Sinulle, masentuneen läheinen

Masennus on sairaus, joka koskettaa paitsi henkilöä itseään, myös hänen läheisiään. Vaikka masennus oireilee jokaisella hiukan eri tavalla, on sen vaikutus läheisiin yleensä kohtalaisen sama. Läheisiä kalvaa huoli. He haluavat auttaa, mutteivat tiedä miten. Muutos ystävän käytökseen voi sitä paitsi olla niin suuri tuon viheliäisen sairauden myötä, että hän saattaa tuntua täysin eri ihmiseltä. Sairastunut saattaa sulkeutua kaiken huipuksi omaan pieneen kuplaansa, sulkea itsensä ulos kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä ja märehtiä omassa synkkyydessään. Kuulun itse juuri tähän porukkaan. Kun synkistelyvaihe iskee päälle, minä vetäydyn. Käyn kyllä töissä ja hoidan muutkin absoluuttisen pakolliset velvoitteet, mutta muuten en ota kontaktia ihmisiin. Jos minut haluaa jonnekin tuona ajanjaksona, täytyy tarjouksen olla täysin vastustamaton. Niille ihmisille, jotka minun on pakko syystä tai toisesta nähdä, hymyilen ja kerron kaiken olevan kunnossa.

Minun neuvoni masentuneen läheisille on, että älkää sanoko että kaikki muuttuu kyllä paremmaksi, älkääkä patistako häntä mihinkään teidän ehdoillanne. Kannustakaa häntä menemään ulos ja tekemään asioita, mutta omilla ehdoillaan. Masentunut voi päästä takaisin kiinni elämään vain pienin askelin. Mikäli yrittää harpata kerralla liian pitkälle, saattaa se pitemmällä aikavälillä aiheuttaa vain takapakkia.  Olkaa läsnä. Jos masentunut haluaa puhua, teidän ei välttämättä tarvitse osata sanoa jotain viisasta, riittää, että kuuntelette. Tehkää asioita, joista masentunut ennen piti. Huolehdi, että masentunut muistaa syödä ja juoda, mutta älä paapo. Huolehdi siitä, että masentunut tietää, että hänellä on ihmisiä ympärillään, jotka välittävät.  Vaikka  en synkkänä hetkenä halua nähdä ketään, pelastaa oikean ihmisen kainalo kummasti. Tiukka ote ja hiuksien silittely mystisesti vakuuttavat minut siitä, että kyllä se elämä vielä paremmaksi muuttuu, vaikka nyt ei siltä tuntuisi.

Masentuneen elämää on hankala seurata läheltä. Tiedän sen omasta kokemuksesta.  Moni lähipiiristäni on kamppaillut masennuksen kanssa, eikä ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen puhunut ystäviäni pois itsetuhoisuudesta yön pimeinä tunteina. Vuosia sitten eräs minulle tuolloin erittäin läheinen ihminen yritti riistää henkensä. Olen luonnostani ihminen, joka ottaa toisten huolia omakseen. Siihen aikaan hänellä ei ollut juurikaan ystäviä, joten käytännössä minä ja hänen terapeuttinsa olimme ainoita ja joille hän saattoi puhua. Tunsin itseni usein avuttomaksi. Auttaessani häntä jaloilleen sairastuin itse.

Te, joiden lähipiirissä on masentuneita, muistakaa, että ette ole vastuussa toisesta ihmisestä. Te ette ole vastuussa siitä, jos jotain tapahtuu. Teidän velvollisuutenne ei ole pelastaa masentunutta. Halun parantua on lähdettävä itsestä.  Teidän tukenne on korvaamatonta, mutta älkää tehkö sitä oman terveytenne kustannuksella.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.