan tai toiseen. Päätös tutustua tehdään yksinkertaisesti ensivaikutelman perusteella. Miellyttääkö ulkonäkö? Entäpä profiiliin kirjoitettu sisältö? Nopeat päätökset ja se, ettei toisen kanssa tarvitse olla samassa tilassa, laskee kynnystä aloittaa keskustelu. Omia sanomisiaan voi myös miettiä paljon pidempään.
Vaikka nopeatempoinen tyyli helpottaakin ihmisten kohtaamista ja heihin tutustumista, saattavat päätökseen vaikuttavat pinnalliset tekijät estää aitoja kohtaamisia. Entä jos vastapuoli ei ole kirjallisesti lahjakas, tai ei koskaan tiedä mitä itsestään deittiprofiiliin kirjoittaisi? Osa vain ei jaksa panostaa teksteihin, sillä kynäily on heille työlästä. Kaltaiselleni kirjoittajalle kynäily on helppoa, mutta olen silti minäkin aikanani pyöritellyt peukaloitani deittisovelluksen ääressä. “Mikä on liikaa tietoa? Pidetäänkö minua ihan kajahtaneena, jos kirjoitan noin? Kuinka tärkeä tieto kissani tai työni on henkilölle, jota en ehkä tapaa ensimmäistäkään kertaa? Entä jos hyvin kirjoitettu profiili ei ole juuri sen unelmieni tyypin lukuhermoja kutkuttavalla tavalla kirjotiettu ja tiemme eivät siksi kohtaa?”
Vaikka deittailu on tehty helpommaksi, on se tavallaan myös ahdistavaa. Koska teknologia on tehty niin yksinkertaiseksi ja taskussa mukana kulkevaksi, ihmisen oletetaan olevan jatkuvasti tavoitettavissa. Se uuvuttaa. Sen lisäksi deittisovellukset voivat tuoda ihmisen eteen valtavan määrän vaihtoehtoja ihan ähkyksi asti. Uusiin ihmisiin tutustuminen on aina raskasta, varsinkin jos sattuu olemaan introvertti. Sitä paitsi, deittailussa ei voi välttyä turhautumiselta ja ns. epäonnistumisilta. Toiset kokevat niitä enemmän kuin toiset ja kuka jaksaisikaan jatkuvaa epäonnistumista? Ihminen kun saattaa vaikuttaa näyttöpäätteellä ihan erilaiselta, kuin mitä hän on kasvotusten. Pahimmassa tapauksessa sitä on itse ehtinyt jo muodostaa tunteita ja joutuu sitten karvaasti pettymään, kun toinen paljastuukin joko ylijännittäjäksi, joka ei saa sanaa suustaan, egoistiksi joka puhuu vain itsestään, rasistiksisi, tai muuten vaan ihan turkasen tylsäksi ihmiseksi. Myönnettäköön, että olen joskus lähtenyt kahville vain saadakseni ilmaisen kaakaon tietäen kuitenkin, että henkilö, joka sen kaakaon luultavasti tarjoaisi, ei kiinnosta millään tavalla edes teoriassa. Vaikka lähtökohtaisesti olenkin itse omaksunut ajatuksen, että joskus kun lähden treffeille ennen kuin kiinnostus varsinaisesti herää, käykin toisinpäin. Toisinaan sukat pyörivät jalassa jo ennen kuin olen nähnyt kyseisen henkilön kasvotusten.
Nettideittailu saattaa asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan sillä viehättävät ihmiset saavat muita enemmän osumia. Naiset saavat lisäksi havaintojeni mukaan miehiä enemmän huomiota sovelluksissa. Tämä asetelma voi luoda turhautumista monille sovellusten käyttäjille. Miehiä saattaa turhauttaa osumien vähyys ja se, että treffeille asti pääsy tuntuu vaativan turkasesti työtä. Naiset taas joutuvat seulomaan asiattomia yhteydenottoja ja pohtimaan ovatko osumat heistä oikeasti kiinnostuneita, vaiko vain yhden illan jutun perässä. Näiden ongelmien vuoksi osa saattaa jopa menettää uskonsa deittisovellusten toimivuuteen.
Verkossa tapahtuvassa tutustumisessa on yksi suuri vaara: Koskaan, ennen kuin tapaat henkilön, et voi olla täysin varma siitä, onko hän se, joksi itseään sanoo. Pahimmillaan nämä huijaukset voivat jatkua pitkään ja johtaa vakaviinkin asioihin.
Se, ettei toista ja hänen reaktioitaan näe kasvotusten, voi johtaa siihen, että kynnys seksuaalissävytteisten viestien lähettämiseen madaltuu. Se ei ole ok. Rivot ja uskaliaat viestit ovat ok vain, jos toinen on ilmaissut niistä pitävänsä. Usein tuntuu, että tietyissä sovelluksissa monet, etenkin miehet, tuntuvat ajattelevan deittien tarkoittavan automaattisesti seksiä. Niinhän ei tietenkään ole, vaan ihmiset etenevät kaikki omaan tahtiinsa, eikä deittisovelluksessa seikkaileminen tarkoita, että välttämättä etsisi sitä elämänsä rakkautta tai tyyppiä vällyjen väliin. Osa, kuten allekirjoittanut, pyörii moisissa lähinnä tylsyyttään. Vastapuolen oletukset peiton heilumisesta voivat kuitenkin johtaa ei-toivottuihin lähestymisyrityksiin ja aiheuttaa vastapuolelle pelon, jonka seurauksena hän ei uskallakaan lähteä seuraaville treffeille.
Tekstiin painottuvassa viestinnässä on deittailumaailmassa hyvät ja huonot puolensa silloinkin, kun ihmistä on ehtinyt ehkä jo tapailla hetken ja tutustua hänen ajatusmaailmaansa. Viestein käyty kommunikaatio voi aiheuttaa väärinymmärryksiä, sillä siitä puuttuu elementtejä, jotka kasvokkaisessa kanssakäymisessä olisivat läsnä, kuten ilmeet ja eleet, sekä äänenpainot. Toinen saattaa myös viestiä intensiivisemmin, kuin mihin toinen on tottunut, eikä toisen tarkoitusperistä välttämättä saa otettua koppia. Kuitenkin pikaviestimet antavat mahdollisuuden miettiä omia sanoja pidempään, eikä reaktion tarvitse olla välitön. Näin saatetaan välttyä konfliktitilanteilta. Välittömän reaktion puuttuminen toki aiheuttaa sen, että henkilö voi vältellä kokonaan jostain vaikeasta aiheesta puhumista. Kirjoittaen on toisaalta helpompi viestiä itselle mahdollisesti vaikeista asioista, kuten vaikka haluista, tai menneisyyden haamuista koska ei myöskään ole näkemässä toisen reaktiota ja vastapuoli voi palata asiaan sen sisäistääkseen.
Toisaalta muuttunut deittikulttuuri on tuonut mukanaan myös uusia viestinnällisiä ilmiötä, kuten ghostaamisen. Tämä tarkoittaa sitä, että toisen viestit jätetään vain tylysti huomioimatta, kun kiinnostus loppuu. Juttu päättyy kuin seinään, ilman selityksiä. Pahimmassa tapauksessa tämä aiheuttaa kolhuja toisen itsetunnolle, kun hän jää miettimään, mitä hittoa oikein tapahtui.
Vammaisen näkökulmasta deittailu on avannut uusia ovia. Kun toiseen tutustuu viestejä näpyttelemällä, eikä kasvotusten, ei vamma välttämättä nouse kynnyskysymykseksi heti alussa, vaan toiseen voi tutustua rauhassa persoonana. Toisaalta rajoite voi tulla toiselle järkytyksenä, kun sen “vakavuus” ei ole tullut ilmi heti.
Internet on muuttanut deittailukulttuuriamme nopeatempoiseksi. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta herää kysymys, lisääkö se vai ehkäiseekö se ihmisten aitoja kohtaamisia?
Lue myös:
Deittailusta
Onko vammaisen kanssa seurusteleva vammaton sankari?
Mietteitä vammaisen seurustelusta toisen kaltaisensa kanssa
Onko parisuhteen päättyessä hyvästeltävä ihminen?
